Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Jan Anderzénia ovat ilahduttaneet uutislähetysten tekniset ongelmat ja Pasolini.
1
Tampereella vaikuttavan taiteilijan ja alakulttuuriaktiivin Arsi Kevan ja kumppaneiden Addis Abebassa vuonna 2012 kuvattu, 2019 leikattu ja tällä viikolla julkaistu 100 % lienee riemastuttavin koskaan näkemäni skeittivideo. Valkoiset pojat ottavat haltuun vierasta kaupunkia liitäen nelirenkaisilla laudanpätkillä, kekseliäästi kimpoillen kaikista mahdollisista pinnoista. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei videosta puutu. Paikalliset hurraavat, ylävitosia läiskitään ja taustalla soi maailman paras musiikki eli sumuisesti groovaavat etiopialaiset hitit. Herkun kruunaa videon lopusta löytyvä uskomaton keilakaato, joka tiivistää erinomaisesti näiden kaverusten satumaisen leppoisan taiteilun suurkaupungin tomuisilla toreilla. Ilahdutti myös lukea, että Arsin kaverit olivat vieneet mukanaan paikalliselle skedeporukalle niin paljon lautoja ja varaosia kuin vain saivat kulkemaan.
2
Myöhään maanantai-iltana luin internetistä otsikon: ”Tekniset ongelmat piinasivat Ylen pääuutislähetystä TV1:ssä”. Yllätyksekseni sähköistyin. Siirryin viipymättä Areenaan harmitellen, etten päässyt todistamaan tapahtumia reaaliajassa. Näitähän sitä aina salaa odottaa! Lähetys todellakin palkitsee, kun kahdentoista minuutin kohdalla alkaa tapahtua. Jokin on selkeästi pielessä, muttei kuitenkaan liian räikeästi. Mikään studiossa ei räjähdä, vaan katsojaa hemmotellaan hienovaraisemmalla arjen nyrjähtelyllä: pitkiä vaivaannuttavia taukoja, pälyilyä, epämääräistä liikuskelua ja uutisten lukua paperista. Taustaruuduilla vilahtelee sattumanvaraisilta tuntuvia kuvituskuvia ja välillä puheen päälle kajahtaa jinkkufragmentti. Kokeneisuuteensa turvaten uutisankkuri Marjukka Havumäki surffaa ”klassisen juontajan painajaisen” läpi tyylikkäästi. Lähetyksen jälkeen hän yllättyy iloisesti saamastaan kannustavasta palautteesta ja tsemppiviesteistä. Ylen oman uutisuutisen päätteeksi hän toteaa reippaasti: ”Huomenna on uusi päivä ja uudet uutiset.”
3
Paahda uunissa purkillinen oliiviöljyssä, karkeassa merisuolassa ja jeerassa pyöriteltyjä kikherneitä. Sekoita kastike kolmesta ruokalusikallisesta tahinia, puolikkaan sitruunan mehusta, raastetusta valkosipulinkynnestä, suolasta, chilihiutaleista ja tilkasta vettä. Raasta puoli kiloa porkkanoita ja hienonna sekaan persiljaa. Sekoita kastike ja raaste, ripottele päälle kikherneet ja hyvä kourallinen murskattuja pistaasipähkinöitä. Herkuttele vaikka hyvän leivän kanssa. Maukasta, ravitsevaa ja vieläpä suhteellisen edullista! Reseptin laati Smitten Kitchen.
4
Eräät tahot nimeävät uskollisimmaksi Raamattu-filmatisoinniksi pahamaineisen vasemmistoradikaalin, ateistin ja homoseksuaalin Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumin. Tässä pakahduttavan kauniissa mustavalkoisessa runoelmassa Jeesus kuvataan radikaalina, joka ei epäröi julistaa, ettei rikkaalla ole asiaa taivasten valtakuntaan. Toisaalla aavistuksen kryptisempi Jeesus kiroaa ja kuivattaa viikunapuun. Ylistetty olkoon kohtaus, jossa Odettan tulkitsema Sometimes I Feel Like a Motherless Child raikaa ja itämaan tietäjät seurueineen, Pasolinille tuttuun tyyliin hulvattomana ihmiskasvojen moninaisuuden paraatina, laskeutuvat alas karua kukkulaa tervehtimään Jeesus-vauvaa. Katsoin tämän pääsiäisleffan uudelleen hirvittävän flunssan jälkeisissä ylösnousemuksen tunnelmissa. Vaikkei evankeliumi ehkä liikuttanutkaan yhtä voimallisesti kuin parilla ensimmäisellä kerralla, tuntui se silti väkevämmältä kuin 99 % muista yrityksistä elokuvataiteen saralla.
5
Monia rakkaimpia levyjäni yhdistää ominaisuus, jota en osaa tämän paremmin kuvailla: voi luukuttaa niin häissä kuin hautajaisissakin. Perulaisen El Polenin toinen albumi Fuera de la Ciudad (”Kaupungin ulkopuolella”?) sisältää juuri tällaista musiikkia – juhlavaa, lohdullista ja valloittavan humaania. Joukko nuoria jättää kaupungin hahmotellakseen uusia tapoja elää yhdessä. Siinä sivussa syntyy musiikkia, joka kumpuaa paikallisista perinteistä, mutta on psykedeelisen ja progressiivisen rockin eli ajan virtausten sävyttämää. Kaiken muun hyvän lisäksi levyllä kuullaan innokasta laulua nunnaporukalta, jonka studioon matkalla ollut bändi sattumalta tapaa ja houkuttelee mukaansa. Oletko sinäkin yksi niistä Andien sävelkuluille allergisista suomalaisista musiikin ystävistä? Kannustan heittämään ennakkoluulot romukoppaan, kaatamaan itsellesi lasillisen virkistävää juomaa ja antautumaan El Polenin sulosävelten vietäväksi. Varoituksen sana kuitenkin: Fuera de la Ciudad sisältää armottomia korvamatoja ja voi aiheuttaa vakavaa riippuvuutta.
Jan Anderzén
