John Halasin animaatiosovitus on vuodelta 1954.

Kirjailija George Orwellin (1903-1950) klassikko Eläinten vallankumous (Animal Farm) ilmestyi 80 vuotta sitten elokuussa 1945. Käsikirjoitus oli valmistunut jo hieman aiemmin, mutta Orwellin oli vaikeuksia löytää teokselle kustantajaa. Satiirinen eläinsatu Stalinin Neuvostoliitosta oli liittolaismaassa tulenarkaa tavaraa.

Julkaisemisesta kieltäytyjien rivissä Faber & Faber -kustantamon T. S. Eliot ilmoitti, että kustantajan käsityksen mukaan ”tämä ei ole oikea näkökulma kritisoida poliittista tilannetta”. Samalla Eliot kuitenkin ylisti eläinsatiiria mestarillisena teoksena rinnastaen sen Jonathan Swiftin Gulliverin retkiin.

Eläinten vallankumous julkaistiin lopulta Secker & Warburgin -kustantamon toimesta 4 500 niteen painoksena. Seuraavana vuonna Yhdysvalloissa Harcourt Brace julkaisi sen 50 000 kappaleen painoksena ja pian se oli kuukauden kirja reilun puolen miljoonan kirjan painoksella. Tie klassikoksi oli alkanut. Ranskankielinen painos julkaistiin vuonna 1947. Venäjänkielinen versio puolestaan ilmestyi ensi kertaa Saksassa Posev-lehdessä sarjana vuonna 1949.

George Orwell seisoo Lontoossa BBC:n viraston ulkopuolella. Kuva: Wiki Commons

Teoksen rantautuminen Suomeen kesti vuosikymmeniä. Eläinten vallankumous julkaistiin Panu Pekkasen suomentamana ja WSOY:n kustantamana vuonna 1969, vuosi Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen. Tosin Eila Pennanen oli suomentanut siitä Yleisradiolle kuunnelmaversion vuonna 1966 nimellä Eläinten farmi.

Orwellin Vuonna 1984 (1949) saatiin suomen kielelle Oiva Talvitien suomennoksena pikaisemmin, vuonna 1950, kuitenkin ensin kevyesti sensuroituna. Täydellinen Raija Mattilan suomennos ilmestyi vuonna 1999.

Ukrainankielinen Eläinten vallankumous (Kolhosp Tvaryn) ilmestyi vuonna 1947 Münchenissa. Puolassa syntynyt ukrainalaistaustainen Bysantin ja slaavilaisuuden tutkija Ihor Ševčenko oli kääntänyt teoksesta osia ja lukenut niitä pienelle joukolle ukrainalaisia pakolaisia. Vastaanotto oli ollut vaikuttava.

Ševčenko kirjoitti Orwellille pyytäen lupaa teoksen julkaisemiseen Saksassa asuvien neuvosto-ukrainalaisten pakolaisten toimesta. Orwell suostui, ilman royalteja ja kirjoitti teokseen myös esipuheen.

Amerikkalaiset kuitenkin takavarikoivat suuren osan painoksesta ja luovuttivat sen neuvostoviranomaisten tuhottavaksi. Historian oikukkuutta on, että pian kylmän sodan alkamisen jälkeen Eläinten vallankumous valjastettiin laajamittaisesti lännen neuvostovastaisen propagandan käyttöön.

Yhdysvaltoihin muuttanut, ukrainalaistaustainen käsikirjoittaja Andrea Chalupa oli vuosikymmeniä myöhemmin kirjoittamassa elokuvakäsikirjoitusta Stalinin ajan terrorista ja Ukrainan nälänhädästä. Hän oli kuullut ukrainankielisen Eläinten vallankumouksen kohtalosta.

Chalupan ollessa vierailulla enonsa Rutgersin yliopiston kirjallisuudenprofessori Vitalji Keisin luona, tämä ilmoitti tyynesti: ”Olen lukenut sen kirjan. Se on täällä jossain.” Keis oli ollut lapsena kuusi vuotta Saksassa pakolaisleirillä. Hetken päästä vaimo Tanya Keis kiikutti ukrainankielisen Eläinten vallankumouksen näytille. Laittomia kopioita oli säilynyt 2 000 nidettä pakolaisten kesken jaettavaksi.

Elokuussa 2025 ilmestyneessä The Guardianin kirjoituksessa George Orwellin poika Richard Blair kertoo, että viime aikoina Eläinten vallankumous on ollut inspiroivaa luettavaa Myanmarin, Zimbabwen ja Ukrainan demokraattisissa protesteissa.

Kuva: Wiki Commons

George Orwell oli nuoruudessaan haaveillut kirjoittavansa perinteisiä romaaneja yksityiskohtaisine kuvauksineen. ”Todellisuudessa minusta on pakotettu esiin eräänlainen pamflettien kirjoittaja”, hän toteaa esseessään Miksi kirjoitan (1946). Hän oli kuitenkin tarkka proosansa laadusta, tavoitteenaan korottaa poliittinen kirjoittaminen taiteeksi. Eläinten vallankumous ilmentää tätä pyrkimystä.

Poliittisesti Orwell haaveili eurooppalaisesta sosialismista federalistisessa muodossa, mutta piti epätodennäköisenä sen toteutumista. Samalla hän oli jyrkkä stalinismin ja totalitarismin vastustaja toisin kuin monet muut aikakauden vasemmistoälyköt.

Espanjan sisällissota, johon hän osallistui tasavaltalaisten puolella, vaikutti merkittävästi Orwellin ajatteluun:

”Jokainen rivi vakavaa tekstiä, jonka olen kirjoittanut vuoden 1936 jälkeen on kirjoitettu suoranaisesti tai välillisesti totalitarismia vastaan ja demokraattisen sosialismin puolesta, sellaisena kuin minä sen ymmärrän.”

Kirjoitin Eläinten vallankumouksesta Helsingin Sanomiin kymmenen vuotta sitten, kun teoksen ilmestymisestä oli kulunut 70 vuotta. Myöhemmin sain uutta tietoa. Luin Sylvia Toppin Orwellin vaimosta Eileen Blairista tehdystä elämäkerrasta Eileen: the Making of George Orwell (2020) tällä olleen vahva osuutensa siinä, että satiiri taipui eläinsadun muotoon. Alun perin Orwell oli suunnitellut kriittistä esseetä Stalinista ja totalitarismista.

Myös Helsingin Sanomien kirjoituksessani vuonna 2020 Richard Blair tuo esiin äitinsä Eileenin roolin teoksen synnyssä. Elokuun Guardianin kirjoituksessa Blair kuvailee, miten talvella 1943–1944 teosta käytännössä kirjoitettiin kylmässä asunnossa Kilburnissa, Luoteis-Lontoossa:

”Joka ilta isäni luki sängyssä paksujen peittojen alla, mitä hän oli kirjoittanut äidilleni. Se oli ainoa lämmin paikka asunnossa. He keskustelivat tarinan kehittymisestä ja siitä, mihin se voisi edetä seuraavaksi.”

Orwell barcelonalaisen rakennuksen seinällä Kuva: Nicolas Vigier / Wiki Commons

Kirjoittaminen oli Orwellille moraalista toimintaa. Hän koki, että se oli myös hengenvaarallista. Kirjoittaessaan teosta Vuonna 1984 Juran saarella Skotlannin Barhillissa hän nukkui Luger Parabellum -pistooli tyynynsä alla.

Orwellin mukaan hyvä proosa on ”kirkas kuin ikkunaruutu”. Se ei peittele tarkoituksiaan, vaan tarjoaa lukijalle selkeästi ja totuudenmukaisesti kirjoittajan näkemyksen. Myös Goethe on muistuttanut, että ”sameat vedet eivät välttämättä ole syviä”. Orwellin kirjoittajan laadulle ikkunan kirkkauden vaatimus sopii mainiosti, mutta toisella laidalla hyvä kirjallisuus saattaa olla myös vaeltamista sumussa yhdessä lukijan kanssa.

Ikkunaruudun kirkkautta tavoitellessaan Orwellilla oli valtaisa lukeneisuus takanaan. Orwell-tutkija Peter Davison on esimerkiksi viitannut Orwellin Tacitus-vaikutteisiin. Tacitus (n. 55–120 jKr) kirjoittaa Agricolan 30. luvussa: ”He saavat aikaan autiomaan ja kutsuvat sitä rauhaksi.” Tästä on vain pieni askel Orwellin Vuonna 1984 -romaanin iskulauseisiin ”Sota on rauhaa” ja ”Vapaus on orjuutta”.

Kieli on myös vallan muoto. Orwell varoittaa poliittisen kielen manipulatiivisuudesta ”Poliittinen kieli… on suunniteltu saamaan valheet kuulostamaan totuudelta ja murha kunnioitettavalta sekä antamaan tyhjänpäiväisyyksille näennäistä painoa.” Kirjoittaja on selvästi käynyt aikamatkalla myös tässä ajassa. Orwellin jälkeen uuskieli on saanut yhä uusia kierroksia ja kielestä on tullut keskeinen todellisuuden hämärtämisen väline.

Orwell ymmärsi hyvin, että kukaan ei voi hypätä näkökulmansa ulkopuolelle, joten läpinäkyvyyden pyrkimys kohdistui myös kirjailijan suhteessa itseen:

”…mitä tietoisempi on omasta poliittisesta vinoumastaan, sitä parempi mahdollisuus on toimia poliittisesti uhraamatta esteettistä ja älyllistä rehellisyyttään.”

Eläinten vallankumouksessa Orwell onnistui ajatuksensa pelkistämisessä mestarillisesti. Se tapahtuu ehkä tyylillisten hienouksien kustannuksella. Kirja on helposti lähestyttävä; sen voi kuka tahansa lukutaitoinen vaivatta lukea.

Samalla allegoria Stalinin Neuvostoliitosta laajenee universaaliksi kuvaukseksi vallan dynamiikasta, työyhteisöistä maailman johtajien pöytiin. Se tekee siitä klassikon. Päivän uutisvirtaa seuratessa unelmoimme turhaan maailmasta, jossa Eläinten vallankumous ei olisi enää ajankohtainen, vaan nukkavieru menneen maailman kuva. Toiset ovat edelleen tasa-arvoisempia kuin toiset.

Jari Paavonheimo

* *

Lähteitä

• Blair, Richard “Animal Farm was my parents’ teamwork”: Orwell’s son on 80 years of the satirical classic. The Guardian 17.8.2025. 
• Bissell, Norman (2019): Barnhill: a novel. Luath Press Limited. Jälkisanat: Writing Barnhill s. 245–251.
• Davison, Peter (2012): Orwell Goes East.
• Hickman, Peter (2012): Journalist tells how smuggled ‘Animal farm’ translations buoyed DPs.
• Orwell, George: Eläinten vallankumous. Uusi p. WSOY, 2024. Suom. Panu Pekkanen.
• Orwell, George: Miksi kirjoitan (1946): Teoksessa Kun ammuin norsun ja muita esseitä. (WSOY, 1984). Suom. Jukka Kemppinen.
• Orwell, George: Politics and the English Language (Horizon April 1946). Teoksessa Orwell; George: Essays (1994. Penguin Books, Martin Secker & Warburg.
• Orwell, George: Toward European Unity (1947). First published. Partisan Review. GB, London, 1947.
• Paavonheimo, Jari: Pelko neuvostovastaisuudesta oli estää George Orwellin Eläinten vallankumouksen julkaisun (HS, verkossa 28.3.2015), George Orwellin kuolemasta on 70 vuotta mutta hänen teostensa suosio ei laske – Poika kertoo HS:lle millaista oli asua isän kanssa skotlantilaisella saarella tämän kirjoittaessa teosta Vuonna 1984 (HS verkossa 27.12.2020), Siirtomaavalta on kumottu, mutta vanhat asenteet ja eriarvoisuus ovat osa maailmanmenoa – ja yhdet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset (HS. verkossa 27.3.2021)
• Topp, Sylvia (2020): Eileen: The Making of George Orwell. (Unbound)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua