Essi Kuokkasen teoksia Kiasmassa. Kuva: Mikko Saari

1

Säveltäjä Jessica Curry nousi kartalleni oivallisesta Everybody’s Gone to the Rapture -videopelistä, johon hän sävelsi musiikin (opin vasta tätä kirjoittaessani, että Curry oli toinen pelin kehittäneen The Chinese Room -pelistudion johtajista ja pelin kirjoittajan Dan Pinchbackin puoliso). Pelin pariin en ole palannut, mutta soundtrackia kuuntelen usein, kun kaipaan kaunista ja tunteisiinkäyvää kuoromusiikkia.

Niinpä ilahduin huomatessani, että Currylta on tullut uusi albumi, Shielding Songs (2025), kesäkuussa 2025. Vielä enemmän ilahduin, kun aloin kuunnella levyä ja heti toisena kappaleena soi upea The Mourning Tree, joka on tuttu Everybody’s Gone to the Rapturesta. Levyllä on sen lisäksi kolme muuta tuttua kappaletta, joista The Light We Cast kuuluu myös suursuosikkeihini. Soundtrack on alun perin kirjoitettu kuorolle ja kamariorkesterille, mutta tällä levyllä kappaleet kuullaan pelkästään kuoron esittäminä, ja sehän kuulostaa aivan upealta.

Levyllä on myös vuonna 2011 ensiesitetyn Perpetual Light -requiemin kappaleita, joilla muistettiin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien uhreja. Kauniin kuoromusiikin ystäville albumi on kaikkiaan herkullista kuunneltavaa.

2

Kävimme Ateneumissa ihastelemassa Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyä. Se esittelee 1900-luvun alun Wienin taidepiirien sesessionistitaiteilijoita, joiden kanssa Akseli Gallen-Kallela teki yhteistyötä.

Gustav Klimtin teoksissa on kaikenlaista kiinnostavaa; erityisesti Beethoven-friisi, jossa Klimt tulkitsee Ludwig van Beethovenin yhdeksännen sinfonian filosofista sisältöä, on vaikuttava. Näyttelyssä on esillä friisin rekonstruktio. Egon Schielen teoksia on myös aina ilo nähdä, samoin Edvard Munchia, vaikka Munchilta ei tässä näyttelyssä mitään kovin sykähdyttävää ollutkaan.

Kiinnostavin uusi tuttavuus oli Koloman Moser, jonka Venus luolassa oli näyttelyn vaikuttavin yksittäinen teos.

Gallen-Kallela, Klimt & Wien on nähtävissä Ateneumissa 1.2.2026 asti.

3

Poikkesimme Helsingin-reissulla myös Kiasmassa, jonne meidät houkutteli kahden taiteilijan näyttelyt. Näistä Sarah Lucasin Paljas katse jätti kylmäksi tavalla, joka yleensä on miestaiteilijoiden yksinoikeutta. Teoksissa oli jonkun verran kiinnostavaa materiaalisuutta, kun pronssin kaltaisista kovista materiaaleista on valmistettu pehmeän ja joustavan näköisiä teoksia. Aihepiiri ei kuitenkaan puhutellut.

Kiinnostavampaa nähtävää olivatkin Essi Kuokkasen maalaukset. Pilvenpitäjä-näyttelyssä on esillä Kuokkasen isoja öljymaalauksia, joiden omituinen tunnelma ja voimakas värimaailma tarjosivat paljon kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää katseltavaa.

Pilvenpitelijä on nähtävissä Kiasmassa 22.2.2026 asti, Paljas katse 8.3.2026 asti.

4

Olen saanut uuden työhuoneen. Siirsin työpisteeni kotonamme erillisestä työhuoneesta yläkerran aulaan. Uusi tila on virkistänyt kummasti. Halusin siirtää kirjani ja lautapelini vanhasta työhuoneesta lähemmäs uutta työpistettä, joten olen tehnyt tilaa kirjahyllyyn, jossa on muun muassa metrikaupalla lastenkirjoja.

Tilan tekeminen tarkoittaa käytännössä asioista luopumista. Tarvitseeko meidän omistaa Me Rosvolat -sarjan kirjat 3–6? No ei, lapsethan eivät niistä edes koskaan erityisemmin innostuneet, ja lapset ovat sitä paitsi nyt iältään 19 ja 16 ja nuorempikin lukee lähinnä englanninkielistä YA-kirjallisuutta… Tarvitsemmeko siis kahdeksaa Ella ja kaverit -kirjaa, tai Geoetsivät-sarjan osia 2–7? Emme varmaankaan.

26 kirjan kokoisesta Mauri Kunnas -kokoelmasta tai saman kokoisesta Havukainen–Toivonen-setistä emme sentään luovu.

Olen siis pistänyt tavaraa myyntiin Toriin ja kiitettävän hyvällä menestyksellä. Yksittäisiä kirjojahan ei juuri kannata myydä, mutta näemmä edulliset kirjapaketit käyvät kaupaksi. Torissa on sen verran paljon ostavaa yleisöä, että moni tuote käy kaupaksi hyvinkin nopeasti, kunhan hinta on kohdallaan. ToriDiilillä on puutteensa, mutta se tekee kyllä kaupankäynnistä vaivatonta sekä myyjälle että ostajalle.

Aikaisemmin olen kärrännyt turhia lastenkirjoja SPR:n Konttiin ja sinne näistäkin lopulta menevät ne, jotka eivät käy Torissa kaupaksi. Kynnys on vain korkeampi, Kontti kun on ihan väärällä puolella kaupunkia.

5

Työskentelyni on viime vuosina kallistunut koodaamisesta enemmän kirjoittamisen suuntaan. En tavallaan kaipaa ohjelmointihommien pariin, mutta jotain vetoa selvästi on, koska aina silloin tällöin tulee mielihaluja kehitellä jotain pientä ja käytännöllistä. Tähän kohtaan lienee syytä antaa sisältövaroitus: nyt seuraa korkean tason pikkuasioiden parissa nörtteilyä.

Tuorein projektini on kolmas iteraatio tekemästäni turnausohjelmistosta. Lautapeliharrastajilla on taipumus tehdä top 100 -listoja suosikkipeleistään, ja siihen käytetään yleensä jotain työkalua. Yksi tapa on pistää lista suosikkipelejä pudotuspelikaavion läpi; minä en ole koskaan pitänyt siitä, koska alkukierrosten paritukset ratkaisevat liikaa, ja tulostaulukossa on liikaa tasapelejä.

Minun makuuni on enemmän täysi round-robin, jossa jokaista peliä vertaillaan jokaista muuta vastaan (”pelaanko mieluummin Wingspania vai Ark Novaa?”). Tässä ei ole kuin yksi vika: jos pelejä on listalla vaikkapa 200, näitä vertailujahan pitää tehdä todella monta. Ensimmäinen versioni peliturnauksesta oikoi prosessissa niin, että jos joku peli hävisi kolme vertailua putkeen, se pudotettiin kisasta pois. Tämä on ihan hyvä idea, mutta huonolla tuurilla joku hyväkin peli voi joutua alkuvaiheessa vielä parempia pelejä vastaan ja pudota pois liian aikaisin.

Toinen versio kävi läpi koko prosessin, mutta oli nettisivun sijasta komentoriviohjelma. Komentoriviltä valintojen tekeminen on nopeampaa. Lisäksi ohjelmassa oli mahdollisuus pudottaa pelejä pois turnauksesta silloin kun haluaa. Tätä käytin monta vuotta, koska ratkaisu on toimiva, vaikka prosessi on silti kovin hidas – valintojen tekemiseen meni tuntikausia.

Olen matkan varrella pohdiskellut erilaisia tapoja parantaa prosessia. Nyt keksin oivallisen ratkaisun. Koska kaikki tosinörtit ovat tietysti arvioineet pelit BoardGameGeek-palvelussa, tätä dataa voidaan hyödyntää. On järkevä oletus, että pelit voittavat vertailussa kaikki huonommin arvioidut pelit. Niinpä käyttäjälle voidaan näyttää kerralla vaikka 20 pelivertailua, joissa on valmiiksi oletusvastaukset: jos olet samaa mieltä, saat 20 vertailua tehtyä yhdellä klikkauksella. Tarvittaessa muutoksia on helppo tehdä.

Toinen, vielä tärkeämpi oivallus perustuu vertailujen järjestämiseen. Olen tehnyt ne tähän asti aina satunnaisessa järjestyksessä, mutta olen myös aina kokenut, ettei se pohjimmiltaan ole optimaalinen ratkaisu. Niinpä nyt pelit kohtaavat ensin kaikki heikommin arvioidut pelit järjestyksessä kympin peleistä alkaen. Kun nämä vertailut on tehty, tehdään loput vertailut peli kerrallaan aloittaen niistä peleistä, joilla on siihen mennessä parhaat pisteet. Tällä saavutetaan se etu, että jos tekee vaikkapa top 100 -listaa, listan kärki muotoutuu ensin, ja jossain kohtaa ohjelma pystyy sanomaan, että vaikka mitä kävisi, yksikään jäljellä olevista peleistä ei voi enää nousta sadan parhaan joukkoon. Prosessin voi silloin lopettaa siihen, mikä säästää tekemästä tuhansia vertailuja, joilla ei olisi lopullisen listan kannalta mitään merkitystä. (Tämähän on round-robinin keskeisimpiä puutteita tosielämän turnauksissa, jonka vuoksi on kehitetty Swissin ja McMahonin kaltaisia turnausjärjestelmiä, ja miksi esimerkiksi isoissa urheiluturnauksissa round-robinia käytetään vain pienissä alkulohkoissa.)

Hämmästyttää myös, että minun piti tehdä tästä kolme iteraatiota ennen kuin keksin, että round-robin on suomeksi ”pyöreä punarinta”, mikä olisi ollut alunperinkin työkalulle aivan loistava nimi. (”Robin” tulee tuossa ranskan sanasta ”ruban” eli ”nauha”.)

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua