”Kukaan ei olisi voinut uskoa viime keväänä, että reilussa puolessa vuodessa olemme näin pitkällä. Kulttuuritoimitus jatkaa ensi vuonna. Vastahan me aloitimme”, vt. päätoimittaja Marita Salonen kirjoittaa jouluaatonaaton kolumnissaan.

Kulttuuritoimitus järjesti huhtikuussa 2019 tiedotustilaisuuden Tampereen Kulttuuritalo Telakalla. Kaksi tuntia myöhemmin Facebook-sivullamme oli 440 seuraajaa, vaikka sivu oli tyhjä, eikä verkkosivustoa ollut vielä olemassa.

Tunteet olivat suuria. Ensin pelättiin, ettei kukaan tule. Kun tupa oli täynnä ja tunnelma katossa, ymmärsimme, että menestystarina oli kenties alkanut.

Nyt, seitsemän ja puoli kuukautta Kulttuuritoimitus.fi:n avautumisen jälkeen, Facebook-sivullamme on lähes 6 200 seuraajaa. Juuri Facebookin kautta suurin osa lukijoista saapuu Kulttuuritoimitukseen seuraamaan, mitä kulttuurielämässä tapahtuu.

* *

Kutsumme itseämme Suomen suurimmaksi kulttuuritoimitukseksi, ja sitä me olemme monellakin mittarilla. Toiminnassa on ollut tavalla tai toisella mukana yli 100 ihmistä: toimittajia, kuvaajia, taiteilijoita, graafikoita, taustavoimia.

Viimeksi pari päivää sitten sain sen tavallisen puhelun: miten pääsen mukaan – on niin paljon tärkeitä asioita, joista perinteinen media ei suostu julkaisemaan mitään.

Kun kerron, että olemme jokainen mukana suurella sydämellä eli rahaa ei ole vielä jutuista maksamiseen, kuulen sen tavallisen vastauksen: ei sen väliä, kunhan kulttuurijournalismi ei vain kuole.

* *

Raha kuitenkin maailmaa pyörittää. Meitä on uudenvuodenaattona 2019 päättyvän pilottikauden aikana kiitetty ja ylistetty, mutta on myös kysytty, onko oikein, että ammattilaiset luovuttavat työtään maksutta. Joulun alla pysähdyimme miettimään tätä vakavasti, kun oli tehtävä päätös, jatkammeko Kulttuuritoimitusta vai lopetammeko toiminnan pilottikauden päättyessä.

Menestystarina mutta ei rahaa? Muutamaa vaille 900 julkaistua juttua ja yli 40 000 eri kävijää kuukaudessa puhukoot puolestaan.

Kaikki kulttuuritalot tarvitsevat vapaata kulttuurijournalismia omassa työssään. Hiljalleen myös maksavat mainostajat ovat heränneet ja alkaneet uskoa lupaukseemme, että Kulttuuritoimitus ei koskaan vetäydy maksumuurin taakse.

* *

Kulttuuritoimitus on tekijöidensä yhteinen käyntikortti. Sitä saa lukea vapaasti, sen juttuja saa kuka tahansa jakaa. Se toimii monelle tekijälle näyteikkunana muihin työtilaisuuksiin.

Kulttuuritoimitus on tekijöilleen myös työyhteisö, virtuaalinen työpaikka, joka pitää yhteyttä Facebook-ryhmissä, WhatsApp-tiimeissä ja sähköpostiringeissä.

Ydinryhmän viikoittaisiin videokokouksiin on osallistuttu Pariisin rautatieasemalta ja länsirannikon venesatamasta, autonratista ja koirankakkalenkiltä. Yksin työskentelevälle ammatinharjoittajalle Kulttuuritoimitus voi olla myös työterveyshuoltoa ja koulutusta.

Kulttuuritoimituksen henki on lämmin ja innostava. Ilahdun ja hämmästyn joka kerta, kun porukka alkaa toimituksen sielun, Antti Lähteen, innostamana puuhata jotain suurempaa projektia – vaikkapa valita kuluvalta vuodelta 200 erinomaista asiaa kulttuurin eri aloilta tai juhlistaa 240-vuotista Tamperetta yhtä näyttävällä juttukokonaisuudella.

Tehtävä on organisoitu ja yhteinen tyyli omaksuttu hetkessä. Pari muistutusta deadlinesta ja kas, valtava paketti on kasassa. Vuoden erinomaisten asioidenkin valintaan osallistui yli 50 tekijää.

* *

Suomessa verkkojulkaisut ovat luottaneet perinteisesti mainosmyyntiin, mutta olemme tutkineet hiukan erilaisiakin rahoitusmahdollisuuksia. On olemassa myös yhteisöllisiä tapoja rahoittaa toimintaa, jos lukijat ja yhteistyökumppanit jakavat samat arvot tekijöiden kanssa.

Mikäli siis edustamasi yritys tai muu yhteisö tuntee kutsumusta vaalia suomalaista kulttuuriperintöä, ota yhteyttä ja keskustellaan yhteistyöstä.

Kukaan ei olisi voinut uskoa viime keväänä, että reilussa puolessa vuodessa olemme näin pitkällä. Kulttuuritoimitus jatkaa ensi vuonna. Vastahan me aloitimme.

Marita Salonen
vt. päätoimittaja