Tatu & Patu -elokuviakaan ei syntyisi ilman julkista tukea. Kuva: Dionysos Films
KOLUMNI | Antti Selkokaria kammoksuttaa hallituksen budjettiriihestä ilmi käynyt aie leikata elokuvan saama julkinen tuki ”yritystukena”.
”Taide, kulttuuri, kirjallisuus, musiikki ja elokuvat ovat ainoita asioita, jotka voivat luoda suomalaista identiteettiä.”
Ei sitä millään jaksaisi. Alkaa vääntää rautalangasta, miksi ja mihin Suomessa tarvitaan julkisista varoista tuettuja elokuvia tai taidetta ylipäätään. Nyt tuntuu olevan pakko.
Suomessa kotimaiset elokuvat ovat yleensä nousseet katsotuimpien elokuvien tilaston kärkeen, mikä tarkoittaa, että ne ovat taidetta, joka saavuttaa yleisönsä helposti. Useimmissa tapauksissa ne ovat olleet kaikki myös Suomen elokuvasäätiön SES:n tukemia teoksia.
* *
Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas (2017) sai elokuvateattereissa yli miljoona eli tarkkaan ottaen 1 024 485 katsojaa. Taneli Mustosen ohjaama Luokkakkokous (2015) sai 505 432 katsojaa, Dome Karukosken Mielensäpahoittaja (2014) 500 934 katsojaa, Tiina Lymin Myrskyluodon Maija (2024) 472 440 katsojaa.
SES ei tue yksinomaan ”taidehörhöilyä”, vaan kotimainen yleisö ottaa omakseen monenlaisia elokuvia, joita ei tehdä missään muualla kuin Suomessa. Näillä leikkausehdotuksilla, joita on tullut julki, ei Suomessa tehtäisi enää lastenelokuviakaan.
* *
Jos joku nyt tahtoo viisastella sillä, ettei kotimaista elokuvaa pitäisi tukea ensinkään, vaan yleisön pitäisi antaa lompakoillaan päättää, millaiset elokuvat ovat tekemisen ja katsomisen arvoisia, niin siitä tulisi äkkiä tylsää, koska silloin muita elokuvia ei tehtäisikään kuin vain tiukasti suurimman yleisön maun mukaisia.
Vähänkään vaikeammat tai kokeilevammat elokuvat ovat tärkeitä sen takia, että ne voi rinnastaa ”tuotekehittelyyn”, jolla etsitään uudenlaisen tekemisen ja taiteellisen ilmaisun tapoja.
* *
Ilman uudenlaisia ilmaisutapoja elokuvataide, siinä missä kaikki muutkin taiteen lajit, kuolevat pystyyn, jähmettyvät vain yhdenlaisen taiteen jatkamiseksi. Sellainen muistuttaa liikaa naapurimaassa aikanaan vallalla ollutta sosialistista realismia käydäkseen uutta luovasta rohkeasta taiteesta.
Kansainvälisesti suomalaisista elokuvista eniten mainetta ovat saaneet Aki Kaurismäen elokuvat sekä suomalaiset dokumenttielokuvat, joiden tekijöistä Pirjo Honkasalo on suuresti kunnioitettu taiteilija. Kaurismäki ja Honkasalo ovat osaltaan luoneet Suomelle mainetta sivistysmaana, joka tukee lahjakkaita taiteilijoitaan.
* *
Taide, kulttuuri, kirjallisuus, musiikki ja elokuvat ovat ainoita asioita, jotka voivat luoda suomalaista identiteettiä. Sitä eivät tee talous, urheilu tai teollisuus, eivätkä varsinkaan poliitikot.
Nyt kun meillä on vallassa hallitus, joka tahtoo lopettaa elokuvataiteilijoidensa tukemisen, niin se saa miettimään sitäkin, mahtavatko Suomen nykyiset kumppanit pitää Suomea länsimaisena sivistysmaana laisinkaan. Ranska, Ruotsi ja Iso-Britannia eivät ikinä romuttaisi kulttuuriaan Suomen tapaan.
Jos Suomi tuhoaa oman kulttuurinsa tehokkaammin itse kuin yksikään ulkoinen vihollinen sitä tekisi, kannattaako liittolaistenkaan sellaista maata hädän tullen puolustaa ja auttaa?
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pate Mustajärven muistoa kunnioittaen – Raswaa koneeseen palaa keikkalavoille
MUSIIKKI | Tampereen-keikka tammikuussa on loppuunmyyty ja niin on kohta lisäkeikkakin. Raswaa koneeseen vol 2.! tekee näyttävää paluuta.
Julmimmat teot ovat aina laillisia – arvioitavana Elli Valtosen Vieraslaji
KIRJAT | Maailmassa, josta pandemia on vienyt tuotantoeläimet, löydetään tieteelle tuntematon ihmiskasvoinen eläinlaji. Mitä sen kanssa tehdään – ja voiko sitä syödä?
Kirja, josta ei voi kirjoittaa muuta kuin kehuja – arviossa elämäkerta näyttelijä Kai Lehtisestä
KIRJAT | Kari Häkkisen Mä en ole sellainen poika kertoo näyttelijästä, joka on myös paljon muuta. Elämäkerraksi se on harvinaisen avoin ja uskottava.
Projio2026 hellii eikä päästä helpolla – Kuvakooste valon ja hetkien kierrokselta mielen sisällä
TAPAHTUMA | 7. kertaa Tampereen Finlaysonilla järjestettävä media- ja valotaidetapahtuma Projio kuljettaa kävijän luontosuhteemme ytimeen hellästi ja rakkaudella, vaikka ilman armon mahdollisuutta.