Mersumies. Kuva: Netflix

1

Kauhukirjallisuuden kuninkaaksikin kutsutun Stephen Kingin teksteistä on tehty kasapäin elokuvia ja tv-sarjoja. Parhaasta päästä King-sovituksia on Netflixillä nähtävä Mersumies, joka perustuu Kingin Bill Hodges -trilogiaan, jossa eläköitynyt etsivä Hodges (tv-sarjassa Brendan Gleeson) heittäytyy pakkomielteisyyttä hipoen selvittämään uransa kuuluisimman tapauksen jälkimaininkeja. Työttömien työnhakijoiden satapäiseen joukkoon tappamisen tarkoituksessa autolla ajaneen Brady Hartsfieldin (Harry Treadaway) kiinni saamisesta tulee Hodgesille kaiken ajan täyttävä harrastus.

Kingille tyypilliset yliluonnolliset ainekset on sarjassa jätetty dekkariluonteisen jännitystarinan mausteiksi. Päähenkilö Bill Hodges on kaukana asiat rymistellen ratkovasta yksinäisestä sheriffistä. Hänelle kerääntyy epätodennäköisten apurien joukko: neuroottinen, mutta hyvinkin älykäs nuori nainen Holly Gibney (Justine Lupe) ja naapurustossa ruohonleikkuun tapaisia pihahommia tekevä Harvardiin lähtöä odotteleva tietotekniikkaan perehtynyt Jerome Robinson (Jharrel Jerome).

Mersumies kaikkine kolmine kausineen miellyttää, koska yksioikoisen juonikoukutuksen sijasta sarjan tekijät ovat kiinnittäneet huomiota monipuolisiin sivuhenkilöihin ja yhteiskunnallisten tilanteiden moniulotteiseen esilletuontiin. Asialla onkin ollut väkeä parhaasta päästä: Mersumiehen pääkirjoittajana on toiminut tv-ammattilainen David E. Kelley, jonka käsialaa ovat olleet sarjat Chicagon lääkäreistä Rooman sheriffiin ja Ally McBealiin. Alkuperäistarinan kirjoittaja Stephen King on osallistunut tarinan sovittamiseen tv-sarjaksi. Taustatukea on tullut myös kirjailija Dennis Lehanelta.

Mersumies Netflixissä.

2

Viime aikoina irlantilaisnäyttelijä Cillian Murphyn syvänsinisten silmien intensiivistä katsetta on ollut tarjolla hyvinkin taajaan. Viimeisimpänä irlantilaiselokuvassa Nämä pienet asiat, jossa hän esittää pikkukaupungin hiili- ja halkokauppiasta, jota painaa luostariin pakkotyövoimaksi joutuvien nuorten naisten kohtalo. Murphyn roolisuoritus kannattelee koko elokuvaa.

Murphy nousi tunnetuksi Peaky Blinders – gangsteriklaani –tv-sarjassa (2013–2022) birminghamilaisen rikollisperheen johtajan Tommy Shelbyn esittäjänä.

Murhpy tuo tinkimättömän työmoraalinsa jokaiseen rooliin, oli se sitten iso tai pieni. Vaikka media kuinka tahtoisi kutsua häntä tähdeksi, Murphy pitää etäisyyttä lööppijulkisuuteen. Hän ei harrasta irtosuhteita, eikä julkista umpihumalassa oloa. Haastatteluitaankin hän säännöstelee, pitää yksityiselämänsä poissa julkisuudesta, eikä isommin harrasta sosiaalista mediaa. Ilmeisen sisäänpäinkääntynyt luonne saa hänet vierastamaan ylenpalttista esilläoloa.

Lue arvio Nämä pienet asiat -elokuvasta täältä.

3

Peter von Baghin komeimpiin töihin kuuluu dokumenttielokuva Helsinki, ikuisesti, jonka hän teki Sininen laulu -sarjasta tutulla kerrontatekniikalla. Se ryhmittää katkelmat elokuvista kuviin maalauksista taustanaan kirjallisuussitaattien ja von Baghin mietelmien jatkuva sarjatuli. Parhaimmillaan von Bagh onnistuu tartuttamaan katsojaansakin sen toinen toistaan seuraavista hyperbolista syntyvän juovuttavuuden, jolla hän itse aineistoaan kohtelee.

Vai mitä pitää sanoa seuraavasta kohtauksesta?

53-vuotias Tauno Palo vyöryy eteenpäin helsinkiläistä katua, ja ääniraidalla von Baghin ääni toteaa: ”Libido on jokaisen kaupungin tärkeä liikevoima.”

Niin kauan kuin ohjaaja pitää tässä koneessa vauhtia päällä, asiat ovat hyvin, mutta ihan loppuun asti ei Petterikään kestä, sillä viimeisen vartin aikana elokuva laahaa ja sen loppumista ehtii jo toivoa. Mutta katsoohan tuota mielikseen 75 minuuttia.

Helsingin, suomalaisen kaupungin rakennusten materiaalihistoriaa läpi käydessään von Bagh huomioi Museokadun tiiliset porvarislinnat ja muun muassa Töölön betonisen funktionalismin sekä näitä edeltäneen ajan, ”jolloin suomalaiset olivat vielä puussa”.

Helsinki, ikuisesti Yle Areenassa.

4

Vielä on jäljellä kustannusyhtiöitä, jotka rohkeasti julkaisevat hyvinkin erikoistuneiden alojen kirjallisuutta. Vuonna 2006 perustettu taidekirjoihin ja arkkitehtuurijulkaisuihin erikoistunut Parvs on julkaissut teoksia kuvataiteesta, arkkitehtuurista, kuvanveistosta ja valokuvauksesta. Yksittäisten teosten ohella Parvs tekee tilaustyönä kirjoja museoille, gallerioille ja säätiöille.

Lista taiteilijoista, joihin liittyviä teoksia Parvs on julkaissut, on kuin Suomen taiteen Kuka kukin on: Eija-Liisa Ahtilasta Albert Edelfeltiin, Petri Ala-Maunukseen, Susanne Gottbergiin, Kerttu Horilaan ja Heikki Willamoon.

Kohta 20 vuotta toimineen Parvsin työ on kunnioitettavaa. Heidän kirjojaan ei myyntilistojen huipulla nähdä, mutta niitä palkitaan. Heidän julkaisemissaan kirjoissa näkyy kiistaton ammattitaito: painovärit ja painopaperi ovat aina ensilaatuisia, minkä tärkeyttä ei taidekirjoissa voi korostaa liikaa. Parvsin kirjat ovat sananmukaisesti parasta juuri nyt.

5

Venetsialaissyntyistä barokkisäveltäjää Tomaso Albinonia sietää kuunnella muutenkin kuin hänen säveltämäkseen uskotun g-molli Adagion takia.

Erityisen hyvin kuunneltavaksi näin joulun alla sopii hänen F-duurikonsertostaan osa Allegro. Nousujohteista sävellystä voi hyvinkin kuunnella alkusoittona joulun ajalle ilman vaatimusta uskonnollisuuteen tai muuhunkaan seremoniallisena pidettyyn tapaan viettää joulua.

Uruilla ja trumpetilla esitetty, bonnilaisessa kirkossa taltioitu esitys soi kauniin koristelemattomasti, eikä vaadi kuulijaltaan muuta kuin halua avata korvat musiikille. Urkuri Marc Jaquet’n ja barokkimusiikkiin erikoistuneen trumpetistin Patrick Dreierin kelpo esitys viehättää juuri karuutensa takia, sillä se näyttää, ettei joulumusiikissa tarvitse olla ylenmääräisiä krumeluureja.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua