Colson Whitehead ja Harlem Shuffle. Kuva: Otava / Wikimedia Commons

1

Colson Whiteheadin Harlem Shuffle (Otava, 2022) on amerikkalaisen nykykirjallisuuden aatelia. Amerikkalaisillahan on kirjallisuudesta eri tavalla viihteellinen käsitys kuin eurooppalaisilla, eikä maasta ole ilmaantunut vuosikymmeniin varteenotettavaa nykykirjallisuutta. Paitsi nyt.

Whitehead osaa kirjoittaa. Teksti on sujuvaa ja kovaksi keitettyä (tai ainakin medium plus). Kuuman, ristiriitaisen ja väkivaltaisen Harlemin kuvaus on elävää.

Harlem Shuffle alkaa aika tavanomaisena 1960-luvun New Yorkin kuvauksena, eikä kerronta poikkea elokuvista tutusta kuvastosta. Mutta kun arvokkaalle ryöstösaaliille ilmaantuu useampi ottaja, tarina lähtee tarantinomaisille kierroksille. Teos on kuin suora huuto Hollywoodiin: Tehkää tästä elokuva! Kyllä minä sen katsoisin.

2

Useimmiten kirjoitusoppaat toistelevat samoja asioita, mutta aina joku onnistuu selittämään tutun asian uudella tavalla, ja avaamaan näin uusia näkökulmia.

Joanne Harrisin Ten Things About Writing (September Publishing, 2020) on opas kirjailijalle. Harris käy asiat läpi lyhyin esimerkein aivan ideoinnista ja juonen keksimisestä kustantajalle tarjoamisen kautta julkaistun kirjailijan huijarisyndroomaan. Luulen, että tästä voi jokainen ammentaa jotain, kun kerta minäkin.

Samalla huomaa, ettei kirjailijan ura ole helppo varsinkaan englanninkielisillä kirjallisuusmarkkinoilla. Jos esikoiskirja sattuu olemaan hitti, uusia kirjoja on suollettava markkinoille joka vuosi. Jos seuraavan kirjan myynti jää kovin esikoiskirjasta, kustantaja ja agentti saattavat irtisanoa sopimukset. Tulos tai ulos.

3

H.R.F. Keating on meillä lähes täysin tuntemattomaksi jäänyt rikoskirjailija. Häneltä on suomennettu ainoastaan Maharadjamurha (The Murder of the Maharajah; suom. Kari Nenonen, Jalava 1987). Writing Crime Fiction on hänen vuonna 1986 julkaistu kirjoitusoppaansa. Teos on pahuksenmoisen vanhanaikainen. Keating kyllä selittää mitä pitäisi tehdä, mutta jättää kertomatta miten se tehdään. Silti tästäkin tarttui pari mainiota neuvoa takaraivoon.

Kaikkein hauskin ja mielenkiintoisin osuus löytyy teoksen lopusta, missä käsitellään käsikirjoituksen lähettämistä kustantajalle. Keating neuvoo, että jos et osaa etkä halua oppia kirjoittamaan koneella, palkkaa konekirjoittaja. Valokopiointi on uusinta uutta, mutta Keating varoittaa, että jotkut kustantamot eivät välttämättä lue ollenkaan valokopioituja käsikirjoituksia. Kulttuuripuolella on näköjään aina vastustettu uusia keksintöjä.

Kun kerran valokopiointi oli 1980-luvulla pahasta, ja mekaanisella kirjoituskoneella taottu käsikirjoitus oli parissa kustantamossa luettu hiirenkorville, se piti sen jälkeen kirjoittaa kokonaan uusiksi. Eihän seuraavaan kustantamoon voinut lähettää tekstiä, joka näytti siltä, että se oli kiertänyt puoli maapalloa.

4

Pitkä kevät! Kevät on yksi parhaista vuodenajoista, ja on ollut umpimahtavaa kun se oikeasti alkoi jo huhtikuun alussa. On mukavaa seurata rauhassa lämpötilan keikuntaa ja arvuutella, koska lehdet pamahtavat puihin.

Vuonna 2020 toukokuun 15. päivänä terassipöydille satoi viiden sentin lumikerros, ja parina viime vuonna itse kevät taputeltiin parissa viikossa ennen kesähelteitä. Nyt on toisin. Todella virkistävää saada nauttia oikeasta keväästä. Kunhan sen jälkeen tulee oikea kesä.

5

Tampereen Keskustori ilman stadilaisten ratikkaa. Kuva: Petri Hänninen.

Ratikanromu lähti nyt. Tamperelaisilla lähti ratikka lapasesta ja helsinkiläisiä vinguttiin lahjoittamaan heikäläisten vanha, käytöstä poistettu ratikanraato keskelle Keskustoria. No eihän sellainen istu tamperelaiseen katukuvaan ollenkaan, ja ratikkakahvilaa pyörittäneen yrittäjän mukaan vehje vieläpä sijoitettiin liian sivuun pääkulkureiteistä.

No, nyt se lähti matkalle Parkanoon. Toivottavasti tulevaisuudessa tilalle saadaan jotain järkevää. Vaikka puita.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua