Last Supper (2016). Kuva: Adel Dauood artworks

1

N.E.R.D. ja The Neptunes -yhtyeistä tuttu multitaituri Pharrell Williams on tehnyt uraa myös muotisuunnittelijana. Omien Billionaire Boys Club ja Ice Cream -brändiensä lisäksi hän on suunnitellut kenkämalliston Adidakselle. Vanha juttu toki jo.

Alun perin vuonna 2014 lanseerattu Adidas Originals Pharrell Williams -yhteistyö oli jatkoa Pharrellin ”visiolle yhdistää ihmiset rakkauteen, inhohimoon ja energiaan juhlimalla ihmiskunnan monimuotoisuutta”. Meikäläinen tietysti hiihtää perässä, ja satuin löytämään moiset ihmejalkineet vasta vuonna 2021.

Ilmeisen suositut ovat, koska edelleen jatkuu yhteistyö ja kenkien kauppa käy. Arvio: maailman tyylikkäimmät ja myös mukavimmat kengät.

2

Taide tapahtuu nykyään Instagramissa. Kuvapalvelu on täynnä toinen toistaan hienompia taiteilijoita. Verkottumisen myötä taiteilijoiden on mahdollista luoda suhteita ympäri maailman ja koko maailma avautuu yleisöksi. Samanmieliset taiteilijat löytävät toisensa tägien perusteella.

Tägeillä #outsiderart, #creepyart#, #streetart, #brutart ja #rawart löytää huikeata kamaa. Vaimo, itsekin taiteilija, tyrkyttää näitä vähän väliä kyllästymiseen asti.

Itseeni teki vaikutuksen heti ensisilmäyksellä Adel Dauood. Taiteilija on Syyriasta kotoisin ja asuu nykyään Itävallassa. Värikkäät ja ekspressiiviset maalaukset esittävät ja ei-esittävät ikään kuin mereen hukkuvia hahmoja.

3

Kitarapedaalien valmistuksesta suurin osa tapahtuu Kiinassa. Perinteinen kaava on ollut, että perinteiset isot brändit suunnittelevat tuotteensa länsimaissa mutta valmistus tapahtuu halpatyövoiman idässä, poikkeuksena länsimaissa rakennettavat premium- ja custom-mallit, joiden hinta huitelee tavallisen kuluttajan ulottumattomissa.

Vain harvoin kiinalaiset laitevalmistajat ovat itse luoneet suunnitteluvaihe mukaan lukien tuotteita, jotka breikkaavat länsimarkkinoilla laatunsa vuoksi. Halpoja kopioita kyllä riittää.

Nux-kitarapedaalit ovat niin ikään usein laadukkaita kopioita hyvin tunnetuista (amerikkalaisista ja eurooppalaisista) pedaaliklassikoista, mutta niissä on samalla jotain extraa – säätimiä, joilla muokata ääntä. Lisäksi ne ovat kätevänkokoisia ja söpöjä miniatyyrimaalauksineen.

4

Justin Broadrickin ehtymätön luomiskyky kanavoituu moneen yhtyeeseen, Godfleshiin, JK Fleshiin, Techno Animaliin sekä Scorniin. Minulle tyypin bändeistä ja soolomusasta on tullut kestokulutuskamaa jo aikoja sitten.

Viime aikoina dark ambientia soittavasta Scornista, Broadrickin ja muun muassa Napalm Deathin rumpalina vaikuttaneen Mick Harrisin muodostaman duosta, on tullut vakiomeditaatio- ja nukkumismusiikkia.

Scornin musiikki onnistuu luomaan illuusion omasta paikasta ja tilasta, oli se sitten kuinka subjektiivinen tahansa. Toismaailmalliset samplet, loopit ja puhepätkät luovan elokuvallisen tunnelman lomittuessaan triphop-henkisiin, verkkaisiin rytmeihin. Jostain syystä kalmanhajuiset biitit rauhoittavat.

5

Olen syönyt kesän aikana luvattoman paljon jäätelöä. Tai toisaalta, mihin sitä aikuinen ihminen lupaa tarvii?

Parhaaksi ratkaisuksi on osoittautunut perinteinen Valion Trio-jäätelö. Himo on muuttunut addiktioksi. Tällä hetkellä kulutukseni on 1–2 pakettia Trioa päivässä.

Pitkässä juoksussa perinteiset maut osoittautuvat kestävimmiksi. Trio on just hyvä, kun siinä on aina toimivan vaniljan lisäksi ihanaa Valion mansikkaa sekä suklaasta tulevaa bottnea.

Syön usein Trioni Digestive-keksien ja juhlatuulella myös suklaakastikkeen kera. Yhdistelmä on täydellinen combo tuoden mieleen perinteisen mansikkapuikon, Puffet-jäätelön ja suklaaunelman.

Painoa on tullut jäätelömaratonilla lisää about 7 kiloa. Syksyllä alkaa laihdutuskuuri ja jäätelö vaihtuu rahkaan.

Sami Nissinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua