Kjell Westö. Kuva: Niklas Sandström
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Matti Mörttinen ei haaveile valkeasta joulusta. Ensi hätään kelpaisi edes jonkinlainen joulu ilman koronaa.
1
Siitä on aikaa, kun viimeksi kirjoitin tälle palstalle. Silloin aloitin aiheesta Groundhog Day eli Päiväni murmelina -elokuvasta. Silloin lähestyttiin pääsiäistä, nyt lähestytään joulua. Silloin oli korona, nyt on korona.
Jos sopii veikata, niin ensi pääsiäisenäkin on, mutta jouluna ehkä ei.
Ihan pian on kulunut vuosi covid19-tautia aiheuttavan viruksen virallisesta tunnistamisesta.
Päiväni murmelina ansaitsee siis kohta jatko-osan nimellä Groundhog Year, Vuoteni murmelina.
2
Tulee joulu. Viime joulun alla tuli ostetuksi useille läheisille kulttuurilahjoja. Siis lahjakortteja ja lippuja tulossa olleisiin mielenkiintoisiin esityksiin.
Aika moni esitys peruuntui tai siirtyi johonkin hamaan tulevaisuuteen nyt jo niin hyvin tunnetuista syistä, joita ei tässä yhteydessä ole tarpeen eritellä sen kummemmin.
Joissain tapauksissa voi siis antaa tänä jouluna samat lahjat uudelleen. Joissain tapauksissa taas tulee mieleen, että käyköhän uusille lahjoille yhtä nolosti kuin viimevuotisille.
Ehkä olisi parasta ryhtyä suosiolla valmistautumaan jouluun.
Siis jouluun 2021.
3
Joululaulut nyt ovat joululauluja, mutta joskus avautuu tilaisuus kiinnostua niidenkin kuuntelemisesta. Joskus ja jouluna, voisi vanhaa sanontaa lainaten todeta – ja hakea sitten takkinsa.
Nimittäin jos joululauluja esitetään kokoonpanolla Karita Mattila, sopraano ja Iiro Rantala, piano, niin houkutus alkaa tuntua vastustamattomalta.
Mattilan ja Rantalan oli määrä esiintyä yhdessä kaksi kertaa tämän joulun alla Turun musiikkijuhlien järjestämässä konsertissa. Nyt tilaisuudet on tietenkin peruttu, mutta ne on korvattu yhdellä vuoden 2021 joulun alla pidettävällä konsertilla. Joka tietenkin on likimain loppuunmyyty jo.
Puolittaisena korvikkeena voi tämän joulun alla kuunnella Rantalaa Eino Grönin säestäjänä Muusikkojen liiton ja G Livelab Tampereen tarjoamassa ilmaisessa striimauksessa ensi perjantaina.
Koska Karita Mattila on nykyään ahkera ja valloittava tviittaajakin, herutin häneltä taannoin lupausta tulla vuoden kuluttua Iiron kanssa myös Tampereelle. Vastaus ei ollut ainakaan suoralta kädeltä torjuva.
Täytyypä muistaa muistuttaa Mattilaa asiasta hyvissä ajoin ennen ensi syksyä.
4
Kun nyt pääsin fanittamiini taiteilijoihin, niin jatketaan samalla linjalla kirjallisuuden puolelle.
Kjell Westö.
Kitaraa soittava helsinkiläinen on hankkinut mainetta erityisesti Helsingin kirjallisena kuvaajana. Hänellä on kuitenkin vahvoja siteitä myös Pirkanmaalle, niin Tampereelle kuin Ruovedellekin. Käydessään Pirkkalassa pari vuotta sitten Westö paljasti, että Rikinkeltainen taivas -romaanin (Otava, 2017) kesähuvilamaisena Suomenlahden rannalla onkin itse asiassa kopioitu perheen vanhalla Ruoveden-mökillä syntyneistä muistikuvista.
Samalla käynnillä hän kertoi aloittaneensa seuraavan romaanin – ja saaneensa aikaan jo satakunta sivua mainitsematta kertaakaan Helsinkiä. Tavoitteena oli kuulemma jatkaa samalla linjalla loppuun asti.
Nyt Tritonus (Otava, 2020) on luettu ja vähintäänkin kelvolliseksi koettu.
Pettymyksenä on pantu merkille, että Westöllä on edelleen kirjoittamatta se eeppinen kertomusjärkäle, jossa sana ”Helsinki” esiintyy tasan nolla kertaa.
Sitä odotellessa.
5
Aivan lopuksi haluan kiittää kulttuuritapahtumien tekijöitä kaikkiaan ja teatteri-ihmisiä erikseen koko tähänastisesta koronakaudesta.
Teatteri-ihmisiin lasketaan tässä tapauksessa mukaan myös katsojat, jotka ovat ainakin omien havaintojeni mukaan noudattaneet terveysturvallisuusohjeita ihailtavan hyvin. Olen istunut turvavälein toteutetussa näytöksessä, jossa en huomannut yksiäkään maskittomia kasvoja katsomossa.
Enkä ole kuullut tartuntaketjuista, jotka olisivat lähteneet liikkeelle teatterista.
Harvoin on tehty näin antaumuksellista ja tarkkaa työtä niin, että on saatu palautteeksi yhtä ikäviä seuraamuksia.
”Ensi vuonna Jerusalemissa”, tapasivat juutalaiset hyvästellä toisiaan Seder-päivällisjuhlan päätteeksi diasporan aikana.
”Ensi vuonna täysissä katsomoissa”, toivotan teatteriväelle koronajoulun 2020 alla.
Matti Mörttinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.