Good Doctor. Kuva: Netflix

1

Yhdysvaltalaissarja Good Doctor aloitti viidennen kautensa. Johan sitä odotettiinkin, ja ainakin Italian Netflixissä se pomppasi ilmestyessään viikon ykköseksi. Kyseessä on lääkärisarja, jossa päähenkilöllä, kirurgi Sean Murphyllä on autismin kirjon supervoimia ja vastaavasti ominaisuuden tuomia haasteita tunteiden tulkinnassa. Hänellä on Savantin oireyhtymän ansiosta supermuisti, jonka avulla hän noutaa vastaukset kiperiin kirurgisiin ongelmiin aivoistaan kuin tietokoneelta.

Sarja toistaa kaavaa, jossa kussakin jaksossa käsitellään kolmen tai neljän potilaan ongelmaa. Kirurgiryhmä etsii vastausta aina harvinaislaatuisempiin sairauksiin. Välillä pysähdytään keskustelemaan syvällisiä ja näillä keskusteluilla onnistutaan usein käännyttämään epäröivä potilas tai hänen omaisensa hoitoihin. Myös parisuhdeongelmia ratkotaan. Kieltämättä ennakoitavuus jo vähän ärsyttää: jahas, taas on hetki puhua ongelma halki ja kohta syttyy ymmärtävä valo jonkun osallisen silmissä.

Ylätarinana kulkee Sean Murphyn selviäminen tavallisten ihmisten maailmassa. St. Bonaventuran sairaalassa hänen oireyhtymänsä edut on jo näin viidennen kauden aikaan ymmärretty. Sairaala on kuitenkin mullistuksessa, sillä sen on ostanut terveysalan konserni, jota johtaa ADHD:tä sairastava nainen. Hänellekin ominaisuus on supervoima, mutta kuten oikeassakin maailmassa, konserni haluaa sairaalan tuottavan rahaa ja tästä seuraa moraalisia valintoja sekä taistelu sairaalan herruudesta.

Sairaalan uusi johtaja on pahis, mikä on luettavissa ADHD-ominaisuuden voitoksi. Siitä on tullut osa normaaliutta.

Good Doctor Netflixissä.

2

Elena Ferranten viimeisimpään kirjaan perustuva sarja on sekin juuri tullut Netflixiin. Ferranten kuuluisin teos on Napoli-kirjasarja Loistava ystäväni (L’amica geniale). Siinä kaksi ystävätärtä kasvaa köyhimmässä Napolissa ja kulkee läpi Italian myrskyisän lähihistorian.

Aikuisten valheellinen elämä (La vita bugardia degli adulti) sijoittuu niin ikään Napoliin, vaikkakin myöhempään aikaan 1990-luvulle. Sekin on pikkutarkkaa kerrontaa. Ferrante on kuin Napolin Kalle Päätalo. Napoli on Italian elokuvaelämässä nyt pop. Siellä kuvataan paraikaa yhtätoista italialaista tai yhdysvaltalaista sarjaa.

Edoardo De Angeliksen ohjaus seuraa uskollisesti kirjaa. Siinä teini Giovanna kuulee, että hänellä on täti. Isän siskon kasvot on sutattu kaikista perhevalokuvista, eikä hänestä koskaan puhuta. Isä tulee sanoneeksi, että Giovanna muistuttaa Vittoria-tätiään, eikä sano tätä hyvällä.

Giovanna haluaa tutustua tätiinsä ja siitä alkaa matka naiseksi läpi aikuisten valheiden.

Täti elää köyhässä Pascolin kaupungiosassa. Hän on kaikin puolin erilainen kuin veljensä ateistinen professorisperhe, hän on köyhä, katolinen, puhuu seksistä vulgaaristi ja käyttäytyy hyökkäävästi. Kova luu. Mutta tätikään ei lopulta ole sitä mitä esitti.

Ihan kuten kirjassakin, rannekorulla on tärkeä symboliarvo. Vain Vittoria on filmatisoinnissa hieman erilainen, elämä on jo kuluttanut kaunottaren. Vittoriaa näyttelevä Valeria Golino onkin sanonut, että hän yllättyi, kun sai kutsun rooliin.

Kuusiosainen sarja olisi ollut tehokkaampi pakattuna elokuvaksi, mutta kasvutarina pitää otteessaan.

Aikuisten valheellinen elämä Netflixissä.

3

Ajattelin jo saaneen tarpeeksi Ferrantesta, mutta katsoin silti perään Italian SkyQ:lta elokuvan La figlia oscura (Yhdysvallat, The Lost Daughter, 2021). Tyttären varjo -kirja on Suomessa julkaistu Napoli-sarjan jälkiaallossa vuonna 2020. Elokuvan perusteella kirja on lukemisen arvoinen.

Äiti, joka hylkäsi lapsensa elääkseen täyttä elämää, osuu moraaliseen kipupisteeseen. Kuinka äiti voi tehdä niin (kuinka isä voi tehdä niin). Eikö hän voisi elää kuohuttavaa elämää myös pienten tyttäriensä kanssa?

Eronnut opettaja Leda saapuu Teneriffalle ajatuksena nauttia, mutta äitiyden pienet virheet välähtelevät kuva kerrallaan esiin. Inhimilliset virheet, haluaa katsoja hänelle sanoa. Käsi ylös, joka ei ikinä ole huutanut noille (nukkuvina) suloisille olennoille.

Ledan itsesyytökset saa heräämään rikas tyttörukka, Teneriffalla sukunsa kanssa lomaileva nuori äiti Nina, jonka kipuilu äitinä ja vaimona on kuin heijastus Ledan elämästä.

Italialainen kirja on julkaistu vuonna 2006 ja Napoli-sarja vuonna 2011. Napoli-saagassa myös Lenu-hahmo jättää kaksi tytärtään isälle kuuman suhteen ja vähän urankin vuoksi. Työstääkö kirjailija jotain hänelle tai läheiselle tapahtunutta? Vai sormiharjoitteleeko hän vain tarinaa muutama vuosi ennen suurteosta. Ferrante kuvaa naiseutta ja sen sääntöjä. Onhan äitinä oleminen yksi vahvimmista kahleista ja lapsensa jättävä äiti tabu, ja siten houkuttava aihe kirjoittajalle.

4

Forever Yours – Samu Haberin tarina taitaa olla jo kaikille muille tuttu, mutta minä kuuntelin äänikirjan vasta joulun aikaan. Ei ihme, että 2020 julkaistu kirja oli kohta ilmestymisen jälkeen vuoden myydyin tietokirja. Haber avaa oman erityislaatuisuutensa vilpittömästi ja kirjoittaja Tuomas Nyholm säilyttää Samun helppoheikkimäisen rikkaan ilmaisun.

Miehestä olisi voinut tulla vaikka kansainvälinen taloushuijari, mutta tulikin musiikkipiirien kultapoika. Ja minkä määrän työtä tuo kaikki vaati. Sitä minä vain aina ihmettelen, että kuinka jotkut jaksavat samalla juoda ämpärikaupalla viinaa. Toki eivät lopulta jaksakaan.

Kirja sopii myös ei-faneille, kuten aiemmat myyntiluvutkin sen osoittavat. Jos et ole Haberin tarinaan vielä tutustunut, niin lue tai kuuntele. Suosittelen äänikirjoista Deluxea, jossa on myös luku kirjan ensimmäisen painoksen julkaisun jälkeen.

5

Italian Rai2:lla alkoi tällä viikolla joulutauon jälkeen ”Italian Aamulypsy” Viva Rai 2, jossa riehuu rakastettava koomikko Rosarie Fiorello. Suomipopin Aamulypsystä tämä poikkeaa siten, että politiikasta puhutaan paljon, eli ehkä tätä sittenkin pitää verrata Ylen aikanaan lähettämään Iltalypsyyn. Lähetys alkaa kuitenkin aamulla kello kuusi.

Lähetys on live, ja koko homma pannaan pakettiin Roomassa Rain tilojen ohitse kulkevalla kadulla. Tanssiesitykset ja laulu tapahtuvat kadulla, mutta Fiorello kumppaneineen parodioi maailmanmenoa lasiboksissa. Alue on täynnä kerrostaloja.

Asukkailla ei ole tarvetta herätyskelloon, kukonlaulun aikaan alkava show pitää kukkokiekuusta huolen. Fiorellon lasikuution edessä on yleensä jo ennen kuutta katsojien muuri.

Fiorello on huikea moniosaaja, joka laulaa, tanssii, imitoi ja koomikoi. Hän aloitti Cataniassa turisteja huvittamalla, nousi siitä radioon ja loi uran televisiossa. Hän pääsisi esiintymään mihin vain, mutta valitsee tarkkaan työt joihin ryhtyy. Se on Italiassa harvinaista, sillä vaikka maassa on yli 60 miljoonaa asukasta, televisiota hallitsevat koko ajan samat naamat.

Maahanmuuttajalle osa vitseistä on haastavia, sillä täytyy tuntea Italian politiikan ja historian kirjo. Joka-aamuiselle pääministeri Giorgia Melonin kalenterille osaan nauraa. Maanantaille oli esimerkiksi merkitty, että älä vastaa Berlusconin puheluihin.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua