Ihana Havo: Skambäägein skambäägi joka on ikinä skambäägeillyt, 2018, veistosinstallaatio, sekatekniikka.

1

Taidekeskus Mältinrannan Studiossa Tampereella on 4.8.2020 saakka esillä Ihana Havon installaatiollis-veistoksellinen näyttelykokonaisuus. Se on nimetty ytimekkäästi sanalla Rakkaus. Mikäli haluaisin aina ihan vimpan päälle täydellisesti ja yksityiskohtia myöten ymmärtää kuvataidetta tai sen tekijöiden motiiveja, en välttämättä olisi ymmärtänyt kuinka muun muassa Anne-elvytysnukkeja sisältävä sekatekninen veistosinstallaatio nimeltä Skambäägein skambäägi joka on ikinä skambäägeillyt kertoo nimenomaan rakkaudesta. Onneksi täysi ymmärrys ei ole kuvataiteen äärellä ainakaan kaikista tärkeintä.

Ihana Havon monella tasolla värikäs näyttely on vastaansanomattoman hieno, hauska, kauhea, käsittämätön ja sisäisesti looginen visumyllytys. Yleiskokemuksen lisäksi näyttely tursuilee mieltä vääntäviä materiaaliratkaisuja: Mistäs matskusta tuokin nakkipaketti tai ilmapatja nyt on valettu ja kuinka?

2

Suhteellisen monesta yhtyeestä ja lukemattomilta levyjulkaisuilta erikoismusiikin ystäville tuttu Jussi Lehtisalo julkaisee Ektro Records -levymerkkinsä kautta tätä nykyä monenlaisia digitaalisia singlejulkaisuja kiitettävällä tahdilla. Yhtä aikaa helpoimmasta ja kummallisimmasta päästä ovat miehen omalla nimellä julkaistut kappaleet.

Kirjoitushetkellä Jussi Lehtisalon viimeisin julkaisu on eeppisiin mittoihin kasvava ”omaelämäkerrallinen” kesähittisingle Elin päivästä päivään. Kahdeksanminuuttinen jööti sisältää modernia rohinaräppiä, klassista kuorolaulua, kännistä örinää, kuulasta elektroa, pari takakontillista kulttuuriviittauksia ja koskettavan hokeman kuoleman kengännauhojen solmimisesta. Ja runsaasti muita aspekteja, joiden luetteloinnissa ei ole järkeä. Toisin kuin tämän vastustamattoman kesähitin toistuvassa kuuntelussa.

3

Kesän mittaan on Tullikamarin Klubin terassilla pyörinyt Tampere Food Clubin järkkäilemä Tulli Food Club. Monenlaista erikoisosaajaa on siellä kokkaillut menemään omien erikoisosaamistensa mukaisesti. Salettiin kaikki helposti suositeltavia kulinaristisia riemuvoittoja.

Itse olen ehtinyt jäystämään Slicemonger-tapahtumien pizzaa parinakin pizzaperjantaina. Ihan sairaan hyvää pizzaa on nimittäin Slicemongerin pizza! Slicemongerin nimellä slaissilättyjä käräyttelee aiemmin muun muassa valokuvauksen ja muusikkouden saroilla loistanut Jukka ”Jukka Ässä” Salminen. Vahvalla estetiikan ja harmonioiden tajulla on ehkä positiivinen vaikutus myös makumaailmojen valloituksessa. Slicemongerin pop up -pizzeria-action kantsii pistää seurantaan ja syöksyä innosta kirkuen mestoille mätystämään vaikkapa nerokasta perunapizzaa heti, kun siihen mahdollisuus tarjoutuu.

4

Parikkalan patsaspuisto Parikkalassa tarjoaa toivottavasti täältä ikuisuuteen Veijo Rönkkösen (1944–2010) ITE-taidetta hämmentävän hienossa ja kookkaassa puutarhassa. Puiston 560 patsasta 50 vuoden ajalta ovat hyvästä syystä kansainvälistä arvostusta ja huomiota nauttiva, vähintäänkin mieliä räjäyttelevä kokonaisuus. Heittämällä useimpia maailmanperintökohteita mielettömämpi mesta on kesäreissulla ehkä kovimmillaan, sillä rehevän puutarhan ja mystisten veistoshahmojen yhteispeli toimii huumaavasti.

Parikkala saattaa tuntua olevan kaukana kaikkialta, mutta patsaspuistoon kannattaa pyhiinvaeltaa kaikkialta maailman ääristä. Sammaloituvat betonihahmot ja useiden veistoshahmojen suissa törröttävät käytetyt tekohampaat ovat maaginen kombinaatio.

5

Joutsan taidelaitos Haihatuksen kesänäyttely Avantgardevekkula on esillä 16.8.2020 saakka, ja paikalle kannattaa karauttaa lähes yhtä kaukaa maailman ääristä kuin Rönkkösen patsaspuistoon.

Muun muassa runsaasti mekaanisia taideteoksia sisältävä ryhmänäyttely tasapainoilee sopivan hipahtavasti leikkisän ja vakavoittavan välisellä vaijerilla. On vähän kaikenlaista Elliina Peltoniemen hurjista omakuvamaalauksista Ninni Luhtasaaren discopalloaivojen ja -suoliston kautta Antti Immosen kineettisiin & geometrisiin veistosköntteihin ja Sakari Kannoston kookkaasta kierrätyskamasta kasattuun ja savumerkkejä turpauttelevaan monsterimökkiin. Vaikuttavaa jälkeä sekä akateemisemmalla nykytaideosastolla että kotikutoisemmalla ug-hurjastelupuolella.

Näyttelyn yhteyteen on järkkäilty myös järkevä konserttisarja Haihatuksen musasunnuntait. Jäljellä ovat tätä suosittelua kirjoittaessa vielä 2.8. Seksihullut ja Cleaning Women, 9.8. Cosmo Jones Beat Machine ja Risto sekä 16.8. O Samuli A ja Aavikko.

Teostärppinä vielä Kinobox Obscura -ryhmän ikivanhaan camera obscura -tekniikkaan pohjaavat 3D-teokset. Mahdoton pukea esimerkiksi polkupyörällä vedettävän camera obscura -lootan kyytikokemusta sanoiksi, mutta ehdottoman vaikuttava yhdistelmä ikivanhaa neulanreikäkamera- ja stereokuvatekniikkaa sekä jotain moderneinta mahdollista kekseliäisyyttä on kyseessä. Deep mindfuck!

Ville Pirinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua