Marja Aaltio

Näyttelijä Kati Outinen on jo pienestä asti rakastanut Helene Schjerfbeckin taidetta. Hän ei kuitenkaan suostu kertomaan, miten hän Schjerfbeckiin ihastui, sillä tuo salaisuus paljastuu näytelmässä Minä maalaan teidät kaikki. Näytelmän suomenkielinen kantaesitys oli helmikuussa Teatteri Jurkassa.

Kati Outinen ja Annatuuli Saine toivat taiteilijuutta pohtivan esityksen myös Tampereen Teatterikesän ja Serlachius-museoiden järjestämään Miniteatterikesä Mäntässä -tapahtumaan. Samalla Kati Outinen vastaanottaa vuoden 2019 Majaoja-säätiön palkinnon.

Majaoja-säätiön hallituksen puheenjohtajan Maija Ikosen mukaan säätiö palkitsee mielellään kulttuurin marginaaleja, ja siihen määritelmään Kati Outinen sopii. Hänen laaja elämäntyönsä on ulottunut nuorisoelokuvasta Täältä tullaan elämä! aina monologiin muistisairaasta ihmisestä Niin kauas kuin omat siivet kantaa. Hän on myös työskennellyt taideyliopiston professorina, näytellyt lukuisissa Aki Kaurismäen elokuvissa ja saanut parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla.

Periteiseen urheilukysymykseen, miltä nyt tuntuu, Kati Outinen vastaa vilpittömästä ja välittömästi, että tuntuu hirmuisen hyvältä.

– Taiteilijana jatkuvasti peilaa sitä, onko tässä mitään järkeä, mitä teen. On niitä hetkiä, jolloin ajattelee, että tästä tulee hyvää. Sitten on seuraavassa hetkessä, että vittu mitä paskaa, mä vaihdan alaa. Palkinto tarkoittaa, että jotain on tehnyt oikein, Outinen pohtii.

* *

Kati Outinen painui elävästä sukupolvensa mieliin jo ensimmäisessä elokuvaroolissaan vuonna 1980. Hän näytteli tarkkisluokkalaista Tapio Suomisen elokuvassa Täältä tullaan elämä. Sittemmin olemme tottuneet näkemään hänet useissa Aki Kaurismäen elokuvissa. Irman rooli Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä vei hänet Cannesin elokuvajuhlien punaiselle matolle. Outinen palkittiin Cannesissa parhaasta naispääosasta.

58-vuotias näyttelijä on huomannut viime vuosina saman kuin moni muu: nainen on helposti väärän ikäinen rooleihin. Outinen ei kuitenkaan jäänyt harmittelemaan tilannetta, vaan ratkaisi asian luomalla itselleen työtä.

– En halua olla harmissani koko ikäni. Ratkaisin sen niin, etten ole riippuvainen muiden arvioista, olenko liian vanha vai enkö. Kun teen omia juttuja olen aina sopivan ikäinen.

Minä maalaan teidät kaikki -näytelmä pureutuu taiteilijuuteen ja taitelijan työhön Helene Schjerfbeckin kautta. Näyttämöllä on Kati Outisen lisäksi tanssija Annatuuli Saine. Kuva: Marko Mäkinen

Outinen käsikirjoitti, ohjasi ja esittää itse monologia muistisairaudesta. Niin kauas kuin omat siivet kantaa -monologin kanssa hän oli myös ensimmäisillä Miniteatterifestivaaleilla Mäntässä vuonna 2017.

Esitys oli Gustaf-museossa, jossa oli myös Helene Schjerfbeckin teoksia.

– Kiertelin niitä katsomassa ja kerroin, että minulla on tämä Helene Schjerfbeckistä kertova näytelmä, jonka haluaisin joskus tehdä, jos vain tilaisuus tulee. Tampereen Teatterikesän toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl sanoi, että tee se tänne!

Schjerfbeckistä kertovan monologin on kirjoittanut Iida Hämeen-Anttila. Ohjaaja Åsa Salvesen tilasi esityksen Hämeen-Anttilalta ja sen ruotsinkielinen kantaesitys oli Tammisaaressa. Outinen tutustui tekstiin jo silloin, sillä sen kirjoittanut Iida Hämeen-Anttila on hänen tyttärensä.

* *

Helene Schjerfbeck ja hänen teoksensa ovat kiertyneet Outisen elämään mielenkiintoisesti. Outisen äidinäiti asui lapsena samassa pihapiirissä kuin Schjerfbeck ja taitelija ikuisti pihan lapsia teoksiinsa. Outisen äidinäiti oli mallina teokselle Annuli lukee.

Tätä tarinaa Outinen ei kuitenkaan tuntenut ennen kuin nelikymppisenä. Tarina ei siis vaikuttanut siihen, että Schjerfbeckistä tuli Outisen lempitaiteilija. Toisaalta äidin rakkaus Schjerfbeckin taiteeseen ei vaikuttanut Iida Hämeen-Anttilan päätökseen kirjoittaa taidemaalarista, koska näytelmä oli tilaustyö.

Minä maalaan teidät kaikki muotoutui lopulta monologista dialogiksi. Hämeen-Anttila ehdotti, että sen esittämistä voisi kokeilla dialogina. Outinen mietti, ottaako mukaan toisen näyttelijän, mutta päätyi kutsumaan kumppanikseen tanssija ja koreografi Annatuuli Sainen.

* *

Esityksessä dialogia käyvät siis näyttelijä ja tanssija. Sainella on myös repliikkejä ja hän näyttelee Outisen rinnalla. Näytelmää on kuvattu niin, että se, mikä Helenen maalauksissa on viiva tai siveltimen veto, on esityksessä liike, ääni ja sana.

– Esityksessä teemme kehoillamme Annatuuli Saineen kanssa Schjerfbeckin teoksia. Luonnostelemme esityksessä reilusti yli kymmenen teosta. Niistä yhdeksän alkuperäistä on esillä Ateneumin Schjerfbeck-näyttelyssä. Jos käy Atskissa ensin katsomassa näyttelyn, voi olla hauska bongata, mitkä niistä esityksessä teemme.

Schjerfbeckin alkuperäisten taiteen ja Minä maalaan teidät kaikki -näytelmän yhdistäminen on mahdollista, sillä Outinen ja Saine esittävät sitä joulu- ja tammikuussa myös Ateneumin Helene Schjerfbeck -näyttelyn yhteydessä. Ensin voi käydä katsomassa näyttelyn ja sitten näytelmän.

Kati Outinen on työskennellyt viime vuosina enemmän teatterissa kuin elokuvissa. Hän on yhä enemmän ihastunut välittömään vuorovaikutukseen yleisön kanssa, joka kuuluu olennaisena osana näyttämötyöskentelyyn. Hän on aina saanut paljon palautetta elokuvien katsojilta, mutta teatterissa palaute on vielä välittömämpää, sen saa heti.

Nuorena näyttelijänä hän joskus haaveili, että olisipa hienoa, jos teatteriyleisö nousisi seisomaan ensi-illan jälkeen ja huutaisi bravota. Ensimmäisen kerran se tapahtui jo 1982 Intimiteatterin Romeossa ja Juliassa. Se tunne on joka kerta yhtä hieno ja luo uskoa siihen, että suunta on oikea.