Claes Andersson. Kuva: Yle

1

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Kirjailija, poliitikko Claes Anderssonin seuraa ei ole enää saatavissa, mutta Pentti Kasurisen ohjaama Anderssonin elämäkertadokumentti käy hyvästä kakkosesta.

Claes Andersson – Vapaa tahto oli työn alla runsaat 10 vuotta. Elokuvan kuvaukset aloitettiin vuonna 2011 ja dokumenttielokuva julkaistiin Ylellä tämän vuoden lokakuussa. Yle Areenasta se löytyy peräti vuoden 2025 huhtikuuhun saakka.

Tunnin mittainen dokumentti on perusteellinen läpileikkaus aidon ja nöyrän humanistin elämästä 1930-luvulta tähän päivään. Taitavaa ohjausta ja käsikirjoitusta parempi on vain päähenkilö itse. Hän analysoi ajatuksiaan ja tekemisiään kiihkottomasti ja umpirehellisesti.

Kun joku niin lahjakas näyttää kerta toisensa jälkeen toteavan, että on ollut elämässään ”vain” hapuileva ja itseään etsiskelevä ihminen, meidän tavistenkin on helpompi hengittää.

Claes Andersson – Vapaa tahto Yle Areenassa.

2

Tunti näyttää olevan passeli pituus hyvälle dokumentille, sillä samaa kaavaa noudattaa myös Prix Italia -palkinnon saanut tanssidokumentti Tanssien vapauteen. Se nähtiin jo viime vuoden huhtikuussa Teemalla, mutta on vielä joulukuun loppuun saakka nähtävissä Yle Areenassa.

Dokumentissa tutustutaan viiteen ranskalaiseen naiseen Marseillen vankilassa. Kukaan naisista ei ole tanssinut aiemmin. Nyt huippukoreografi Angelin Preljocaj ohjaa heille koreografian, joka vaatii monen kuukauden kunnianhimoisen harjoittelujakson.

Sen jälkeen naiset esiintyvät maineikkailla taidefestivaaleilla ja yleisömenestystä sataa. Menestystäkin koskettavampaa on naisten itsetunnon ja minä-kuvan parantuminen. Projektiin osallistuminen ja tanssi-ilmaisun opettelu kääntävät jopa elämänsuunnan.

Dokumenttia katsellessa käy melkein kateeksi mestarikoreografin taito kohdata toinen ihminen.

Tanssi vapauteen Yle Areenassa.

3

Yle TV1:n ajankohtaisohjelma Perjantai täyttää tammikuussa seitsemän vuotta. Ohjelmaa juontaa toimittaja Sean Ricks. Perjantai on erittäin onnistunut kevyt aivojen raaputtaminen niin kuin ohjelman tuottaja sitä alkuun kuvaili.

Ohjelmassa on viime viikkoina käsitelty muun muassa väkivaltaa, riippuvuuksia, vanhemmuutta, kiusaamista ja köyhyyttä. Teemojen raskaudesta huolimatta 40-minuuttinen on ollut juuri sitä, mitä on luvattukin. Se on auttanut ymmärtämään myös niitä asioita, joita ei pysty hyväksymään.

Ricksin tapa keskustella haastateltaviensa kanssa on loistava. Ei hyökkäävyyttä, ei kiirettä, ei päälle näkyviä asenteita. Ihan vain sellaista lempeää kyselemistä ja inhimillisyyttä.

Perjantai Yle Areenassa.

4

Me keski-ikäisethän tämän tiedämme: Yle Areena on aarreaitta. Siellä on pysyvästi sellainenkin juttu kuin Keep on Knockin’!

Kyseessä on Hurriganes-yhtyeen konsertti Tavastia-klubilla Helsingissä joulukuussa 1974. Jo itse keikka on ihan kultaa, mutta keikan jälkeen Remu, Albert ja Cisse ovat vielä Mikko Alatalon haastateltavina.

Alatalo yrittää kaivaa Hurriganesin miehistöstä vastausta siihen, mikä on homman sanoma. Nuori toimittaja ei vielä tuossa vaiheessa tiedostanut, että ”sanoma” oli ihan vaan se musa ja sillä siisti.

Tunnin mittainen ohjelma on julkaistu Areenassa jo vuonna 2005, mutta sitä on katsottu hämmentävän vähän, vain noin 51 000 kertaa. Luulisi, että nostalgiannälkäisiä musadiggareita olisi paljon enemmän.

Keep on Knockin’ Yle Areenassa.

5

Eksoottiset junamatkat vai Maailman kauneimmat reitit? Pimeässä marraskuussa toivoisi löytävänsä  jonkin vilvoittavan matkaohjelman telkkarista, mutta juuri nyt tarjonta ei ole hääppöinen. Ehkä nuo kaksi junaohjelmaa ovat sieltä parhaimmasta päästä, mutta silti paljon uupuu.

Sitä toivoisi, että hersyvä näyttelijä Ville Haapasalo lähtisi jälleen ihan minne vain kiertämään ja tekisi siitä uuden matkaohjelmasarjan. Tai sitten sympaattinen brittinäyttelijä Martin Clunes, joka kiersi maailman saaria vuosina 2015–2020 . Yle näytti Clunesin sarjasta kaikki sen kolme kautta.

Hyvä matkailuohjelma tarvitsee aidon ja välittömän juontajan, joka ei ota itseään turhan vakavasti. Teennäisyys ja liian käsikirjoitettu ”huumori” nakertavat yhteisen ihmettelyn iloa.

Uutta Michael Palinia odotellessa voi sentään lohduttaa itseään loikkaamalla Yle Areenaan, jossa tämä ex-Monty Python koomikko muistelee uraauurtavaa matkailuohjelmaansa yhden kauden verran. Palin oli uudenlaisten matkailuohjelmien pioneeri jo 1980-luvun lopusta saakka.

Michael Palin: Elämäni matkat Yle Areenassa.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua