Couples Therapy. Kuva: Showtime

1

Pyöräilyharrastukseni on edennyt tänä kesänä taas kelpo askeleen eteenpäin. Pari vuotta sitten uskaltauduin ensimmäiselle sadan kilometrin lenkille, viime kesänä ajoin jo useamman satasen lenkin ja aloin suunnitella pidempiä matkoja, viime talvena aloitin sisäharjoittelun ja tänä kesänä mukaan on tullut pyörämatkailu.

Lähdimme heinäkuun alkupuolella seikkailemaan Ahvenanmaalle. Pyörämatkailun klassikko oli helppo valinta ensimmäiseksi kohteeksi, etenkään kun en ole koskaan aikaisemmin siellä käynyt. Koska olemme maantiepyöräilijöitä, reissun pääpaino oli pyöräilyssä. Aloitimme kuitenkin junalla: aamun viimeinen yöjuna vei meidät Turkuun, josta pyöräily kohti Kustavia alkoi puoli kahdeksan aikaan. Varhainen lähtö oli VR:n rajallisen polkupyöräkapasiteetin syytä, mutta sopi lopulta kuumaan kesäpäivään erittäin hyvin.

Ensimmäisen päivän tavoitteena oli päästä Kustaviin lautalle ja Brändössä majoitukseen. Brändö Bike & Bed houkutteli jo nimellään ja osoittautui kertakaikkisen viehättäväksi majapaikaksi. Palvelu oli ystävällistä, ruoka hyvää ja huone viihtyisä. Ilta kului mukavasti selaillen kirjahyllystä löytynyttä upeaa 1920-luvun karttakirjaa. Hyvän aamiaisen jälkeen suuntasimme sitten seuraavana aamuna kohti Torsholman lauttasatamaa, josta pääsimme Hummelvikiin ja parin pikkusaaren kautta Manner-Ahvenanmaalle.

Siellä kiertelimmekin sitten reilun sata kilometriä erilaisia pieniä ja isompiakin teitä. Ahvenanmaan tiet ovat pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja hiljaisia. Kaikenlaista nähtävää riitti, vaikka emme sen kummemmin pysähdelleet turistikohteissa. Kasteholman linnastakin ajoimme ohi käytyämme erinomaisessa Smakbynissä lounaalla. Mutta kuten todettua, tämä ei ollut turistireissu vaan maantiepyöräilymatka.

Maarianhaminassa vietetyn yön jälkeen seuraavan päivän ohjelmaan mahtui hukkareissu Långnäsiin (vinkki: kannattaa katsoa tarkkaan, lähteekö laiva Långnäsistä vai Maarianhaminasta) ja paluumatka Baltic Princessillä Turkuun, josta juna toi meidät illaksi Tampereelle. Oikein kelpo reissu kaikkiaan; ensi kerralla ollaan sitten taas vähän viisaampia. Ajamista kertyi yhteensä noin 250 kilometriä, rahaa meni noin 300 euroa kummaltakin; mitenkään erityisen halvalla ei yritettykään päästä. Reissusta jäi halua sekä pyörämatkailuun (ja olenkin tämän jutun ilmestymisen aikoihin jo seuraavalla reissulla) että Ahvenmaalla matkailuun – eiköhän Ahvenanmaa kutsu jo ensi kesänä uudestaan, silloin vain puolison kanssa autolla kaikki kiinnostavat turistikohteet kiertäen.

Kirjoitin matkastamme tarkemman raportin blogiini.

Polkupyörät M/S Alfågelnin kyydissä matkalla Brändöstä Hummelvikiin. Matkaan voi lähteä yhtä hyvin modernilla maantiepyörällä kuin tavallisella peruspyörälläkin teltta tarakalla. Kuva: Mikko Saari

2

Matkalla aika kuluu mukavasti pelien parissa. Bikepacking-henkiselle pyörämatkalle ei kovin paljon tavaraa viitsi mukaansa kärrätä, mutta korttipakka mahtuu aina. Kahden pelattavista korttipeleistä yksi parhaista on cribbage, joka kehitettiin nykymuotoonsa joskus 1600-luvulla. Se on perinteinen pubipeli, jota on saanut pelata vapaasti rahasta. Matkapeliksi se on kätevä, koska se tarvitsee hyvin vähän tilaa. Pelaamiseen voidaan toki käyttää isojakin pisteenlaskulautoja, mutta reissussa pisteet laskee hyvin vaikka puhelimella tai paperilapulla.

Cribbagessa pelaajille jaetaan kuusi korttia. Kumpikin valitsee neljä korttia, jotka pitää ja kaksi, jotka annetaan jakajan cribiin. Sitten pelataan kortteja vuorotellen ja summataan pelattujen korttien numeroarvoa. Pisteitä saa, jos korttien summaksi tulee 15, peräkkäisistä samannumeroisista korteista ja jos kortit muodostavat vähintään kolmen kortin suoran. Summa ei saa ylittää 31:tä; jos kumpikaan ei voi pelata ylittämättä, aloitetaan uudestaan nollasta.

Kun kaikki kortit on pelattu, kumpikin ottaa pelaamansa kortit takaisin itselleen ja pisteyttää ne. Pakan päältä on avattu yksi kortti, jota voi hyödyntää pisteytyksissä. Tässäkin kohtaa haetaan viisiätoista, pareja, kolmosia ja suoria, ja värinkin voi tehdä. Ei-jakaja pisteyttää kätensä ensin, sitten jakaja ja lopuksi jakaja pisteyttää vielä cribin.

Perinteisesti pisteet merkitään laudalle siirtämällä kahta nuppia rei’istä muodostuvalla radalla. Jos saat viisi pistettä, siirrät vain taaimmaisen nupin viisi askelta etummaisen edelle. Etummainen nuppi näyttää aina nykyisen pistemäärän. Minulla on Magicin pelaajille tehty laskurisofta Mutility puhelimessani, se sopii hyvin myös cribbagen pelaamiseen. Peli päättyy välittömästi, kun toinen pelaajista saavuttaa 121 pistettä – siksi on tärkeää, kuka laskee pisteensä ensin.

Ginirommi on toinen erinomainen kaksinpeliklassikko.

3

Pedantle on Wordlen perillisiä, eli päivittäin pelattava arvuuttelupeli. Tässä ei kuitenkaan arvuutella yksittäistä sanaa, vaan kokonaista Wikipedia-artikkelia. Alussa artikkelin sanat on mustattu, mutta niiden pituudet näkee. Sitten vain arvailemaan, mitä sanoja jutussa mahtaisi esiintyä!

Pedantlessa on sellainen juju, että jos arvaus on tarpeeksi lähellä oikeaa sanaa, peli merkitsee sanan arvatuksi ja näyttää, miten lähellä ollaan. Läheisyys perustuu merkityksiin ja sanojen esiintymisiin toistensa yhteydessä. Taannoin haettu sana oli The Beatles, ja ”beatles”-sanan läheisiä sanoja olivat muun muassa ”Starr”, ”psychedelia”, ”skiffle”, ”albums” ja ”Grammy”.

Toimintalogiikan hahmottaminen vaati hetken, mutta sen jälkeen Pedantle on ollut koukuttavaa hupia ja muodostunut osaksi aamurutiiniani. Välillä sanat ovat helppoja. tämä The Beatles, esimerkiksi, ja henkilöiden nimet ratkeavat usein nopeasti. ”Science” on yksi perussanoista, joita arvaan, ja sen kerran kun se oli oikea vastaus, ratkaisu löytyi kahdeksalla yrityksellä. Sitten on niitä päiviä, kun oikea aihepiiri ei löydy sitten millään ja yrityksiä vaaditaan kolminumeroinen määrä: ”Ear” ja ”Map” ovat olleet tällaisia vaikeampia tapauksia, vaikka yksinkertaisia asioita ovatkin.

Pedantle: Toisinaan onni on myötä ja vastaus on yksi niistä sanoista, joita aina kokeilee ensimmäisten joukossa. Kuva: Mikko Saari

4

Love Is Blindin katsominen on jäänyt kokonaan, koska olemme löytäneet mielenkiintoisempaa katsottavaa. Couples Therapy on Showtimen sarja, jossa pariterapeutti Orna Guralnik auttaa ongelmiin ajautuneita pareja. Sarjan tekijöiden tarkoitus on kuvata terapiaprosessia todellisesti ja pyrkimättä draamaan.

Ihmisten parisuhteista ja niiden ongelmallisista dynamiikoista kiinnostuneille Couples Therapy on herkkua. Napakan mittaiset jaksot pureutuvat helposti tunnistettaviin kaavoihin. Vaikka oma suhde ei olisikaan akuutisti terapian tarpeessa, sarjan parien elämästä voi tunnistaa omassakin elämässä vaikuttavia kuvioita.

Sarja on mukavan monimuotoinen, mukana on monenlaisia pareja ja erilaisia elämäntilanteita. Taitavasti tehtyä sarjaa on ilo katsella ja kun jaksot ovat alle puolituntisia, kerralla tulee katsottua vähintään pari.

Couples Therapy on katsottavissa Ruutu-palvelusta SkyShowtime-lisätilauksella.

5

Olen kuunnellut kesän aikana varsin vähän musiikkia, mutta pari kiinnostavaa albumia haluan tässä nyt nostaa esille. Kae Tempestin uusi albumi Self Titled (Island, 2025) on erinomaisen hyvä. Ensimmäisten sinkkujen kohdalla epäröin hieman; aikaisemmin muunsukupuoliseksi identifioitunut Tempest on nykyisin transmies ja käynyt läpi transprosessia. Se on henkilökohtaisesti epäilemättä erinomainen asia, mutta näin kuuntelijan näkökulmasta prosessin myötä muuttunut ääni vaati totuttelua – onko tämä sama Kae Tempest, josta olen pitänyt aikaisemmin?

No, onhan hän, ja kun albumia olen enemmän kuunnellut, hyvinhän tämä on auennut. Tempestin rapissa on edelleen erinomainen flow, tekstit ovat todella hyviä ja käsittelevät mielenkiintoisia aiheita – ajan synkkä transfobisuus välittyy kyllä. Kannattaa kuunnella, oiva kiekko. Pet Shop Boys -faneille vinkiksi, että Neil Tennant vierailee Sunshine on Catford -biisissä.

Toinen suositukseni menee kanadalaiselle Elisapielle, jonka albumi Inuktitut (Yotanka, 2023) sisältää inuktitutin kielellä laulettuja cover-versioita tutuista biiseistä. Inuktitut on eskimokieli, jota puhutaan Kanadan pohjoisosissa. Minun tutkaani tämä osui Spotifyn suositusten kautta, kun levyn avaava Isumagijunnaitaungituq eli Metallican The Unforgiven löysi tiensä korviini. Sen lisäksi levyllä versioidaan muun muassa Dreams, Time After Time, Wish You Were Here, Heart of Glass ja Hey, That’s No Way to Say Goodbye.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua