Mikael Owunnan ihmisfiguuri Tukholman Fotografiskassa. Kuva: Sirpa Pääkkönen

1

Tukholman Moderna Museetissa on esillä erinomainen Saksalainen ekspressionismi -näyttely, joka tutustuttaa kävijän Die Brücke -ryhmän taiteeseen. Ryhmä haastoi 1900-luvun alun ihanteita ja arvomaailmaa ja uudisti voimakkaasti kuvataidetta. Taiteilijat käyttivät vahvoja värejä ja yksinkertaisia muotoja. Tavoitteena oli ilmaista sisäisiä tunteita eikä keskittyä ulkoisen todellisuuden kuvaamiseen.

Die Brücke -ryhmän perustivat vuonna 1905 Dresdenissä neljä nuorta arkkitehtiopiskelijaa, Ludwig Kircher, Otto Bleyl, Erich Heckel ja Karl Schmidt-Rotluff. Myöhemmin ryhmään liittyivät Emil Nolde, Max Pechstein ja Otto Müller.

Manifestissaan ryhmä julisti uskoa kehitykseen ja uuteen sukupolveen. Ryhmä kaipasi liikkumisvapautta ja oikeutta elää omalla tavallaan. He halusivat erottautua vanhemmista sukupolvista. Ryhmä jatkoi toimintaansa vuoteen 1913, jolloin se hajosi.

Modernin taiteen museo esittelee läpileikkauksen ryhmän muotokuvista, omakuvista, kaupunkinäkymistä, maisemista ja tilannekuvista. Keskeistä on nähdä ihminen voimakkaalla, ekspressiivisellä tavalla maalattuna.

Max Pechstein: Keltamustat trikoot, 1910. Kuva: Brücke-museo, Berliini

2

Ruotsin kansallismuseon näyttely Romantiikka – tapa nähdä kuvaa 1800-luvulla suosituksi tullutta tyylisuuntaa. Romantiikka syntyi pitkälle vastareaktiona valistusajan maailmankuvalle. Taiteilijat janosivat vapautta ja luovan mielikuvitukset voittoa järkiperäisestä ajattelusta.

Pelottavat ja oudot asiat kiehtoivat heitä. Taiteilijat kuvasivat maisemia sumun läpi nähtynä. Myrskyävät meret, haaksirikot, tiheät metsät, rauniot ja luonnonmullistukset olivat romantiikan ajan taiteilijoiden aiheita. He kuvasivat myös sisäänpäin kääntyneitä ja mietiskeleviä tai pelokkaita ihmisiä. Kaipuu jonnekin ja alitajunta ruokkivat kuvastoa. Yö oli yksi keskeinen teema. Kuvien tunnelmissa leijuu usein uhkaa. Myös kuolema ja sota olivat taiteilijoiden kuvaamia aiheita.

Näyttelyn taiteilijanimiä ovat muiden muassa Peder Balke, Carl Blechen, Johan Christian Dahl, Eugène Delacroix, Caspar David Friedrich, Marcus Larson, Ernst Ferdinand Oehme, William Turner ja Francisco de Goya.

Knud Baade: Auringonlasku Dresdenissä, 1839. Kuva; Nationalmuseum, Tukholma

3

Tukholman valokuvataiteen museossa Fotografiskassa voi sukeltaa avaruuden äärettömyyteen ja kiehtoviin näkymiin. Kolmentoista valokuvaajan näyttelyssä Space – A Visual Journey yhdistyvät historia, avaruuteen liittyvä tieteellinen tutkimus ja avaruudesta inspiraationsa saava taide.

Ihminen astuu kuun pinnalle kameran seuratessa leijuvia askeleita, videot tallentavat tähtisumut, galaksit ja avaruuden alati vaihtuvat värit ja tutkijat etsivät vastauksia kiperiin kysymyksiin: mikä on avaruuden olemus, miten se kasvaa ja laajenee.

Erityisen viehättävä on huone, jossa Mikael Owunna tutkii ihmisfiguuria yhdistämällä tiedettä, taidetta ja afrikkalaista kosmologiaa. Sarjassa Infinite Essence taiteilija luo figuureja käyttämällä hyväkseen ultraviolettia valoa. Hän maalasi mallien vartaloja ja valokuvasi ne mustassa tilassa. Hän kohdisti ultravioletit valot hahmoihin ja sai ne loistamaan tähtien tavoin avaruuden tyhjillä ja pimeillä kentillä.

Larissa Sansourin installaatio Amos Rexissä. Kuva: Sirpa Pääkkönen

4

Amos Rexin yönpimeä näyttelytila Helsingissä täyttyy palestiinalais-tanskalaisen Larissa Sansourin vaikuttavista videoista ja installaatioista. Kantaaottavat ja poliittiset aiheet kietoutuvat scifiin, dokumentaariseen kuvastoon ja oopperasävelmiin.

Taiteilijan aiheita ovat Palestiinan kansan syvät traumat ja ympäristökatastrofit. Sansour käsittelee surua, muistin haavoittuvuutta ja sukupolvelta toiselle periytyvää traumaa. Taiteilija kertoo tarinoita valtaville valkokankaille heijastetuilla videoilla. Hänen tyylinsä on runollista, filosofista ja dokumenttifilmejä lainatessaan realistista.

Eri elementtien yhdistelmistä syntyy omaperäisiä ja kokeellista elokuvakerrontaa, jonka katsominen vaatii aikaa. Videot luovat uutta maailmaa, jossa dokumentaarinen aineisto ja tositapahtumat sekoittuvat fiktioon. Totuuden ja tarinan, menneisyyden ja tulevaisuuden raja-aidat hämärtyvät. Ihmisen muistot kietoutuvat toisten ihmisten muistoihin. Ne tuntuvat niin tosilta, että niihin pitää uskoa, vaikka muistelija ei olisi niitä itse kokenut.

Näyttely jatkuu 2.3.2025 asti.

Tove Janssonin kukka-asetelmia Hamin näyttelyssä. Kuva: Sirpa Pääkkönen

5

Valopilkku syksyn harmauteen on Tove Janssonin näyttely Paratiisi HAMissa Helsingissä. Muumit ovat itseoikeutetusti läsnä sanan ja kuvan taiturin näyttelyssä. Muumimaailman hyväntuulinen lempeys tuntuu myös monissa Janssonin aikuisille maalaamissa teoksissa.

HAMin suurnäyttely esittelee laajasti Tove Janssonin julkisiin tiloihin toteuttamia tilaustöitä. Hyvin kookkaat teokset pursuavat tarinoita, runsaita yksityiskohtia ja elämäniloa. Jansson maalasi julkisia tilaustöitä etenkin toisen maailmansodan jälkeen jälleenrakennuksen aikana ja monet niistä sijoitettiin lastentarhoihin ja kouluihin.

Yksi näyttelyn teemoista on paratiisisaaret. Tove Jansson rakasti merta. Hän vietti lapsuutensa kesät Pellingin saaristossa. Janssonin taiteessa saaret symboloivat vapautta, seikkailuja ja paratiisissa saavutettavaa onnen tilaa.

Näyttelyssä on esillä myös hienoja matkakuvia, asetelmia, muotokuvia ja kukka-asetelmia. Omakuvia näyttelyssä on useita taiteilijan nuoruuden ajoilta.

Näyttely juhlistaa myös Muumi 80 -juhlavuotta. Muumit ja suuri tuhotulva -kirjan julkaisusta tulee ensi vuonna kuluneeksi 80 vuotta.

Näyttely jatkuu 6.4.2025 asti.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua