Ilkka ja Vappu Taipale Kutsuvieraina. Kuva: Yle Pressi

1

Kesällä on aika tavata perhettä, kuten omaa äitiä. Äitini kuuntelee aina Radio Suomea, mikä onkin ihan ok. Se on varma ja turvallinen verorahoilla ylläpidetty radiokanava, vaikka muuten en sitä kuuntelisikaan. Muutama viikko sitten mökillä lepäillessäni satuin kuuntelemaan Radio Suomen Kutsuvieras-ohjelmaa, johon oli kutsuttu viisaita ihmisiä eri aloilta kertomaan omasta elämästään, siihen vaikuttaneista tekijöistä ja soittamaan kullekin tärkeitä musiikkikappaleita.

Jokainen kuulemani jakso oli niin mielenkiintoinen, että perehdyin muutamaan myös Yle Areenan kautta. Maailmankuvaansa ohjelmassa esittelivät muun muassa tähtitieteilijä Syksy Räsänen, pitkäaikainen vaikuttajapariskunta Vappu ja Ilkka Taipale, F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen sekä näyttelijä Kati Outinen.

2

Viimeksi mainittu soitti omassa ohjelmassaan Georg Otsin version kappaleesta Muuttuvat laulut. Kappaleen säe ”Muuttuuko ihminen? / Ja mihin suuntaan?” iski koukkunsa minuun ja taivuin perehtymään virolaisen baritonin tuotantoon.

Georg Ots (1920–1975) on useille tuttu tummasta ja sammaleisesta äänestään, joka tuntuu kuuluvan kuin suuren männyn sisältä. Itse en ollut aikaisemmin juuri perustanut Otsin esityksistä rahtusen vertaa, muuten kuin Tallinnan laivan nimessä. Kuitenkin kesäisinä öinä laulut alkoivat muodostaa madonreikää aikaan ja synnyttää havinoita selkäpiihin ihan uudella tavalla.

Älä kiiruhda, Unohtumaton ilta ja tietenkin suuri melankolinen iskelmä Moskovan valot ovat erinomaisia sävellyksiä, jotka jollakin tapaa kuuluvat juuri Georg Otsille. Rakastan sinua elämä kuuluu jopa poliittiseen historiaan presidentti Martti Ahtisaaren tulkintana.

Lensin Otsin äänen myötä muistoon, jossa herään aamulla mummini luota tai Kallaveden mökiltä aitasta. Mummillani oli tapana herätä aamulla ja kuunnella radiota aivan hiljaisella. Jostain syystä muistossani soi aina Georg Otsin ääni. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa.

3

Muistojeni kesissä on lähes aina vettä ja uimista, eikä ilman syytä. Järvessä uiminen on nimittäin aivan mahtavaa. Sopii aivan hyvin pohtia, miksi tämä asia on pälkähtänyt päähäni vasta nyt.

Kun viileä vesi osuu kasvoihin, mahaan ja kainaloihin, tuntee elävänsä. Vesi on joskus viileää, mutta se virkistää aina. Veteen pitää vain mennä. Ja kuten ystäväni Jokke sanoo, järvessä uimista ei kadu koskaan jälkeenpäin.

4

Paras uimapaikka on Tampereen Rauhaniemessä. Siellä pääsee myös laadukkaaseen saunaan. Rauhaniemen kansankylpylä tekee minut iloiseksi joka kerran, kun siellä käyn. Rauhaniemessä voi saunoa ja uida läpi vuoden. Jos kertamaksu tekee tiukkaa, voi ”Rauhikseen” hankkia myös sarjakortin, jolloin kerta maksaa vain muutaman rahan.

5

Reiän aikaan voi tehdä myös muulla tavoin, nimittäin lentävällä DeLorean-autolla. Netflixin suomalaiseen valikoimaan ilmaantui hiljattain elokuvan kiistaton klassikko, Paluu tulevaisuuteen -trilogia.

Robert Zemeckisin ohjaama komediaelokuvien sarja on juuri niin hyvä kuin muistin. En ehkä aivan onnistu tavoittamaan sitä poikamaista iloa, jonka sain ensikatsomalta kuopiolaisen Maxim-elokuvateatterin natisevalla penkillä, mutta kyllä trilogian leffat yhä toimivat. Niiden käsikirjoitukset ovat yksinkertaisia ja kerronnassa on imua. Minua jopa jännittää, miten Marty McFlylle käy. Ehtiikö hän Hill Valleyn koulutansseista pääkadulle ennen kuin salama pysäyttää kaupungintalon kellon?

Vakavasti puhuen, varsinkin sarjan ensimmäinen elokuva sisältää filosofisia teemoja ajasta, vapaasta tahdosta ja ihmiselon toisteisuudesta. Omituisin draamallisin kierre ovat suorat viittaukset Oidipus-myyttiin ja antiikin teksteihin. Ajassa matkustaminen on hybris, josta seuraa aina rangaistus.

Aksu Piippo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua