Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kirsi Haapamattia ovat liikuttaneet maalaisuus, naisasia ja kansanlaulut.
1
Television Voice of Finland -laulukilpailu on koukuttavaksi rakennettu formaatti. On pakko katsoa jokainen tuoli kääntyy -jakso loppuun, sillä lopussa on aina se jakson paras laulaja.
Olin erityisen vaikuttunut Riikka Hänninen -nimisestä laulajasta, joka vetäisi komeasti Hedningar-yhtyeen Täss’ on Nainen -kappaleen. Naiseuden voimaloitsuksi taisi Hänninen itse laulua kutsua.
Huippuhomma, että tällaisessa valtavirran musiikkiohjelmassa kuullaan kansanlaulua. Yhtään Frozen-elokuvan kappaletta en enää haluaisi kuulla.
”Nouse luontoni lovesta / syntini syvästä maasta.
Syntini syvästä maasta.
Haavan alla haltiainen.”
2
Be a Lady -videota on ehkä suitsutettu jo kyllästymiseen asti, mutta pakko se on nostaa viikon sykähdyttävimmäksi. Näyttelijä Cynthia Nixon lausuu siinä Camilla Rainvillen tekstiä naisiin kohdistuvista vaatimuksista. Viraalihitiksi hetkessä noussut Girls. Girls. Girls. -lehden mainosvideo on upea ja tärkeä.
Mutta onko sillä vaikutusta? Toivottavasti on. Sitä paitsi tämä video ja edellä kehumani Täss’ on Nainen -esitys ovat aika hyvä pari peräkkäin kuunneltavaksi ja katseltavaksi.
3
Citymaalaiset on työryhmä, joka tuntuu nyt olevan joka paikassa. Ainakin niissä medioissa, joita minä seuraan, eli monenkirjavat ituhippien foorumit ja maaseutuväestön lehdet.
Citymaalaiset on kolmen naisen perustama ryhmä ja yhteisö, jonka tarkoituksena on edistää maallemuuton ilosanomaa. Citymaalaiset ovat nimensäkin mukaisesti kaupunkilaisia, jotka haluavat elää maalla, mutta myös kaupungissa. Onko se mahdollista, se lienee kiinni siitä, millaisen maalaiselämän tahtoo. Jos haluaa pitää kanoja ja lampaita ja viljellä oman ruokansa, on niin kiinni tilassaan, että piipahdukset kaupungissa on mahdoton kuvio. Jos taas maaseutumökki pysyy ehjänä kylmilläänkin, mikä ettei. Kieltämättä ajatus kaupunkiyksiön ranskalaisella parvekkeella istuskelusta kutkuttaa tämänkin mökin miinan mieltä aika ajoin.
Citymaalaisten Facebook-sivun lisäksi olen seurannut maalle muuttaneen espoolaispariskunnan Youtube-kanavaa. Perheestä oli juttu Ylen sivuilla.
4
Etsitkö töitä -hanke vaikuttaa mielenkiintoiselta. Siinä kuka tahansa – hyvällä hakemuksella – voi saada kahden kuukauden apurahan tekemällä jotain, johon ei ilman tätä apurahaa olisi mahdollisuutta. Tavaan tuota sivuston hakuinfoa, ja näen kyllä, että tämä poikkeaa monesta muusta apurahasta.
Tarkoituksena on esimerkiksi, että apurahansaajat ovat tekemisissä keskenään, vaikkakin tekevät omia projektejaan. Apurahaa ei myöskään korvamerkitä taiteeseen tai tieteeseen. Esimerkkitöinä mainitaan muun muassa ”Haluaisin olla mummona” ja ”Haluan viettää aikaa unohdettujen eläinten kanssa”.
Tämä vaikuttaa piristävältä idealta. Hakekaa 30.4.2020 mennessä. Apurahan maksaa Koneen säätiö.
5
Pariskunta kirjoittaa yhdessä kirjan. Molemmat työskentelevät vielä kirjakustannusalalla. Voiko tästä syntyä muuta kuin hitti?
En tiedä, miten iso hitti Henrik Karlssonin ja Tiina Nevalan yhteisteos Ihan niin kuin me (Otava, 2019, suomentanut Outi Menna, alkuperäisteos För såna som oss) on ollut, mutta kyllä se minuun upposi. Parisuhteista kertova ja melko lailla kirjakustannusmaailmassakin liikkuva teos oli helppolukuinen ja viihdyttävä. Juuri sitä rakkausromaanitavaraa, jota mielelläni nautin, kun maailma murjoo. Luvut olivat tässä 400-sivuisessa kirjassa jopa liian lyhyitä.
Voisin kuvitella kirjan toimivan hyvin myös äänikirjana, vaikka itse luinkin sen painettuna niteenä.
Kirsi Haapamatti
