Hämeenpuiston pyörivä kivi. Kuva: Päivi Vasara

1

Ilmassa on ollut uhkakuvia Hämeenpuiston pyörivän kiven poistamisesta. Ainakin nyt se on suojattu talvelta, mikä saa huokaisemaan hetken helpotuksesta. Pyörivä kivi on Savitaipaleelta, sieltähän minäkin. Sitä ei saa hävittää tai minä pystytän yhden naisen kettinkimielenosoituksen.

Pyörivät kivet ovat kelvanneet vaikka mihin maailmalla, ja tämäkin sopii erinomaisesti juuri tuohon paikkaan, josta ihmisvirta kulkee pääkirjasto Metsoon. Olen sanani sanonut, muistakaa seuraukset.

Kaupungin veistoksista ja muistomerkeistä löytää perustiedot kaupungin verkkosivuilta. Tampere-seura on julkaissut edesmenneen kaupunkituntija Jari Niemelän tekemän mainion opuksen Tampereen patsaat ja muistolaatat (2001). Jos teillä on tuo pehmeäkantinen kirjanen, pitäkää siitä hyvä huoli, sillä painos on loppu. Vinkiksi: tee oma patsaskierros ja tutustu niihin, ihan ilmaista hupia!

2

Olen teatteriarvostelujen tekijänä noviisi. Luotan siihen, että tekemällä oppii. Olen kirjoittanut niitä kaksi kappaletta. Tekstejä en kadu, mutta tähtien kanssa olen ehkä ollut vähän liian höveli. Niitä pitäisi varmaan säästellä niin, että olisi mistä antaa todella erinomaisille tapauksille.

Pohdin sitä, onko tähdittäminen liian yksinkertainen menetelmä. Siinä voi käydä niin, että lukija katsoo tähdet eikä lue tekstiä ollenkaan. Tampereella on pyöritelty päätä, kun Hesarin kriitikko on lytännyt kahdella tähdellä sekä Tampereen Teatterin Kotiopettajattaren romaanin että Kansalliskirjailijan. Noissa kummassakin tapauksessa kyllä kävi niin, että tekstikin painoi esitykset maanrakoon.

Taivaan kiitos nyt on moniäänisyyttä, kiitos myös Kulttuuritoimituksen arvostelijajoukon. Tampereella on hyvä teatterisyksy ja esitykset ovat keskenään mukavan erilaisia. Menkää teatteriin, se virkistää!

3

Tämä liittyy hieman kohtaan kaksi. Aloin lukea Kotiopettajattaren romaania ennen Tampereen Teatterin ensi-iltaa. Sain ystävältäni lainaksi vanhan painoksen keltaisine ja tiheäpränttisine sivuineen. Paksuutta on liki 500 sivua, joten etenin ennen ensi-iltaa sivulle 170.

Päätin lukea loppuun, sillä kirja alkoi kiehtoa. Ensin se tuntui sumuiselta kuin Englannin nummet, eikä pysynyt perässä kuka on kukin. Alan pikku hiljaa ymmärtää, miksi se on jonkun mielestä paras kirja ikinä ja miksi yksi tuttavani lukee sen joka kesä uudelleen.

Mitä tästä opimme, klassikoita ei kannata vieroksua!

4

Museokeskus Vapriikki on monesti palkittu, eikä ihme, sillä sen näyttelyjen taso on laadukas. Nytkin on vaikka miten monta ihanuutta tarjolla. Kerrallaan ohjelmistossa on aina yli kymmenen näyttelyä, joiden teemat vaihtelevat historiasta tekniikkaan ja luonnontieteisiin.

Perjantaisin kello 15–18 museokeskus Vapriikkiin on ilmainen sisäänpääsy. (Ilmainen sisäänpääsy ei koske Ritarit-näyttelyä.) Käytä hyväksesi!

5

Syksyyni kuuluu rikossarjojen katselu Yle Areenasta. Ilouutinen on, että brittiläinen Happy Valley, varjojen laakso saa jatkoa. Sarja on koukuttava ja päähenkilö loistava, mutta se ei sovi ihan kaikille, koska tarina on synkkä.

Kotimaisia rikossarjoja pyrin seuraamaan ja olen oikein säästellyt myöhäisiltojen iloksi Sorjosen viimeistä kautta. Karpin kolmas ja viimeinen kausi alkoi liian monen juonen kehittelyllä, mutta sekin paranee jakso jaksolta. Moni valittaa, ettei Ville Virtasen ja Pihla Viitalan muminasta saa mitään selvää. Minua tämä ei haittaa ja mielestäni äänitykset ovat parantuneet. Eli ensin lisää volyymiä ja ainahan voi laittaa tekstityksen suomeksi päälle!

Päivi Vasara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua