Florence Welch. Kuva: Universal

1

Lukupäiväkirjoissani (tässä viimeisin) olen jo sukeltanut syvälle kevään uutuuskirjoihin. Tällä hetkellä on ilmestynyt jo 23 kuvastoa, joku viisitoista vielä puuttuu. Puuttuvista Aula & Con kuvastoa odotan eniten. Kevään varauslistalle on kertynyt jo 66 teosta, eli lukeminen ei ole maailmasta loppumassa vuodenvaihteen jälkeenkään (vuosi sitten olin varannut parikymmentä kirjaa vähemmän; niissäkin oli kovasti lukemista).

Tämän hetken top 5 odotetuimmat kevään kirjat -listallani voisi olla tällä hetkellä vaikkapa tällainen:

1. Anu Kaaja: Siluetinleikkaaja
2. Antti Leikas: Tonttu – Mies häviää
3. Magdalena Hai: Teen ja loitsujen vuosi
4. Maylis de Kerangal: Jälkijäristyksiä
5. Hippo Taatila: A. W. Yrjänä – Alkemisti

Jätin tietoisesti listalta pois odotetut sarjojen jatko-osat, odotetuimpina seuraava Murhabotti-kirja Pakoileva yhteys, Louise Pennyn uusi Three Pines -dekkari Sokeiden valtakunta ja Solvej Ballen Tilavuuden laskemisesta -sarjan neljäs osa. Kirjavinkeissä on suosittu uutuuskirjalista, jossa listataan kaikki tietämäni kevään uutuuskirjat julkaisuaikoineen kuvausten kera.

Hieman alkoi jo houkuttaa kansikuvienkin lisääminen, mutta listan tekemisessä on näinkin jo kovasti töitä, ja sivun lataaminen olisi kyllä jo turhan raskasta, jos kaikista miltei tuhannesta kirjasta olisi myös kansikuva.

2

Forest Shuffle on yksi suosikkipelejäni. Syksyllä 2023 ilmestyneessä korttipelissä rakennellaan metsää pelaamalla puukortteja ja niiden ympärille erilaisia eläimiä, kasveja ja sieniä. Pelaan peliä ennen kaikkea Board Game Arena -nettipalvelussa, ja olen tässä parin vuoden aikana pelannut sitä jo reippaasti yli 400 kertaa. Koukuttava peli, minkäs teet. (Kirjoitin pelistä tällä palstalla viimeksi vuosi sitten.)

Uutta ja huomionarvoista Forest Shufflen maailmassa on syksyllä ilmestynyt Forest Shuffle: Dartmoor, itsenäinen sisarpeli, joka ottaa tutun pelimekaniikan ja aiheen ja kieputtaa sen kevyesti uudelle kierteelle. Yleinen eurooppalainen luonto on rajattu tiukemmin Dartmoorin nummilla esiintyvään lajistoon ja puiden ja pensaiden lisäksi pöytään pelataan nummia ja soita.

Peli tuli elokuussa Board Game Arenaan ja olin tässä reilun parin kuukauden sisällä nakutellut sitä reilut sata peliä. Rohkenen sanoa, että hyvä versio Forest Shufflesta tämäkin on, ja selvästi parempi kuin alkuperäinen Forest Shuffle ilman lisäosia. Jos etenkin Alpine-lisäosa huomioidaan, en osaa sanoa, mikä on paras; kumpikin on hyvä. Vaihtelu on joka tapauksessa ollut virkistävää, ja Dartmoorin strategia-avaruuden tutkiminen on ollut mielenkiintoista. Nyt pelin paras strategia on jokseenkin varmasti selvillä, mutta sen toteuttaminen on edelleen kiinnostavaa ja sopivasti epävarmaa.

Vaikka tätäkin tulen enimmäkseen pelaamaan netissä, pitää fyysinenkin kappale hommata. Tovin sitä on saanutkin odotella, mutta nyt tätä kirjoittaessani paikallisessa pelikaupassa odottaa minulle varattu kappale ja tätä lukiessasi olen jo sen sieltä kotiuttanut – sitten vain pohdin, uskaltaako kukaan pelikavereistani enää pelata Dartmooria minun kanssani.

Forest Shuffleissa pisteenlasku on hitusen vaivalloista. Koska kukaan muu ei vielä ollut ehtinyt, minä värkkäsin Dartmoorin pisteenlaskua helpottavan työkalun. Tällaiset pienet ja helpot ohjelmointiprojektit, joista on vieläpä hyötyä muille, ovat kyllä todella mukavia.

Forest Shufflen ja Forest Shuffle: Dartmoorin arvostelu Lautapelioppaassa.

3

Monille syksyn ykkösalbumijulkaisu oli tietysti Taylor Swiftin The Life of a Showgirl. Teukan levyltä parhaiksi on Apple Musicissa nostettu levyn kolme ensimmäistä kappaletta ja siitä on kyllä helppo olla samaa mieltä, etenkin Opalite sykkii minua miellyttävällä tavalla.

Toisille syksyn ykköslevy on Vehkeen Poispoikkeen. Heistä ei sen enempää.

Minä kallistun tässä kohtaa kuitenkin Florence + The Machinen puoleen. Pitkään odotettu Everybody Scream (Universal, 2025) on oikein muikea albumi. Parhaat biisit siinäkin on lastattu levyn alkupuolelle (ja sinkkujulkaisuiksi): nimibiisi Everybody Scream ja heti seuraavana tuleva One of the Greats ovat todella hyviä. Tekstipuoli on ihastuttavan kirpeää ja biisit vain kertakaikkisen maistuvia.

Houkutus oli kova lähteä katsomaan Florence + The Machinea bändin Euroopan-kiertueelle Amsterdamiin tai Berliiniin, etenkin kun lämppärinä oli Paris Paloma, mutta päädyimme kuitenkin jättämään väliin – en ole varma, tuntuisiko ajatus lopulta niin hyvältä kun olisi aika lähteä, ja tuollainen pikapyrähtely pariksi päiväksi lentämällä on toki myös tyystin moraalitonta touhua ja kallistakin. Mutta ehkäpä Florence + The Machine vielä joskus taas tulee Suomeenkin, tai vaikka Tukholmaan.

4

En ole missään määrin koiraihminen, mutta viime kuukausina olen päässyt totuttelemaan koiran kanssa olemiseen. Poikamme hankki tyttöystävänsä kanssa koiran ja niinpä heitä tavattaessa on tavattu koiraakin. Olemme myös toimineet koiranhoitajina.

Pieni kettuterrieri on tuonut elämään kyllä väriä ja iloa, toki myös ärsytyksen aiheita. Reipas koira jaksaa liikkua ja viihtyy metsässä, mikä meille sopii mainiosti, ja sopivasti ulkoilutettuna koira on myös sopivasti väsynyt ja viihtyy sohvalla torkkuen. Välillä toki sinkoillaan ympäri kämppää, mutta silloin pitää vain jaksaa leikittää, niin energia suuntautuu edes jotenkin tolkullisesti. Tylsää on myös pitää sälekaihtimia kiinni, jotta koira ei jatkuvasti huomaa ulkona jotain jännittävää, mille haukkua.

Ei minusta kyllä koiranomistajaa edelleenkään tule, mutta kyllä koiranhoito aina välillä mukavaa on. (Paitsi silloin, kun terrieri löytää lenkillä nurmikolta oravanraadon, eikä sitten millään halua päästää siitä irti. Ei sitten millään. Mutta olenpahan nyt voittanut kettuterrierin sinnikkyydessä, saavutus sekin.)

Kuva: Mikko Saari

5

Pyrkimyksessäni pyristellä eroon internetin isojen amerikkalaisten jättiläisten vaikutuspiiristä vaihdoin sähköpostini pois Googlelta. Ensin päädyin saksalaisen Tutan käyttäjäksi. Tuta menee vahvasti yksityisyys edellä ja sopii hienosti salattua sähköpostia kaipaaville. Minulle Tutan suojaukset olivat kuitenkin liikaa, koska ne pakottivat käyttämään Tutan omaa sähköpostiohjelmaa tai webmailia, ja ne ovat kovin kehnot, ainakin tottumiini standardeihin nähden. Lisäksi Tutaa vaivasi onneton roskapostisuodatus, joka oli katastrofaalisen surkea Gmailin roskapostifiltteriin verrattuna. Lisäksi Tutan ohjelma ei toimi yhteen käyttämäni SpamSieve-lisäsuodattimen kanssa.

Kyllästyin melko pian jatkuvaan roskapostitulvaan, joten aloin etsiä parempaa ratkaisua. Päädyin Baltiaan, Inbox.eu-palvelun käyttäjäksi. Inbox tarjoaa toimivan sähköpostin erinomaisen kohtuulliseen hintaan (kymppi vuodessa). Tavallinen IMAP-sähköposti toimii millä tahansa asiakasohjelmalla, joten pääsin taas vanhojen tuttujen AirMailin ja SpamSieven käyttäjäksi. Nyt sähköpostin käyttö sujuu ilolla, eikä roskapostia tarvitse inboxissa katsella kuin kerran-pari viikossa – vähän toista kuin Tutan useat päivittäiset inboxiin päässeet roskapostit.

Minulle nämä vaihdokset ovat sikäli helppoja, että käytän sähköpostia omalla mikkosaari.fi-domainillani. Voin siis vaihdella sähköpostintarjoajaa surutta, ja posti kuitenkin kulkee. Vinkkiviitosena siis, että vaikka Gmailia tyytyväisenä käyttäisikin, kannattaa harkita palveluntarjoajasta riippumatonta sähköpostiosoitetta. Perinteinen ratkaisu tähän on Internet-käyttäjät ikuisesti ry, joka tarjoaa iki.fi-osoitteita. Jäseneksi liittyminen maksaa 40 euroa, eikä vuosimaksua ole. Näin saadun ikiosoitteen voi sitten ohjata mihin sähköpostiin tahansa, eikä ole enää yhden sähköpostitarjoajan vanki.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua