Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Lepe Parviainen on muuttanut käsityksensä burleskista, kuunnellut afrikkalaisia paikallisradioita ja juonut kupposen kuumaa.
1
Burlesque! Jos olet laillani suhtautunut tähän tasseleita heiluttelevaan ja Hollywoodinkin omimaan taidemuotoon jokseenkin välinpitämättömästi, voit antaa sille vielä yhden mahdollisuuden. Iina Terhon elokuva Full of Love – Pakomatka pakastimesta (2018) on yksi YLEn maaliskuussa esitetyn Ohjaajina naiset -ohjelmiston koskettavista dokumenteista.
Ohjaaja Terho muuttaa Ulkosaaristosta Helsinkiin ja rohkaistuu siellä menemään muilta lupia kyselemättä Petra Innasen eli burleskitaiteilija Bettie Blackheartin tanssitunnille. Lopulta näemme, kuinka hän repäisee ensimmäisen burleskiesityksensä riemastuttavalla taiteilijanimellä Lobster of the Night.
Periaatteessa kupletin juoni on jo kättelyssä selvä: alemmuudentuntoinen ja lapsesta saakka väärin kohdeltu henkilö tässä eheytyy ja emansipoituu. Tarina on kuitenkin tavattoman tasaveroinen henkilökuva niin Bettie Blackheartista kuin Iina Terhostakin. Ohjaaja itse on jaetussa pääosassaan niin rehellinen ja herkkä, että katsojan mielessä voi alkaa tapahtua odottamattomia reaktioita.
Elokuva näyttää myös ylisukupolvisen esimerkin kautta, mitä tapahtuu, jos ihminen ei uskalla olla sitä mitä on, vaan piiloutuu, sopeutuu ja mukautuu. Pakomatka pakastimesta purkaa kehonkuvaan, sukupuoleen ja aistillisuuteen liittyviä jumituksia, joista harva meistä on vapaa, vaikka ei haluaisi myöntää. Elämässä saa sen, minkä itselleen sallii.
Muistakaa pestä kädet hyvin niistettyänne elokuvan jälkeen.
Full of Love – Pakomatka pakastimesta Yle Areenassa.
2
Näinä päivinä kaipaamme jotain rentouttavaa ja nautinnollista, mieluiten kotiin kannettuna. Lontoolainen taidemuseo Tate Modern on ymmärtänyt tämän ja julkaissut sivuillaan Audio Highlight Tourin, joka esittelee 11 teosta museon pysyvästä kokoelmasta.
Kuraattori, taidehistorioitsija, konservaattori ja runoilija esittelevät teokset muutaman minuutin ääniraidoilla, ja samalla voit lepuuttaa katsettasi itse teoksessa. Mukana on Matissen, Rothkon ja Dalin ohella hieman tuntemattomampaakin taidetta mm. Ibrahim El-Salahilta, Malangatana Ngwenyalta ja Theaster Gatesiltä.
Tate Modern Audio Highlight Tour on omiaan helpottamaan museonörttien matkustamattomuuden tuskaa. Teosesittelyt ovat juuri sopivan mittaisia ja ihanan selkeää, rikasta englantia. Kaada lasillinen jotain hyvää juomaa ja käy teokset läpi omaan tahtiin loistavien oppaiden kanssa. Kotisohvalta nautittuna kun ei tarvitse odottaa turistiryhmän laahustavimpia jäseniäkään!
Kuten runoilija John Hegley sen sanoo, ”these pieces are joyous, a really lovely thing to come across in a gallery. I mean the exercise of just looking at a thing deeply is… it’s a rewarding exercise, looking and looking, and seeking and looking”.
3
Eikö matkustamattomuuden tuska vieläkään helpottanut? Lataa siis puhelimeen tai tablettiin Radio Garden -sovellus ja tee maailmanympärimatka radioaalloilla.
Radio Garden on alkanut Alankomaiden audiovisuaalisen instituutin näyttelyprojektina vuonna 2016, Transnational Radio Encounters -tutkimushankkeen yhteydessä. Nykyiseen, maaliskuussa 2020 julkaistuun sovelluksen versioon on koottu kolmiulotteisen pyöriteltävän maapallokäyttöliittymän päälle vihreinä valoina näkymään paikallisradiokanavia ympäri maailman. Kanavasurffailu on vaivatonta ja hauskaa, ja maapallon pinnalla näkyvät kanavien rykelmät muistuttavat yölennolla lentokoneen ikkunasta avautuvaa näkymää pienempien ja suurempien asutuskeskusten yllä.
Kuuntelin omalla maailmanympärimatkallani linnunlaulua Lontoosta, vanhaa rahisevaa jazzia Longyearbyenin Arctic Outpostista ja buddhalaista keskusteluohjelmaa Lhasasta. Jostain syystä afrikkalaisilla paikallisradioilla hyvin eri puolella mannerta kuuluu Michael Jackson olevan edelleen kovassa huudossa. Voin kuitenkin luvata, että nopeasti löydät myös jotain aivan muuta viemään ajatukset vaikka Ouagadougouhun tai Khartoumiin.
Radio Gardenia voi kuunnella selaimella ja Android– tai Apple-laitteilla.
4
Tiitu Takalon juuri ilmestynyt sarjakuvaromaani Memento Mori (WSOY, 2020) on puolestaan hurja reissu yhden pään sisään, sekä hyvin fyysisesti että psyykkisesti. Yli 200-sivuinen, omaelämäkerrallinen teos kertoo siitä, miten hän sai täysin odottamatta aivoverenvuodon 38-vuotiaana.
Omakohtaisiin kokemuksiin perustuva sairaus-, tai oikeastaan toipumiskertomus saa koronakeväänä vielä ylimääräistä ajankohtaisuuden tuntua ristiriitaisine sairaanhoidon kuvauksineen. Hätä ja luottavaisuus, pelko ja pelottomuus, myötätuntoisuus ja potilaan ohittaminen vuorottelevat. Todennäköisyysprosentteja on raskasta laskea yksin, kun kyse on oman eloonjäämisen ennusteesta. Onko toipumisvaiheen henkinen taakka masennusta, mikä on syy ja mikä seurausta?
Tiitu Takalo piirtää valonsa ja varjonsa upeasti; romaanissa koetut pelot työkyvyn menettämisestä eivät onneksi toteutuneet. Maalaukselliset kuvat ottavat tilaa ja toistavat itseään kuin painottaakseen sitä, kuinka ylitsevyöryvä mullistus äkillinen vakavasti sairastuminen on. Lopun jälkinäytöksessä kirpeä pakkasilma kirkastaa ajatukset. Omankin kuolevaisuutensa muistaminen tuo vastaiskuna mieleen F. E. Sillanpään lauseen “Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät.”
5
Samalla kun mietiskelee omaa ja läheistensä vääjäämätöntä kuolevaisuutta ja ammentaa vaikkapa pääsiäisen ilosanomasta elinvoimaa, voi ottaa avuksi pientä dopingia Japaninmaalta. Vihreä kevään ensisato teestä eli shincha on syystäkin arvokkain. Väri on kaunis vaaleanvihreä ja tuoksu ruohomainen, maku oikein haudutettuna herkullinen eikä ollenkaan kitkerä.
Hyvää japanilaista kevätteetä saa esimerkiksi vuosi sitten Kyttälänkadulle muuttaneesta Veiströmin teekaupasta Tampereelta. Tämän kevään uutta satoa odotellessa (poiminta on juuri alkanut Japanissa) voi vielä nauttia viime kevään pakastetusta erästä. Pidetään paikalliset kivijalkakauppojen sankarit elossa!
Lepe Parviainen
