Miia Änäkkälä: Puutarhaan, akryyli kankaalle, 2021. Kuva: Pekka Mustonen

1

”En ikinä ajatellut olevani perhekeskeinen kaveri. Mutta joku on sanonut, että kun vanhenee, tulee siksi ihmiseksi kuin pohjimmiltaan on. Juuri näin minulle tapahtui.”

Lauseet on laitettu muusikko David Bowien suuhun. Noin muistan ne itsekin kuulleeni, kun olen katsonut hänen haastattelujaan, loputtomasti.

Tänään, 10. tammikuuta, on Bowien kuolinpäivä kuuden vuoden takaa. Pari päivää sitten hän olisi täyttänyt 75 vuotta

Bowie pohti usein vanhenemista ja kuolemista. Hän sanoi, että vanheneminen ei pelota, vaan elämän loppuminen.

Hän suhtautui sekä huumorintajuisesti että välillä myös katuen siihen, miten monenlaista elämää oli elänyt ja miten hänen persoonansa oli muuttunut. Osan muutoksista hän teki uran vuoksi. Osan vain siksi, että ei oikein tiennyt, kuka loppujen lopuksi oli.

Ikääntyneen fanin näkökulmasta Bowien elämänkaari on lohdullinen. 1970-luvulla hän ryömi elämänsä aallonpohjassa huumeriippuvuuden takia. Hän hurahti hetkeksi aatteisiin, jotka varmasti hävettivät häntä myöhemmin.

Sen jälkeen hän ”ryhdistäytyi”. Hän koki pitkällä urallaan vielä vaikka minkälaisia positiivisia käänteitä, kunnes terveysongelmien myötä hänestä tuli perheaikaa ja taidetta arvostava isänsä kaltainen ”brittiläinen herrasmies”.

Blackstar-albumi julkaistiin kaksi päivää ennen Bowien kuolemaa. Se on raskas ja loistava. Se on edelleen niin raastava kokemus, etten pysty kuuntelemaan sitä kuin erittäin kovaa, erittäin pimeässä ja mielellään en pelkän kahvin voimin.

Ehkä näin aamulla, kun tätä kirjoitan, kuuntelen siis mieluummin jotakin kevyempää, niin kuin pirskahtelevan haikeaa elokuvakappaletta Absolute Beginners.

2

Tulevaisuutta uteliaasti visioineesta David Bowiesta on luontevaa siirtyä Metropolis-elokuvaan vuodelta 1927. Se on ehkä maailman paras tieteiselokuva ikinä.

Elokuvan ohjasi Fritz Lang. Elokuvan 210-minuuttinen leikkaamaton versio esitettiin ensimmäisen kerran Berliinissä juuri 10. tammikuuta. Suomessa ensi-ilta oli saman vuoden maaliskuussa.

En ole mykkäelokuvien suuri ystävä, mutta Metropolis on visuaalisuudessaan aivan käsittämätön aarre.

Elokuva sijoittuu kuumottavasti omaan lähitulevaisuuteemme eli vuoteen 2026. Metropoliksen kaupunkivaltiossa yhteiskunta on jakaantunut kahteen luokkaan. Korkealla hulppeassa ylellisyydessä asuva eliitti viis veisaa maan alla raatavista työläisistä.

Elokuvaan liittyvät myös naispuolinen koneihminen, työläisiä orjuuttava pahaenteinen M-kone, hullu tiedemies. Tarinaan mahtuu myös kapinaa ja rakkautta.

Metropolis löytyy Youtubesta.

3

Nyt kun tässä vetelen aikamoisia aasinsiltoja David Bowiesta, niin sanotaanko, että englantilaisista herrasmiehistä on vaikea hankkiutua eroon. Varsinkaan, jos ei halua.

Yle Areenassa on nähtävillä englantilaisen Murhaajajahdin ensimmäinen ja toinen tuotantokausi. Molemmat tulevat myös peräkkäin Ylen TV1:ssä.

Ensimmäisen kauden aikoinaan katsoneet tietävät, mitä odottaa. Itse pidin kakkoskautta vielä parempana kuin ensimmäistä.

Murhaajajahti perustuu rikosylikomisario Colin Suttonin muistelmiin ja kuvaa todellista poliisityötä. Brittinäyttelijä Martin Clunes näyttelee pääroolissaan loistavasti. On vaikea sanoa, onko brittiläisissä poliisisarjoissa koskaan nähty parempaa. Ainakin tämä on hänen oma tähtiroolinsa tähän asti.

Toisen kauden tarina Yövaanija käsittelee muutakin kuin vastenmielistä vanhuksiin kohdistunutta rikossarjaa. Siinä pohditaan myös yleisesti vanhusten näkymättömyyttä, työlle omistautumista ja eläkkeelle jäämisen kipeyttä.

Murhaajajahti Yle Areenassa.

4

En tiedä, olenko viettänyt kultaisella 1970-luvulla liikaa aikaa telkkarin äärellä. Silloinhan meidät piltit uitettiin englantilaisten sarjojen aallokossa. Oli Merilinjaa ja Kahden kerroksen väkeä, esimerkiksi. Meno sen kuin jatkui 1980-luvulla, kun ruutuun ilmestyi upea Mennyt maailma. Ehkä siitä johtuu, että melko maanisesti etsin televisiosta edelleen hyviä brittisarjoja.

Nuori Morse oli minulle ensiksi laimea jatko Komisario Morseen, mutta lopulta kävi niin kuin aina käy, upposin tähänkin.

Onneksi taas pääsee näkemään Morsen äksyilyä muutaman uuden jakson verran telkkarista. Shaun Evans on oxfordilaisen rikoskonstaapelin roolissaan – no, valloittava. En nyt pysty analysoimaan sen tarkemmin, koska hän muistuttaa ulkonäöltään taitoluistelija John Currya, johon olin pahasti lätkässä 13-vuotiaana.

Nuori Morse Yle Areenassa.

5

Tiina Kaisa Leppänen: Seikkailu, akryyli koivuvanerille, 2021. Kuva: Pekka Mustonen

Huh, nyt on ihan pakko päästä eroon briteistä edes hetkeksi. Onneksi kävin joulukuussa Valkeakoskella Voipaalan taidekeskuksessa. Siellä oleva Maisemissa-näyttely tekee taidetta ympäristökokemuksesta.

Tamperelaiset Miina Laine ja Tiina Kaisa Leppänen, forssalainen Mekku Osanen, jyväskyläläinen Hans-Peter Schütt ja valkeakoskelainen Miia Änäkkälä ovat käsitelleet maisemasuhdettaan maalauksissa, piirustuksissa, installaatioissa, grafiikassa, valokuvissa sekä keramiikassa.

Itselleni näyttelyn tähtiä olivat etenkin Miia Änäkkälän ja Tiina Kaisa Leppäsen värikkäät akryylimaalaukset. Olisin voinut vain tuijottaa niitä ja karkottaa itsestäni kaiken haalean ja latistavan beigen pois.

Näyttelyssä on kaikkiaan 65 työtä ja ne luovat yhdessä monipuolisen kokonaisuuden siitä, miltä kanteilta ympäristöä ja maisemaa voi tarkastella. Minulle jäi tunne huolesta ja huolestumisesta. Suhteemme maisemaan ja ympäristöön ei ole niin auvoinen kuin haluaisimme kuvitella.

Näyttely jatkuu tammikuun loppuun, joten vielä on hyvin aikaa katsastaa se. Voipaala on muutenkin sellainen paikka, jossa kannattaa käydä. Jo yksin kauniin sijaintinsa takia se tarjoaa mielihyvää.

Maisemissa Voipaalan taidekeskuksessa 30.1.2022 asti.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua