Melissa Gilbert oli Pieni talo preerialla -sarjan Laura Ingalls Wilder.

1

1800-luvun loppupuolelle saakka nostalgiaa pidettiin sairautena, joka saattoi johtaa jopa kuolemaan. Itselläni koko elämä on mennyt sen syövereissä. Kela-korttiin on tosin ollut hankalaa saada diagnoosikoodia, vaikka tauti on vakava ja ikääntymisen myötä pahenemisvaiheessa.

Juuri tämän kaihertavan nostalgian vuoksi aion tänään juoda kunnon pannukahvit, sillä tasan 65 vuotta sitten 10. helmikuuta kuoli yhdysvaltalainen kirjailija Laura Ingalls Wilder.

Kiitos Lauran kirjojen, olen vetänyt lapsena vettä rättiin varmaan enemmän kuin minkään kirjallisuuden takia. Tai no, myönnetään, olen nyyhkinyt lähinnä Pieni talo preerialla -nimisen amerikkalaisen tv-sarjan vuoksi, joka hyvin, hyvin löyhästi perustui noihin kirjoihin.

Tiedän sarjasta ja sen tekemisestä niin paljon, että voisin mennä Tuplaan ja kuittiin kisailemaan aiheesta. Ai niin, eihän Tuplaa ja kuittia enää ole. Se lopetettiin vuonna 1988.

Kunnon nostalgikon tavoin pääsen tästäkin ihan kevyellä aasinsillalla Erkki Tuomiojaan. Meitä yhdistää vuosi 1963, jolloin synnyin, ja Erkki voitti puolestaan Tuplan ja kuitin.

Hän kisasi 16-vuotiaana aiheesta ”kansainvälinen politiikka toisen maailmansodan jälkeen”. Tuomioja voitti pääpalkinnon eli tuhat markkaa. Sittemmin hän sai pohtia kansainvälistä politiikkaa varmasti ihan tarpeeksi toimiessaan muun muassa ministerinä.

2

Kun nyt pääsin näihin vuosilukuihin ja päivämääriin aidon nostalgikon tavoin, niin tänäänhän on muusikko Pelle Miljoonan syntymäpäivä. Pelle Miljoona eli Petri Tiili syntyi 10. helmikuuta vuonna 1955.

Ajattelin kiehauttaa pannukahvia oikein kunnolla, sillä myös Petrillä ja minulla on yhteistä menneisyyttä. Kiitos Pelle Miljoonan sanoitusten, sain niistä niin täräköitä aineksia ylioppilasaineeseeni, että äidinkielenopettajani ei toipunut niistä ehkä koskaan.

Ja juuri näin toimii nostalgiaan sairastunut. Jonkun toisen syntymäpäivä kääntyy palaseksi omaa historiaa. Aivan selvästi nostalgia on siis taannuttava sairaus ja vieläpä paha sellainen.

3

Melkein jo hävettää kertoa, että myös shakkikone on minusta hirveän nostalginen. Aion tänään googlettaa käytettyjen shakkikoneiden hintoja, sillä tänään on niidenkin merkkipäivä.

Tasan 26 vuotta sitten juuri 10. helmikuuta IBM:n Deep Blue -niminen shakkitietokone otti ja voitti Garri Kasparovin ensimmäistä kertaa shakissa.

Oma isoäitini oli hyvä shakinpelaaja, mutta ei sentään mikään Kasparov. Hänen ansiostaan opin kuitenkin keskittymiskykyä, sillä mamma oli sitä mieltä, että jo kuusivuotiaiden pitää pystyä päihittämään aikuinen, tai mielellään parikin, shakinpeluussa.

Tapasin pari viikkoa sitten 105-vuotiaan valkeakoskelaismiehen, joka murehti sairaalassa ollessaan sitä, että shakkikone jäi kotiin eikä sitä vastaan olisi jaksanut oikein enää pelatakaan.

– Ihmisen ei pidä ottaa itseään liian vakavasti. Mutta itseään pitää rakastaa, kunhan ei näytä sitä liikaa, kuului päivänsankarin lempimietteisiin.

Shakinpeluu teki tässä tapauksessa siis ihmisestä paitsi pitkäikäisen, myös viisaan.

4

Yhdistyneet kansakunnat on julistanut tämän vuoden lasin vuodeksi. Perusteena lasin omalle nimikkovuodelle on lasimateriaalin monipuolisuus niin talouden, tieteen kuin taiteen alueilla. Kansainvälisen lasin vuoden viralliset avajaiset ovat Genevessä Sveitsissä 10.–11. helmikuuta.

Esimerkiksi Urjalassa Nuutajärven lasikylässä liputetaan tänään ja huomenna nimenomaan lasin nimikkovuoden kunniaksi.

Me suomalaiset saamme olla ylpeitä paitsi hyvistä lasimuotoilijoistamme ennen ja nyt, myös tutkijatohtori Erkka Frankbergista, jonka johtama kansainvälinen tutkijaryhmä on onnistunut tekemään lasia, joka voi venyä ja painua kasaan huoneenlämpöisenä menemättä rikki. Tutkimusryhmän tuloksista kohistiin isosti jo muutamia vuosia sitten maailmalla.

Nostalgikko minussa keittää siis aina vain lisää pannukahvia, sillä suomalainen taidelasi liittyy vahvasti lapsuuteen. Kaikki ne hienot 1970-luvun kotimaiset maljakot ja taide-esineet, jotka yksinhuoltajaäitini pystyi ostamaan ylityörahoillaan, me lapset onnistuimme rikkomaan taistelu-, sota- ja kahinaleikeissämme liian pienessä kerrostaloasunnossa.

Erityisesti kaduttaa Oiva Toikan Pampula-pullon rikkoutuminen. Aion siis lasin teemavuoden avajaispäivän kunniaksi piehtaroida syyllisyydessä ja pyyhkiä pölyt siitä ainoasta maljakosta, joka jäi ehjäksi.

5

Tällä viikolla vietetään Mediataitoviikkoa. Sen järjestää Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto. Tämänvuotisena teemana on media ja perhe.

Yksi teeman valintaan vaikuttaneista tutkimuksista on Saara-Maija Kallion tutkimustyö sharenting-ilmiön parissa sekä hänen artikkelinsa Lasten kaupalliset kasvot: Sharenting-ilmiö äitien blogeissa (Media & viestintä -lehti, nro 3/2021).

Vanhempien jakamat lasten kuvat sosiaalisessa mediassa herättävät kysymyksiä lasten oikeuksista ja yksityisyydestä.

Nostalgikko minussa sulattaakin tänään pakastimesta mustikkapiirakkaa pannukahvin seuraksi ja pohtii, että kyllä ne äitien ja mummien käsveskoista löytyneet lasten mustavalkoiset valokuvat kultaisella 1960-luvulla olivat vielä pientä.

Kun keski-ikäinen suree vuonna 2022, että onpa sieltä lapsuudesta jäänyt niin surullisen vähän valokuvia, nykylasten murheet tulevat olemaan aivan päinvastaiset.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua