Luonnos naamatatuoinniksi. Kuva: Jan Anderzén

1

Guilherme Coutinho E O Grupo Stalon nimetön albumi (Erla – Estudio Rauland, 1978) ei ihan helposti lähde levylautaselta pois. Kuuntelin kerran ja kuuntelin toisen kerran. Kuuntelin viidennen kerran ja varasin ajan levynkannen pohjalta toteutettavaa naamatatuointia varten.

Vaimo tiedusteli, josko tässä olisi minun autiosaarigenreni. En tiennyt, että autiolle saarelle voi ottaa mukaan genren! Kiistämätöntä kuitenkin on, että viime vuosina 1960- ja 1970-luvun brasilialainen taiteellisesti kunnianhimoinen psykedeelinen fuusiopop on vahvasti tropikalisoinut kotimme äänitilaa.

Hiljattain ensimmäistä kertaa uudelleenjulkaistu Guilherme Coutinhon porukan albumi on vaatimaton timantti. Toinen toistaan viileämmät pitkät mutta tarttuvat melodiakulut tarjoillaan vastustamattomasti svengaten ja viehättävän tuhnusti tuotettuna. Guilhermen hävyttömät synasoolot lähtevät – vaimon sanoin – kuin puhaltaisi pillillä tiskiaineveteen. Hän sanoi sooloista myös: ”hopeinen harmonikka on acid”.

Levyltä ei löydy täytebiisejä. Viimeisenä kuultava viipyilevästi jazzahteleva instrumentaali Tema Pro Alvarito tuntuu sekin lähinnä armolliselta: vielä yksi hitti tähän putkeen saattaisi särkeä kuulijan.

Jos esimerkiksi Shuggie Otis, Robert Wyatt, Arthur Verocai, Matti Järvinen tai kasari-Röyhkä eteerisimmillään puhuttelee niin kannattaa avata sydämensä Guilhermelle.

2

Teeman elokuvafestivaalin tämänvuotinen ohjelma osui erityisen lähelle omia mieltymyksiäni.

Vaikka John Cassavetesin eräät ohjaukset lukeutuvat suosikkielokuviini, en syystä tai toisesta ollut aikaisemmin nähnyt Gloriaa (tai Gloria – gangsteriheilaa, kuten sen nimi suomeksi kääntyy). Gena Rowlandsin tähdittämä elokuva imaisee alkuteksteistä lähtien välittömästi omalakiseen maailmaansa. Gangsteriheilan ja gangstereiden orvoksi jättämän kuusivuotiaan Philin (John Adames) pakomatka pitkin poikin New Yorkia etenee kivivyöryn tai painajaisen musertavalla logiikalla. Menipä parivaljakko minne tahansa ovat järjestäytyneen rikollisuuden lonkerot siellä jo vastassa. Asioita ei helpota, että Gloria ei pysty olemaan ampumatta vastustajiaan.

Elokuvan parasta antia tarjoavat Glorian ja Philin sananvaihdot, jotka ovat nekin unenomaisia. Välillä Philin suuhun laitetaan häkellyttävästi ja huvittavasti aikuisen ihmisen puhetta ja vain hetkittäin nähdään pieni lapsi, jolta on viety kaikki. Kaksikon suhde on mutkikas, tai kuten Phil asian ilmaisee: ”You’re my mother. You’re my father. You’re my mother. You’re my whole family. You’re even my friend, Gloria. You’re my girlfriend too.”

Gloria ei edusta Cassavetesin omastakaan mielestä ohjaajan aivan loistavinta tuotantoa. Se kannattaa kuitenkin ehdottomasti katsoa, etenkin jos 1970- ja 1980-luvun taitteen New York kiehtoo.

Huom! Gloria viimeistä päivää Yle Areenassa torstaina 10.12.2020!

3

New York on tapahtumapaikkana myös James Tothin podcastissa The Toth Zone, jonka kaikki 18 jaksoa ahmaisin kolmessa päivässä. Muun muassa Wooden Wand -nimellä musiikkia julkaissut Toth tarinoi kuinka pakkomielteinen suhtautuminen musiikkiin sekä pelasti hänet että tuhosi hänen elämänsä. Kyseessä on siis monologimuotoinen omaelämäkerta ja varsin korkeasta kirjallisesta tasostaan johtuen The Toth Zone tuntuukin oikeastaan enemmän äänikirjalta kuin podcastilta.

Tothin ääni on miellyttävä ja muistelmat mukaansatempaavia. Itse myös nauroin paljon.

Seuraamme kuinka nuori Jimmy kulkee hevistä räpin kautta punkkiin, Sonic Youthista Harry Pussyn kautta ties minne. Hän perustaa kummallisia bändejä, näpistelee, metsästää musiikkia, maalaa graffiteja, polttaa pilveä, käy keikoilla, kirjoittaa lehtiin, tapaa ikäviä levykauppiaita ja saa potkut Taco Bellistä. Yksi kokonainen jakso kertoo Tothin edesmenneestä serkusta Type O Negativen Peter Steelestä.

Tarina päättyy siihen mistä Tothin muusiikintekijyys oikeastaan varsinaisesti alkaa. Toinenkin kausi on tekeillä, mutta ilmeisesti konsepti tulee olemaan eri ja ainakaan tarinoita kiertuebussista ei ole luvassa.

4

Runoilija Pauliina Haasjoen esseedebyytti Himmeä sininen piste (Poesia, 2019) on kuulas ja voimaannuttava lukupommi. Aiheet ovat hengästyttävän suuria, mutta niitä käsitellään sillä kuuluisalla ei-höyhenen-vaan-linnun-keveydellä. Haasjoki kehittelee ajatuksiaan muun muassa elämän mahdollisuuksista tarkastelemalla toisia tekstejä, elokuvia ja aikalaiskeskusteluja. Kirjoittaminen kumpuaa perustellusta huolesta elämänvyöhykkeemme tulevaisuudesta. Tästä ei onneksi seuraa huutoitkua vaan selkeää sanallistamista, oivaltavia kysymyksiä ja kyseenalaistamisia.

Haasjoen ainakin kahdesti käyttämää ihanaa anglismia lainaten: raitistavaa!

5

Onko tylsää? Yksi juttu mitä voisit kokeilla on elektronisen musiikin tekeminen.

Lataa tabletiin tai puhelimeen simppeli ja intuitiivinen sekvenseri/syntikka/sämpleri Nanoloop. Se ei maksa montaa euroa. Katso pari Youtube-tutoriaalia ja laita kalsarihouset rullaamaan! Mahdolliset karanteenit on äkkiä lusittu.

Jan Anderzén

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua