Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi.

1

Ilman koronaa Porissa elettäisiin nyt ns. superviikkoa. Kirjurinluoto soisi jazzia ja luodolle muutamia vuosia sitten siirretty jazzkatu vetäisi niitä, jotka eivät maksullisiin konsertteihin asti menisi. Muuten melko unelias vanha teollisuuskaupunki olisi iltaisinkin kuin suuresta ja vilkkaasta maailmasta: suositut ravintolat olisivat levittäneet tarjoilunsa väliaikaisesti myös kaduille ja musiikki soisi vähän kaikkialta varhaiseen aamuun. 

Suomi-Areena vetäisi kaupunkiin ison osan hallitusta ja eduskuntaa ja niiden vanavedessä tulisivat toimittajat, lobbarit ja tukeva tarjonta kokkareita kaikenlaisen vaikuttamisen hengessä. Julkkiksia voisi bongata rennoissa kesävetimissä torikahveilla tai jazzhulinoissa.

Jazzeille myytiin viime vuonna pitkälti yli 67 000 lippua ja Suomi-Areenan kävijämäärä oli 73 000. Alueen kassaan superviikon poisjäänti teki talousarvioiden mukaan noin 50 miljoonan euron aukon Porin talousalueelle. 

Vielä enemmän ehkä riipii, koska viikon alussa epävakainen sääkin muuttui kauniin aurinkoiseksi ja lämpöiseksi, mikä on kaikkien onnistuneiden ulkoilmatilaisuuksien elinehto.

2

Kesäinen Pori tarjoaa kuitenkin pienempimuotoista kulttuuria nuorella voimalla. Työhön kaupunki on palkannut neljä nuorta kesätaitelijaa. Heidän alojaan ovat teatteri ja erityisesti dramaturgia, musiikki ja kuvataide, animaatio ja runous. Tarkoitus on järjestää yllätystapahtumia eri puolilla kaupunkia; esimerkiksi elävistä patsaista on hyviä kokemuksia ja SuomiLOVE-ohjelmasta innoituksen saaneita PoriLOVE-tyyppisiä esityksiä on listalla myös.

Nuori taideopiskelija Linda Mäki puolestaan maalaa harjoittelujaksollaan rujoista sähkökaapeista värikkäitä taideteoksia ympäri Porin keskustaa. Hänen uransa Porin kesässä alkoi viime vuonna Kirjurinluodon vessojen sisäseinien maalaamisesta uuteen uskoon. Sähkökaappeihin piirtyy kuvia luonnosta antamaan tasapainoa urbaanille elämälle.

Katutaidetta Porissa. Kuva: Leena Reikko

3

Kesä on hunajan aikaa. Hyvällä ystävälläni on neljä mehiläispesää ja tänä vuonna pörriäiset ovat keränneet makeaa mettä siinä määrin, että sitä piti lingota vähän jo ennen varsinaista pääsatoa heinäkuun lopussa. Linkoaminen on kovaa työtä, kuten koko hunajan tuotanto alusta loppuun; sekä mehiläiset että ihmiset joutuvat ahkeroimaan toden teolla, jotta satoa saadaan.

Maja Lunde: Mehiläisten historia (Tammi, 2016 – suom. Katriina Huttunen) on kirja, jota aikamme suorastaan vaatii luettavaksi. Se käsittelee pienten eläinten varassa olevia suuria asioita, kuten ruoan tuotantoa. Hunajalinkoa veivatessani mietin, miten onnekkaita olemme ainakin vielä toistaiseksi, kun täällä mehiläisiä edelleenkin on pölyttämässä ja mettä keräämässä. Lunden teoksessa kuvataan, miten ihmisten pitää ottaa mehiläisten pölyttäjän tehtävät sitten, kun niitä ei ole, tai olla ilman luonnon antamaa ravintoa.

4

Olen asunut pitkään Lähi-idässä, missä hunajaan suhtaudutaan vakavasti. Sitä syödään mieluiten tuoreista kennon palasista, joista kullan värinen makeus valuu leivälle tai kermaiseen jogurttiin. Ainakin irakilaiset ovat tarkkoja hunajansa mausta ja sen aitoudesta. Hunajamarkkinoilla saattaa esiintyä puliveivausta ja hunajaan sekoitetaan halpaa sokeria tai siirappia. Mutta ei hätää, sillä valehunajan paljastamiseen on oiva keino, joka selviää seuraavasta lyhyestä videonpätkästä. Video on arabiankielinen, mutta kuvista näkyy yhtä kaikki, mitä pitää tehdä.

Sitä video ei kerro, miten valehunaja käyttäytyy kokeessa. Luultavasti se ei ainakaan muodosta kuusikulmaista verkkoa pintaan.

Teimme testin vastalingotulla hunajalla. Ja kyllä vain: sen pintaan muodostuu verkkomainen kuvio, kuin hento kuva hunajakennosta. En käsitä, miksi niin käy, mutta kyllä se toimii.

5

Akun Ankan jälkeen en ole koskaan päässyt takaisin sarjakuvien maailmaan. Sanomalehdissä en ole enää vuosiin edes yrittänyt innostua sarjakuvasivusta, koska se ei vain toimi. En usko, että vika on sarjakuvissa, vaan enemmänkin itsessäni.

Tuttava kehotti yrittämään Tulevaisuuden arabi -nimistä teosta. Teoksen on tehnyt Riad Sattouf ja sen ensimmäinen osa ilmestyi suomeksi WSOY:n kustantamana vuonna 2015. Nyt osia on jo neljä ja sarjakuvaa on ylistetty maasta taivaaseen.

Sarjakuva kertoo pienen pojan ja hänen ranskalais-syyrialaisen perheensä elämästä kahden kulttuurin välissä. Kirja on täydellinen valinta kesäiseen riippumattoon, sillä siinä on sekä asiaa että huumoria. Itseäni viehättää ennen muuta sen antama todenmukainen kuva arabimaailman arjesta niin hyvässä kuin pahassa ja tummasta tuntemattomasta tulee esiin asioita, joihin voi kaikkialla maailmassa samaistua.

Näin siis tuli todettua, että koskaan ei ole liian myöhäistä!

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua