Buffy tappaa vampyyrejä nyt Disney+-palvelussa.
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Pasi Huttunen on lumoutunut Ukkosmaine-duon jäsenten uudemmista edesottamuksista, lukenut Yhdysvaltain historiaa sekä sukeltanut syvälle ysäritunnelmiin.
1
Lastenmuusikkona sekä koskettimien takaa Ukkosmaine-duosta tunnettu Ville Karttunen on pukannut maailmaan uuden Karttusen kasettipurkamo -projektinsa uuden biisin. Mennäänkö Alkon kautta meille kuuntelemaan Venomia on hyvin outo, lähes häiritsevä kappale. Sen vuoksi se myös painuu mieleen ja toimii erinomaisen hyvin. Poprock-poljento vie ajatukset poppiin, joka soi taustamusiikkina jossain kesäterassilla. Lyriikat varastavat sitten kuitenkin huomion.
Sopeutumattomuus, sosiaalinen ahdistus ja hiukan arkana roihahteleva rakkaus nousevat sinänsä yksinkertaisen kertomuksen rivien väleistä voimakkaina. Ja vaikka biisi on kaukana sen puheenaiheena olevasta black metalista, tavoittaa se jotain genren eristäytyvästä tummasävyisyydestä. Kyynisyys ja toivottomuus Karttuselta onneksi puuttuvat.
2
Ukkosmaineesta sekä useammasta muusta bändistä tuttu toinen taiteilija, Lasse Turunen on Pihka is my Name -projektilla Henna Helasvuon kanssa niittänyt pinnan alla kuplivaa mainetta myös kansainvälisissä marginaaleissa. He kuvailevat tekevänsä elokuvallista, minimalistista elektroa ja maaliskuussa julkaistu debyyttialbumi Everything Is in Between on aivan loistava.
Hiukan naivistinen kauneus ja herkkyys yhdistyvät taitoon ja älykkyyteen. Tätä ei ole vaikea lähestyä ja levy palkitsee nopeasti. Erityisen kokeellinen tai haastava levy ei ole enkä tässä tapauksessa sano sitä huonona asiana. En tiedä voiko puhua Turusen ja Helasvuon musiikin kohdalla aikuistumisesta, mutta taitoa ja kokemusta sen kerroksissa kuuluu valtavasti.
3
Markku Henrikssonin Tähtilipun maa (Tammi, 2021) kahlaa Yhdysvaltain alueen historiaa varhaisista siellä vaikuttaneista kulttuureista aina vuoteen 2020 saakka. Teos on massiivinen ja silti se lopulta raapaisee vain pintaa.
Henrikssonin pitkä kokemus ja syvä asiantuntemus ovat auttaneet valitsemaan olennaisia ja kiinnostavia asioita Pohjois-Amerikan mantereen historian varrelta hiukan syvemmin käsiteltäväksi ja teos paitsi tuo uutta tietoa, auttaa laittamaan aiempia tietoja kontekstiinsa. Erityisen ilahduttava on koko teoksen mitan mukana kulkeva juonne taidehistoriaa. Perusteos kuulostaa terminä paperinmakuiselta ja haisee koulun käytäville, mutta tässä tapauksessa ei ole kyse sellaisesta.
Myös äänikirjan lukija on hyvä, vaikka hänen englannin ääntämyksensä onkin kovin suomalaista. Tätä kehtaa kyllä suositella luettavaksi tai kuunneltavaksi.
4
Buffy, Vampyyrintappaja on ehdoton klassikko vuosituhannen vaihteesta ja nyt kun se löytyy suoratoistopalvelusta, lapseni halusivat katsoa sen. Onneksi!
On ollut hienoa palata Buffyn pariin ja samalla katsella vierestä sitä ensimmäistä kertaa katsovien reaktioita. Sarja on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Teinisarjoista tutut perusteemat rakkaudenkaipuusta, vastuunkantamisesta ja hylkäämisen pelosta ovat toki sen verran universaaleja. Koko 1990-luvun pyörinyt Beverly Hills 90210 oli toki uraauurtava sarja, jonka asema on ikoninen. Mutta siinä ei ole yliluonnollisia hirviöitä ja supervoimia toisin kuin vuosina 1997–2003 pyörineessä Buffyssa. Ei ole vaikea sanoa, kumpi voittaa.
5
David Eddingsin Belgarionin taru on teiniaikojen lempparilukemistoani, jota on jälkikäteen ollut välillä vähän nolo muistella. Sitä ei juuri nosteta mihinkään fantasiakirjallisuuden kaanoneihin ja tähän on ymmärrettävät syyt. Eddingsin sumeilemattoman kaupallinen mutkat suoriksi -tyyli vie kirjasarjaa vahvasti jonnekin kioskikirjallisuuden suuntaan. Sen vuoksi se on sekä halveksittu että loistava.
Viisiosainen Belgarionin taru on fantasiakirjallisuuden populismia, jossa asiat ratkeavat helposti kuin Timo Soinin sutkauksissa konsanaan. Tarinan hahmot ja perustarina nuoren miehen kasvusta aikuisuuteen ja vastuuseen ovat silti tavattoman samaistuttavia. Kirjasarja teki varhaisteini-ikäiseen minääni valtavan vaikutuksen ja näyttää toimivan myös nyt kasvaville esiteineille. 1980-luvun alkupuolella ilmestynyt kirjasarja suomennettiin 1990-luvulla ja oli ajatusmaailmaltaan jo silloin vähän retroa.
Vielä varoitus! Belgarionin tarua seurannut Mallorean taru on vielä osapuilleen kelvollinen, mutta kaikki muu tältä fantasiakirjallisuuden käärmeöljykauppiaalta on kuraa, jota ei mielellään tunnusta lukeneensa.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.