Mikko Alatalon ADHD on jäänyt tunnistamatta, mutta työ ja elämä ovat tuttuja koko kansalle

Näin hymyilee Mikko Hän hymyilee kuin Mikko -kirjan kannessa. Kuva: Docendo

Tämä on kolumni, joka syntyi sen jälkeen, kun kirjoittaja oli lukenut Tuomas Marjamäen juuri julkaistun teoksen Hän hymyilee kuin Mikko. Tämä ei ole kirja-arvostelu, mikä johtuu siitä, että kolumnin kirjoittajalla on hieman liian paljon yhtymäkohtia liittyen niin kirjailijaan kuin tähteen.

* *

Jonkin verran on kuitenkin heti syytä antaa myönteistä arviota 560-sivuisesta aikaansaannoksesta. Marjamäki on rakentanut elämäkerran erittäin taitavasti. Se on sujuva ja helppolukuinen. Äänessä on päähenkilö itse, mutta myös monet haastatellut ystävät ja kumppanit.

Tarina etenee lineaarisesti aikajanalla kohdehenkilön lapsuudesta nykyhetkeen varsin hallitusti välillä viittaillen niin tulevaan kuin menneeseen.

Erinomaista on lisäksi, että rakenne mahdollistaa osien lukemisen missä järjestyksessä tahansa. Väliotsikoiden ja henkilöhakemiston avulla lukija voi suunnistaa mille tahansa vuosikymmenelle noin 70 vuoden aikajaksolla.

Kovin syviin vesiin ei kuitenkaan upota. Tiettyjä asioita kerrotaan avoimen rehellisesti, mutta pysytään silti aika lähellä pintaa. Kyyneliä ei irtoa, sillä iltapäivä- ja aikakauslehdistä on jo luettu melkein kaikki.

* *

Aloitin sivulta 400 kohdasta, jossa maalaispoika siirtyy Arkadianmäelle, väliotsikosta Herraksi synnytään ja vuosista 2002–2003. Mikko Alatalon musiikkiurasta ja nuoruuden toimittajavuosista tiedetään jo yleisesti kovin paljon, mutta hänen omia arvioitaan tai edustajakollegoiden arvioita 16 eduskuntavuodesta ei ole vielä liiaksi asti setvitty julkisuudessa.

Pakko todeta, ettei kirjan sivuilta ihan hirveän paljon yllättävää nouse esiin. Ehkä kuitenkin sellaista, että miten raskaasti hän otti aikoinaan pääministeri Anneli Jäätteenmäen eron. Koska se tapahtui niin alussa Alatalon eduskuntauraa, se vei tuoreen poliitikon ilmeisesti jonkinlaiseen sokkiin. Ehkä myös ajattelemaan, ettei eduskunta-ajasta tule kovin pitkää.

Alatalosta kasvoi kuitenkin nopeaan tahtiin senaattori, joka sopeutui vallan ympyröihin ja oppi vaikuttamisen keinot. Hän valitsi itselleen sopivat aihealueet, joilla halusi olla vahva, teki kovasti töitä ja sai myös aikaan muutosta.

Toisaalta kirjasta käy ilmi, mitä muita pettymyksiä taipaleella kertyi, etenkin loppuaikoina Juha Sipilän pääministerikaudella. Sipilää sinänsä ei arvostella, mitä muuten kuulee näinä aikoina usein ja paljon.

Pirkanmaa saa olla tyytyväinen, että tällainen edustaja on ollut. Alatalo on laaja-alainen artisti, jonka repertuaariin kuuluu yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Poliitikkona hän pystyi vaikuttamaan enemmän kuin pelkästään muusikkona tai pelkästään toimittajana.

* *

Kirjan mukaan Alatalosta tuli koko kansan Mikko viimeistään Mainostelevision Syksyn Sävel -kilpailun voittojen jälkeen. Tommi Liuhalan mukaan tosin jo TV2:n musiikkiohjelma Iltatähti teki Mikosta koko kansan tunteman tähden, josta mummotkin tykkäsivät. Mikko jätti ohjelman vuonna 1977.

Ensimmäisen Syksyn Sävel -voiton toi Vicky Lee vuonna 1978. Biisiä alkoi oitis hyräillä noin 2,5 miljoonaa kisaa töllöttänyttä suomalaista. Postikorteilla lähetetty äänisaalis oli nykymittapuiden mukaan uskomaton, yli 63 000 kaikkiaan yli 169 000:sta.

Erityisesti seuraavat Alatalon-Rinteen Syksyn Sävel -rallit olivat niin rentoja ja reteitä, että upposivat kansaan kuin veitsi voihin. Rikoo on riskillä ruma ja Mummoni ja moukarinheitto! Samalla kävi niin hullusti, että kriitikkojen arvostus rillumareilaulajaa kohtaan romahti. Niitä raunioita ei saatu pitkiin aikoihin rakennettua uudelleen.

Mikko Alatalo jatkoi kuitenkin touhukkaasti elämäänsä eteenpäin. Touhukkaasti on nimenomaan se oikea sana. Sitä on käyttänyt myös muusikkokumppani Juhani ”Juice” Leskinen Tommi Liuhalan tekemässä haastattelussa: ”Hän on aika lahjakas touhuaja. Hyvin ahkera ja koko lailla aikaansaapakin. Mä en taas ikinä oo ollut semmoinen.”

Kirja kertoo Juicen paljastaneen Mikolle, että hänellä itsellään olisi mahdollisesti Aspergerin oireyhtymä, ja Mikko kertoo omista ADHD-arveluistaan. Miesten nuoruudessa 1970-luvulla sellaisista ei vielä puhuttu, mutta näin on hyvin voinut olla. Olihan tämä kaksikko yleisölle vähän kuin Beatles ja Rolling Stones. Jos tykkäsit toisesta, et oikein toisesta.

* *

Yksissä kansissa teksteineen ja kuvineen on nyt yksi suomalainen julkkiselämä ja viihdetaiteilijaura. Se on hyvä teko ja asiallinen homma. Kiimingin Alakylästä päästiin pitkälle. Kaikille pohjoisen lapsille sellainen ei ole ollut eikä ole mahdollista. Mikolla on lahjakkuutta ja ominaisuuksia, jotka ovat avanneet oikeita ovia. Avustajina matkalla ovat olleet onnetar ja sattuman kaupat.

Aila-Liisa Laurila
Erään toisen Alakylän lapsi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua