Kuvat: S&S / Frank A. Unger
KIRJAT | Petter Sandelinin esikoisromaanin yksinkertaisen kaunis tarina riipii sydäntä, kauhistuttaa ja lumoaa.
”Vertaus Tuntemattomaan tulee mieleen, eikä Osuma siitä kärsi.”
ARVOSTELU
Petter Sandelin: Osuma
- Suomentanut Katriina Huttunen.
- S&S, 2024.
- 130 sivua.
Jatkosodan juoksuhaudoissa ei tapahdu paljoa, mutta jokainen vartiovuoro Helvetiksi ristityssä tähystyspaikassa voi olla se viimeinen. Osuman kertoja, sotamies Tallgren, ottaa korsun tyhjäksi jääneen punkan, odottaen omaa vuoroaan luovuttaa se eteenpäin.
”Ståhl osoittaa juoksuhaudan reunaa.
’Jos nostat päätäsi tässä, olet kuollut. Toiselle puolelle on vain noin sata metriä. Sala-ampujia.’
Tuijotan taivaalle. Näin selvä on elämän ja kuoleman raja. Minun tekee mieli nostaa käteni ja tunnustella kuolemaa, pitää sitä muodottomuutta käsissäni.”
Huolimatta kuoleman väijymisestä naapurissa ja vihollisesta kivenheittämän päässä on rintamalla myös elämää ja iloa. Sitä luovat joukkuetoverit, Holm puupatsaineen, Trast ja Lode liiketoimintoineen, ja Ståhl. Ståhl, joka pitää muut hengissä. Ståhl, joka hymyilee.
Vaikka homoseksuaalisuus on rintamalla synti, sairaus, ja rikos – kaikkia kolmea samaan aikaan, kuten Suomessa ajateltiin sota-aikana ja jotkut ajattelevat edelleen – Tallgren ja Ståhl ovat onnellisia. Ainakin hetken aikaa.
Vertaus Tuntemattomaan tulee mieleen, eikä Osuma (S&S, 2024) siitä kärsi. Vaikka teokset ovatkin tyylillisesti ja sisällöllisesti erilaisia, kuvaavat molemmat sotaa yksittäisen ihmisen näkökulmasta, keskittyen yhteen joukkueeseen, veljeyteen ja yhteisöllisyyteen.
”Sota on merkillinen ilmiö. Trast ja Lode olisivat varmasti taistelleet punaisten puolella jos olisivat olleet tarpeeksi vanhoja. Nyt me istumme tässä samassa veneessä.”
Rintama-elämän lisäksi Osuma sisältää pätkiä Tallgrenin elämästä puuna, muiden yläpuolella huojuvana honkana, joka yrittää muistaa. Jonka on pakko muistaa. Näissä maagista realismia kuohuvissa osissa tulee Petter Sandelinin tausta runoilijana esiin, sen verran kaunista teksti on.
Osuma on Sandelinin esikoisromaani, ja fantastinen sellainen. Yksinkertaisen kaunis tarina riipii sydäntä, kauhistuttaa ja lumoaa. Ruotsiksi kirjoittavan Sandelinin sanat on kääntänyt Katriina Huttunen taidolla ja tunteella, joka välittyy myös lukijalle. Tässä on yksi syksyn parhaista kirjoista ja kirjailija, jonka nimi kannattaa pitää mielessä.
”Hänet haudataan sankarina. Vaikka hän oli ihminen.”
Elsa Lindström
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.