Parasta juuri nyt (7.11.): Jonna Karanka, pikkusitrukset, John Ajvide Lindqvist, Opetusravintola Elmeri

07.11.2019
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Hanna Klén ihastelee Jonna Karangan ryijyjä ja nauttii kalpein kasvoin John Ajvide Lindqvistin Ihmissatamasta.

1

Päivittäiset kävelyni kuljettavat minut useimmiten maailman korkeimmalle soraharjulle. Vuodesta toiseen tulee jokaisella kapuamisella ja polkujen puikkelehtimisella yhä kiiteltyä tämän luonnonsuojelualueen säilymistä. Melko maltilliseen kokoonsa nähden Pynsä (siis Tampereen Pyynikki, tiedoksi ummikoille ja ulkomaalaisille – toim. huom.) tarjoaa ihmeellisen monimuotoista maastoa. Lempikohtiani ovat muun muassa Termopylen sola sekä Yoldianmeren muinainen rantatörmä. Poluilla vuodenaikojen vaihtumista seuratessa unohtaa helposti miten lähellä keskustaa onkaan. Syksyn muhkeiden tuoksujen ja värien hiipuessa marraskuiseen tummuuteen tuntuu yhä tärkeämmältä seurata tätä muutosta ja kiertoa. Samalla ehkä itsekin valmistautuu ja vahvistuu pimeään kauteen

2

Olen sekakäyttänyt pikkusitruksia sujuvasti koko elämäni. Vasta tämän syksyn joutilaisuudessa havahduin miettimään mitä eroja näillä lajikkeilla oikeasti on keskenään. Kaikki klementiinit ovat mandariineja, mutta kaikki mandariinit eivät ole klementiinejä. Mandariini on siis yleisnimitys pikkusitruksille. Satsumat ovat ilmeisesti hyvin suosittuja helpon kuorensa vuoksi, mutta klementiinit makeampia ja maukkaampia. Sesongissa ne ovat nyt kaikki ja suosittelen ryhtymään ahnaaseen makutestailuun. Tangeriinejä kun vielä löytäisi! Hämärtyvä ilta, kynttilänvalo ja mandariinin kuorimisen tuoksu ovat aika ytimessä tämän vuodenajan ihanuudessa.

3

Kulttuuritalo Laikun Studion marraskuun näyttelynä aukeaa 9.11.2019 Jonna Karangan ryijytykittely Into the Groovey. Karangan upeina värinöinä päälle hyökyvät ja hiplaamaan himottavat (en käske ketään koskettamaan!) ryijyt kannattaa ehdottomasti käydä todistamassa omilla silmämunilla.

4

Rakastan kauhuelokuvia. Genre on kuitenkin täytenään aikamoista moskaa ja erittäin harvoin pääsee enää kunnolla sykähdyttävän laatukaman äärelle. Hiljattain Kauhukerho-kollegani kanssa puheeksi tullut kauhukirjallisuus onkin tehnyt paluun elämääni pitkän tauon jälkeen. Kirjoissa välttyy huonoilta roolituksilta, kehnoilta tehosteilta ja muilta hyvin yleisiltä kauhuelokuvien ongelmilta! Oma mielikuvitus tekee tarkkaa ja tunnollista työtä tunnelman viimeistelyssä.

Tällä hetkellä nautiskelen kalpein kasvoin John Ajvide Lindqvistin Ihmissatamasta (Gummerus). Kirjan takakannessa mainittu Tukholman saaristo tuntui houkuttelevalta miljööltä tapahtumille. Onnittelen itseäni naivista päättelystä ja vedän peittoa vähän ylemmäs korviin.

5

Pynsän amiksella, eli nykyisin kai Tredun Pyynikin toimipisteellä, sijaitsee Opetusravintola Elmeri. Poikkesimme puolisoni kanssa lounaalle ensimmäistä kertaa useamman vuoden uhoamisen jälkeen. Täyteläinen buffet tarjosi maukasta lounasruokaa, kynttilät lepattivat pöydissä ja myös viiniä oli tarjolla. Jouduimme molemmat liikutuksen pyörteisiin salissa ja keittiössä ahertavien nuorten vuoksi. Aivan tavallinen lounas tuntui kovin erityiseltä, kun kokkien ja salihenkilökunnan innostuksen ja hartauden työn äärellä pystyi aistimaan. Ruoka sai ihmeellisen herkullisen silauksen näin eloisalla hehkulla tarjoiltuna. Suosittelen!

Hanna Klén