Interrail-alueen kartta vuonna 2021. Kuva: Eurail B.V.

1

Kun koko matkustaminen on yhä kuin kaukainen muisto, niin mikäpä olisi parempi hetki tutkailla matkustusmuistoja kuin tämä. Olen oman väitös- ja tietokirjaprojektini ansiosta päässyt tutustumaan suomalaisten reilaajien nostalgisiin interrail-muistoihin lähes viidenkymmenen vuoden ajalta. Manner-Euroopan raiteilla matkustanutta pientä kulkijaa ovat aikojen saatossa hämmästyttäneet erilaiset tavat, ihmiset ja eksoottiset ruuat. Etenkin 1970- ja 1980-luvun reilaajille suuri maailma oli uutta, kun matkailijoiden matkailukokemus – ja ylipäätään matkamäärät – oli huomattavasti vähäisempää kuin nykyään tai ainakin ennen pandemiaa.

Kansainvälisen rautatiejärjestön (UIC) 50-vuotisjuhlavuodeksi suunniteltu alennuslippu, Inter-Rail -72, nousi saman tien niin suosituksi, että järjestö päätti eurooppalaisen nuorison suureksi riemuksi tehdä interrailista pysyvän tuotteen. Interrailkortista tulikin matkailun käsite etenkin Pohjoismaissa. Suomessa reilaamisen vauhdikkaat vuodet kestivät 1980-luvulta 1990-luvun alkuun. Halpalennot, Jugoslavian sisällissota, kortin epäonnistuneet uudistukset ja kallistunut hinta romahduttivat reilaajamäärät 1990-luvulla.

Aivan viime vuosina reilaus on kokenut jonkinlaista renessanssintynkää maata pitkin matkustamisen nousun myötä, vaikka matkustajamäärät ovatkin edelleen vaatimattomia 1980-lukuun nähden. Reilausmuistoja syntynee silti myös uusille sukupolville – jahka pandemia hellittää.

2

Omaan iltarytmiini kuuluu olennaisena osana kaunokirjallisuuden lukeminen ennen nukkumaanmenoa. Vuodenvaihteessa tuntui, että olisi pitkästä aikaa kiva lukea jotain kotimaista kirjallisuutta. Niinpä otin lukuun ensin Milja Kauniston Olavi Maununpoika -trilogian ja heti perään Purppuragiljotiini-sarjan.

Kummatkin pitivät otteessaan, mutta etenkin Ranskan vallankumousaikaan sijoittuva Purppuragiljotiini-trilogia oli historiallisen romaanin ystävälle mukaansatempaavaa luettavaa: fiktio ja fakta sekoittuvat tyylikkäästi. Harvemmin sitä paitsi pääsee lukemaan jakobiini- ja girondistiskeneen sijoittuvaa romaanisarjaa!

3

”Välttämättömyys” ja ”edistys” tuntuvat olevan parasta lähes aina eikä ainoastaan juuri nyt. Poliittisessa päätöksenteossa nämä näyttäisivät säilyvän perusteluna vuosikymmenestä toiseen: käsitys käsitteiden sisällöstä vain vaihtuu. Hyvänä esimerkkinä on Tampereella Mustanlahden sataman tilanne. 1970-luvulla Tampereen ainoaa Näsijärven satamaa silvottiin Kekkosen-Paasikiventien-linjausten takia, koska tuolloin autoliikenteen kehittäminen oli ”välttämätöntä”: Mustanlahden allasta täytettiin merkittävästi. Nyt samalla ”välttämättömyydellä” ollaan rakentamassa jalankulku- ja pyöräily-yhteyttä keskeltä toimivaa satamaa.

Suomen vilkkaimmassa sisävesisatamakaupungissa vesiliikenne on jälleen lapsipuolen asemassa: kulttuurihistorialla, perinnenäkymillä tai sataman käyttäjien mielipiteillä ei ole juurikaan arvoa, kun teknokraattinen välttämättömyys iskee edistyksen sapelilla.

4

Olin ajatellut, että pääsisin tästä palstasta mainitsematta retkiluistelua mitenkään, mutta eihän se nyt onnistu. Suomen retkiluistelijat, Suomen Latu ja Calazo nimittäin tekivät todellisen kulttuuriteon ja käänsivät ruotsalaisen Mårten Ajnen Retkiluistelu-kirjan suomeksi ja kotimaisiin oloihin sopivaksi.

Luistelu on kirjan nimen mukaisesti pääosassa, mutta teos on silti erinomainen paketti kaikille jäällä liikkujille välineestä riippumatta.

5

Päivän piteneminen on mahtavaa. Pandemiasta huolimatta vuodenajat jatkavat vaihteluaan ja kevään merkkejä on ilmassa joka puolella: lintujen laulu, räystäiltä soliseva vesi ja poskipäitä lämmittävä aurinko. Lupaus kesästä on ihan kulman takana.

Mikko Manka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua