Hyvää ihmisenpäivää vaan, katkera koppelo ja korppikotka

Kuva Noitanaisen ilosanoma -kirjan kannesta. Kuva: Bazar Kustannus

Aina hirvittää, jos virkkeet alkavat sanoilla: ”En ole feministi/sovinisti/rasisti, mutta…”

Ja sitten käytän niitä itse. En ole feministi, vaan ihminen vaan, nainen. Ja tänään on naistenpäivä.

Juuri tänään sylettää katsella Facebookissa loputonta kukkakuvien tulvaa ja naistenpäivätoivotuksia, kun samaan aikaan 85-vuotiaalle naispuoliselle tv-toimittajalle, liike-elämän vaikuttajalle ja kirjailijalle toivotetaan somessa naistenpäivää näin:

– Akka tekee rahaa kuolleella miehellä, ei häpeä mitään. Oli yksi hepsankeikka. Alkanut pää pettää. Katkeran naisen tilitystä. Nyt on jo kova puutostauti. Humpuukimamma.

– Koppelo. Pelottavan näköinen korppikotka. Miksi olisi tuollaista lepakkoa yrittänyt, kun oli nuoria naisia tarjolla koko ajan. Tikkaamalla kasaan kursittu tyrkky sai pakit. Jatkuvasti ollut suu auki ja valittanut kaikesta.

– Tiskirätti merkkaa mulle enemmän kuin tuo lepakko. Vanhaa naista harmittaa, kun ei kelvannut. Emmehän tiedä, miten kyseinen henkilö oli tyrkyllä, ja antoi ymmärtää käytöksellään olevansa antava.

* *

Somekommentit koskevat Lenita Airistoa ja hänen tuoretta kirjaansa Noitanaisen ilosanoma (Bazar, 2022).

Kirjassa Lenita Airisto palaa vuoteen 1991. Hän kertoo pelottavasta tilanteesta, johon joutui Spede Pasasen kanssa. Airisto kuvaa tilannetta raiskauksen yritykseksi.

Speden nimen kertomista pidetään somessa yleisesti virheenä, koska mies on edesmennyt eikä ole puolustautumassa. Somekommenteissa vedotaan siihen, että ”miksi Spede olisi yrittänyt Lenitaa, koska tämä oli vanha luuska ja nuorempiakin oli tarjolla”.

Tapahtuma-aikaan Lenita oli 54-vuotias ja Spede Pasanen 61-vuotias. Näillä luvuilla ei tosin ole asiassa mitään merkitystä, mutta ehkä niiden esiintuominen kertoo jotakin asenteista.

* *

Lenita Airisto on puhunut asiasta julkisuudessa myös aiemmin, viimeksi vuonna 2018, mutta silloin hän on käyttänyt nimitystä ”viihde-elämän kukko”. Nyt hän perustelee nimen paljastamista sillä, että ”ei voi vaatia muilta hyväksikäyttäjien nimiä, jos ei kerro niitä itse”.

Rikosilmoitusta hän ei tapahtuneesta aikoinaan tehnyt. Hän kertoo, että raiskausyritys ei onnistunut eikä häneen jäänyt ulkoisia väkivallan merkkejä. Henkistä järkytystä on vaikea mennä todistamaan.

Ottamatta kantaa siihen, onko nimien kertominen näin paljon jälkikäteen ”tyylikästä” tai edes tarpeellista, keskustelu tuntuu silti mielipuoliselta. Airistoa nimitellään somessa valehtelijaksi, joka haluaa vain edistää kirjansa myyntiä. Todellako?

Miksi rohkeinakaan pidetyt julkisuuden ihmiset eivät ole isoin kirjaimin kertoneet vastentahtoisista ja väkivaltaisista tilanteista, joihin ovat joutuneet työelämässä tai vapaalla? Nii-in, miksiköhän eivät.

* *

Mielelläänhän sitä varmasti ottaisi vastaan lavetillisen sitä itseään, kun yrittää puhua siitä, että ”ei” on kyllä ihan oikeasti ”ei”.

Se on sitä silloinkin, kun sanoja on vanha, nuori, lyhythameinen, lökäpöksyinen, pitkätukkainen, kalju, ujo, vilkas, rohkea, puuma, kuuma, nainen, mies, taksiautoilija, keraamikko, naapuri tai tuntematon. Tai vaikka olisi ollut suhteessa Vesa-Matti Loirin kanssa tai käyttäisi paljon huulipunaa.

On se vaan kumma se ei-sana. Niin vaikeasti tulkittava, että meinaahan siinä mennä ihmisen pää pyörälle.

* *

Väkivalta on aina väkivaltaa, ei siitä mihinkään pääse. Vaikea kuvitella, että grillijonossa turpaanvetämistä yrittänyttä puolusteltaisiin sillä, että kohteeksi joutunut näytti siltä, että halusi väkivaltaa.

– Se seisoi sennäköisenä, että sitä se vaan tarttee, että reipastuu. Näytti siltä, että ei ollut saanut kunnolla turpaan vähän aikaan.

– Niin, tai oli se kuulemma tullut tönityksi jo ammattikoulussa. Se oli vähän sellainen, että kaikki sitä töni.

Ai niin, naistenpäivänä ei pidä provosoitua somessa, vaikka provosoidaan. Myöhäistä.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua