Parasta juuri nyt (14.5.2020): Kunnian päivät, Spiritus Mortis, Yhteiskunnan kaapin takana, Hymy-lehti

14.05.2020
PaJuNy 145

Kuva: Hymy-lehti / Olavi Kaskisuo

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kimmo Ylönen on kuunnellut radio-ohjelmia lumilautailusta ja metallimusiikista sekä sukeltanut Hymy-lehden sivuilla vuoteen 1972.

1

Työhuoneella soi radio. Sen ääni hukkuu tuon tuosta vinkaisevan sahan ja käyntiin pyrähtävän porakoneen alle. Onneksi Suomen Yleisradio tallentaa kaiken pärinän ja paukkeen päihittämän sisällön Areenaan. Yksi tarkennetulle uudelleenkuuntelukierrokselle päässeistä parhauksista on Aleksi Litovaaran Yle Puheella kaitsema viisiosainen ohjelmasarja Kunnian päivät – lumilautailun pioneerit.

Aikoinaan omin käsin ramppeja ja kouruja lapioineet silloiset nuoret kertovat vauhdista uuden lajin ensilumilla. Joka jannu ja jenna tuntuu olevan toinen toistaan parempi tarinankertoja. Lajin ympärille kehittyneeseen kulttuuriin kuuluivat rento pukeutuminen, rempseä musiikki sekä vapautta ja omaehtoisuutta korostava moderni rillumarei-meininki.

Bisnesnenät haistoivat vikkelästi uuden villityksen mahdollisuudet. Lumilautailun suosion nopea kasvu tempasi teinejä äidin jääkaapilta maailman hienoimmille rinteille, muhkea sopimus lökäpöksyjen taskussa. Pian täytyi lumikourujen kapinallisten tuumia minkä liiton kisoissa laskevat. Yksilöt joutuivat pohtimaan ovatko tähtäimessä olympialaiset ja verkkareissa Suomen sinivalkoiset värit. Entä voiko vakavasti otettava huippu-urheilija vetää kämpillä röökiä, voiko kisapaikalle lampsia krapulassa tai miten voi lumisessa maisemassa tuoksua ruoho.

Samalta kanavalta, saman pääotsikon alta löytyy toinenkin viisiosainen sarja, Kunnian päivät – tarinoita heavy-Suomesta. Vieraat keskustelevat Inferno-lehden päätoimittajan Matti Riekin kanssa muun muassa muinaisesta kasetinvaihtoskenestä, aloittelevan levy-yhtiön nyrkkipajatoiminnasta, isoksi kasvaneiden vientijättien löytämisestä ja kotikutoisista juurista sekä sitkeästä bänditouhusta, jota eivät muuttuvat trendipuhurit huojuta. Jutut vaihtelevat hilpeästä kommellusten muistelusta äärimmäisen raskaaseen henkilökohtaiseen tilintekoon.

2

Jälkimmäisen ohjelmasarjan neljännessä osassa haastatellaan doom metal -yhtyeen Reverend Bizarren perustajaa Sami Hynnistä. Hautausmaan alta aina Suomen singlelistan ykköseksi 16-minuuttisella biisillä nousseen, vuonna 2007 hajonneen Reverend Bizarren jälkeen Hynninen on takonut raskasta metallia eri kokoonpanoissa, muun muassa maan ensimmäiseksi doom metal -yhtyeeksi arvellun alavutelaisen Spiritus Mortisin kanssa.

Toimittaja Riekki kehuu Spiritus Mortisin ja Hynnisen yhteistyön toista mätää hedelmää, vuonna 2016 ilmestynyttä lp-levyä The Year Is One, hevimetallin kristallisoitumaksi. Levyn kanteen painetussa Caspar David Friedrichin maalauksessa Das Eismeer (1823–1824) ahtojäät murskaavat laivan. Alleen murskaavaa on myös musiikki. Se on raskasta, hidasta, jylhää, ihanaa. Se on valtavan suurta ja kaunista. Synkäksi vetää vasta, kun suoratoistopalvelu lurittaa keskimäärin seitsenminuuttisen vyörytyksen päälle kenkäkaupan hupihilpeän mainoksen.

3

Seppo Heikkisen Yleisradiolle toimittama Yhteiskunnan kaapin takaa palaa vuoden 1967 syksyyn. Suomi valmistautui juhlimaan 50 vuotta täyttävää itsenäisyyttä. Presidentti Kekkonen oli kutsunut maailman kruunupäät ja muut mahtavat Helsinkiin. Lokakuussa varhain tulleet pakkaset palelluttivat 40 asunnotonta alkoholistia pääkaupungin kaduille ja Pasilan- ja Mankkaansuon telttaleireihin. Piiloon siltojen alle jäänyt, mutta esimerkiksi kaikissa raitiovaunuissa haiseva ongelma nousi yleiseksi puheenaiheeksi. Taustalta löytyvät maalta Helsinkiin suuntautuva muuttoliike, työttömyys, ankara asuntopula ja sodan arvet, joita moni puudutti tunnottomaksi korvikealkoholilla. Ei liene sattumaa, että ohjelmasarja julkaistiin juuri kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2020.

Haastateltavana ohjelman kahdessa ensimmäisessä osassa ovat tuolloin nuori lääkäri, asunnottomien alkoholistien ongelmaa ratkaisemaan perustetun marraskuun liikkeen aktiivi ja myöhemmin kansanedustajanakin toiminut Ilkka Taipale, siltojen alle ja koijiin tutkimusmatkaillut toimittaja Maria Schulgin sekä asunnottomuuden asiantuntija Peter Fredriksson. Markku Toikka lukee laitapuolen Lönnrotiksi mainitun Johan Knut Harjun tekstejä.

1960-luvun haastattelunauhoilta kuullaan käreitä miesääniä. Naisia oli nuotiopiirissä ja äänessä vähemmän, mutta monin tavoin, arvattavista syistä, olivat juuri naiset kaikkein kurjimmassa asemassa. Sarjan kolmannessa osassa tarkennetaan JK Harjuun. Haastateltavana ovat folkloristi Heli Paakkonen ja kansanrunousarkiston entinen johtaja Pekka Laaksonen.

4

Asunnottomien rappioalkoholistien asia nostetaan esiin myös Hymy-lehden numerossa 12/1972. Kirjailija Jorma Ojaharju on jalkautunut Helsingin islamilaisen hautausmaan muurin varjoon, niin sanotun liekkihotellin tuntumaan, vaihtamaan haastatteluja Vinetto-huikkiin. Taustalla siintää Alkon tehdas.

Alko on saman vuoden kesäkuussa lakannut toimittamasta yleisesti korvikealkoholina käytettyä T-spriitä myyntiin. Siltojen alla aine tunnettiin nimellä liekki. Korvikeviinaa tarvitsevat ovat siirtyneet kittaamaan alkoholipitoista raikastus- ja puhdistusvettä, kauppanimeltään Eau de Cologne, kadulla kotoisasti kolina. Tästä syystä Ojaharju on otsikoinut juttunsa: ”Tänä talvena kuolema tuoksuu paremmalta”.

5

Joulukuun Hymy-lehdestä 1972 löytyy myös komeasti kokonaisen aukeaman täyttävä mainos. ”Lähettäkää tekin valokuvanne ikuistettaviksi Suomen perhekuvastoon”.

Helsinkiläisen Taidevakka-kustantamon aikeena oli julkaista koko kansan perhealbumi, oikea kovakantinen kirja, jonka sivuille kuka hyvänsä voi lähettää kuvan itsestään, perheestään, talosta, naapurin navettaa isommasta navetasta tai vaikka kissasta. Pienen kuvan hinta oli 28 mk. Iso kuva maksoi 48 mk. Kuvien määrälle ei ole annettu ylärajaa. Kuhunkin kuvaan saisi liittää korkeintaan kymmenen sanaa sisältävän tekstin. Kuvien lähettäjät voivat tilata kirjaa erikoishintaan 43 mk kappale. Kirjan hinta muille olisi reilun kympin korkeampi.

”Muistakaa, ettei mikään ole niin säilyvä kuin kirja”, uhoaa kustantaja. Mitenkähän mahtaa olla? Kirjasta en löydä mitään tietoa internetistä. Kustantajan tavoitan yhden antikvariaatin sivuilta.

Jos iso G ei löydä jotain, onko se ollut edes olemassa? Ehkä mainos ei tavoittanut tai purrut? Kenties Suomen perhekuvasto, tämä paperi-insta, jäi tyystin toteuttamatta? Kuka tietää? Tietääkö kukaan?

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This