Kuva: Kimmo Ylönen

1

Paperille painettua sanaa ensisijaistava himolukija ottaa ison riskin, kun lähtee maailmalle ilman ensimmäistäkään kirjaa repussaan. Samalla seikkailija avaa luukun, josta kohtalo ja onnetar ja ne muut tyypit voivat kylvää kirjallisia yllätysosumia polulle.

Ikimuistoinen oli se hetki, kun Camping Serenissiman yhteiskeittiön yhteydessä olevan olohuoneen hyllystä löytyi sarjakuvaa suomeksi. Pattijoen kirjastosta poistettu Lucky Luke -albumi Daltonin veljekset päätyi iltapalani iloksi Venetsian liepeillä.

Lähes yhtä suurta riemua sai aikaan Norjassa, Trygvebo-tunturituvan hyllyssä muina albumeina nojaileva Ma Dalton. Siitä se ilo irtosikin, kun läpikotaisin tutun Daltonin muorin kuplia lukiessaan luuli osaavansa norjan kieltä vähintäänkin ihan hyvin. ”Rolig Joe”, rauhallisesti Joe, tyynnyttelevät veljet perheen lyhyintä ja kiukkuisinta jäsentä. Iloista ihmeteltävää olivat myös kielinaapurien pienet erot. Tarkoittaahan rolig ruotsin kielellä, että hassu.

2

Norjalaisten tunturitupien hyllyistä löytyi pääasiassa norjankielistä luettavaa. Muilta mailta tulleet pitkän matkan ultra light -retkeilijät eivät kanna kirjoja. Muista kielistä olivat eniten edustettuina saksa ja englanti. Ylivoimaisesti eniten esiintynyt kirja oli Stieg Larssonin Millennium-trilogian avausosa Män som hatar kvinnor, joka löytyi ruotsin lisäksi kaikilla kolmella jo mainitulla kielellä.

Koko matkalla kohtasin vain yhden kirjan suomen kielellä. Kaikeksi onneksi se osui olemaan Antti Hyryn Uuni (Otava, 2009). Vietin tuvan sohvalla – norjalaiset tunturituvat ovat huomattavan hyvin varusteltuja – viihtyisän illan tulisijaa muuraavan Pietarin seurassa. Vaikka en mikään grammanviilaaja olekaan, kovakantinen, tasan 400 sivun mittainen järkäle ei muuttanut majaa minunkaan repussani.

Aamiaisella palasin vielä lukemaan lempikohtaukseni ja kirkkaan kirjallisen jalokiven ja kertojan taitojen lakipisteen: Sivulla 17 Pietari ja Hanna syövät puuroannokset. Sen jälkeen he menevät takaisin sänkyyn.

Minä nostin rinkan selkään ja lähdin polulle.

3

Ruotsalaisen tunturimajan varustelu oli norjalaiseen verrattuna pari pykälää vaatimattomampaa, mutta kirjoja kaikkineen ja varsinkin englannin kielellä oli enemmän tarjolla. Stáloluokta-tunturimajan ruokasalissa tein hyvän vaihtokaupan. Hyllyyn jäi Lee Childin kynäilemä Jack Reacher -toimintamälli Die Trying, joka kaikessa älyttömyydessään tuli sekin luettua kannesta kanteen. Erämaa on armoton.

Mukaan lähti John Hardingin pikkuruiselle Tyynen meren saarelle sijoittuva One Big Damn Puzzler (Black Swan, 2005).

Kauan sitten saarelle asettuneet englantilaiset jättivät jälkeensä viidakossa vilistäviä viekkaita possuja ja pidgin-kielen sekä Shakespearen kootut. Saaren ainoa lukutaitoinen alkuperäisasukas on ottanut asiakseen kääntää Hamletin muotoon, joka tulee ymmärretyksi, vaikka ei olisi Tanskasta koskaan kuullut tai eurooppalaisesta elämäntavasta mitään ymmärtäisi. Miehen virkaveli pohjolassa, Yrjö Jylhä, suomensi kirjalle nimen antaneen kolmannen näytöksen, ensimmäisen kohtauksen kuuluisan monologin sanat muotoon ”siinä pulma”.

Kirjan päähenkilö on amerikkalainen asianajaja William Hardt. Pakko-oireisen häiriön häiritsemä nuorukainen on löytänyt elämälleen tarkoituksen kaukaiselta saarelta. Toisen maailmansodan jälkeen perustettu jenkkitukikohta jätti jälkeensä miinakentän ja sitä myötä paljon amputoituja raajoja. Hardt on päättänyt auttaa vahingon kärsineitä hakemaan korvauksia. Hyvät aikomukset tuhoavat ikiaikaisen kulttuurin ja avaavat portit markkinataloudelle, virvoitusjuomille ja kakkostyypin diabetekselle.

Harding sulloo 544 sivun mittaan kansatiedettä, psykiatriaa, rakkaustarinan ja saippuaoopperan käänteitä. Kirjailija herkuttelee sydämensä kyllyydestä keksiessään saarelle myrkyllisiä eläimiä ja meikäläisistä hyvin poikkeavia tapoja suhtautua parinmuodostukseen, seksiin ja ulostamiseen. Itse keksityllä murretulla englannin kielellä käydyt vuoropuhelut ovat raskasta luettavaa. Kaikkea on yllin kyllin ja liiankin kanssa, mutta lyhyinä pätkinä matkalla luettuna runsaus ja rönsyily ei haittaa. Polulla kulkiessa on paljon pohdittavaa.

4

Myös yksityiset majoittajat sijoittavat ota ja jätä -hyllyjä kulkijan taipaleen varrelle. Norjasta, Stekvasselv gårdin kaapista, löytyi todellinen jalokivi.

The Expatriates (Penquin Books, 2016) kertoo kolmen naisen toisiinsa kietoutuneen tarinan. Yhdellä on kolme lasta, joista pienin kaapataan. Toinen nainen on paikalla ja vahtivuorossa. Kolmas nainen ei tule raskaaksi ja päätyy adoptoimaan kyseenalaisin keinoin. Hänen aviomiehelleen odottaa lasta se sama toinen. Kaikkien naisten elämässä vaikuttaa äiti. Miehet ovat elättäjiä, joiden uran takia ollaan Hong Kongissa.

Lukeva matkailija pääsee tuulisessa ylämaassa tarvotun päivän päätteeksi täysin toisaalle, kaukaisen idän ihmeellisen tiheään kauppakaupunkiin ja vierailla mailla asuvien pieneen seurapiiriin. Sopivan kokoisina annospaloina etenevä tarina kuvaa keskitavallisia amerikkalaisia naisia, joiden elämä muuton jälkeen muistuttaa monin tavoin aiempien aikojen eurooppalaisten imperiumin rakentajien oloja. Paikallista tai toisen väristä väestöä edustavat kodinhoitaja, autonkuljettaja ja lastenhoitaja. Lapset käyvät erikoiskouluja. 2000-luvun siirtomaaemännillä on käytössä puolison korkea palkka ja luottokortti. Lyhyilläkin lomilla lennetään Kaakkois-Aasian kohteisiin nauttimaan täyden palvelun ranta-ja ostoselämää.

Janice Y. K. Lee kirjoittaa sujuvaa tekstiä tavalla, josta jokainen viihdenikkari olisi kateellinen. Kirja on mukaansatempaava ja hauska, hyvin surullinen, täynnä tarkkoja pieniä huomioita ja kaikkea samaan aikaan hukkaamatta hetkeksikään imuaan. Loppua kohden silmukka kiristyy lyhenevin luvuin. Lee kirjoittaa uskottavasti jokaisen hahmon sisältä käsin ja minäkin luulen ymmärtäväni jotain näiden naisten elämästä sekä elämästä yleisesti.

5

Taakkateknisesti paras kirja on pehmeäkantinen pokkari. Sivuja sopii olla sen verran, ettei opus ole yhtä paksu kuin leveä. 300 pienellä tekstillä täytettyä sivua riittää teltassa otsalampun valossa tihrustettuna pidemmällekin retkelle. Ihanteellinen teos on jaettu lukuihin tai kappaleisiin, joiden loppuun lukeminen on hyvä päättää, kun juna saapuu asemalle tai ahma tulee liian liki. Hyvä on jos jokainen luku päättyy jännittävään tilanteeseen tai jättää mieleen kiinnostavan ajatuksen. Eduksi on jos matkalle mukaan lähtevässä kirjassa tehdään matkaa.

Matkoilla (ja tällaisissa teksteissä) mennään ympäri ja tullaan yhteen. Myös paras matkalle mukaan otettava kirja löytyi Italiasta. Myös tämän laitoksen julkaisija on Penquin Books. Myös tässä kirjassa törmätään imperialismiin. Ja miten ei törmättäisi, kun kertomuksen tapahtumat sijoittuvat vuonna 1881 päättyneen toisen Afganistanin sodan jälkeiseen aikaan ja tarinan taustalla on Venäjän ja Britannian mittelö Keski-Aasian hallinnasta, niin kutsuttu Suuri peli.

Eräät pitävät sitä parhaana englannin kielellä kirjoitettuna kuvauksena Intiasta. Se on vakoilujännäri, jota jotkut pitävät lastenkirjana. Se on paras kirja matkalle mukaan otettavaksi. Se on Rudyard Kiplingin Kim (ensimmäinen julkaisu, Macmillan, 1901).

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua