Kuva: Joensuun kaupunki

Kas tuossapa liikehtii ja mönkii ympäristöään tutkien tanssinopiskelija Anna Karoliina Pataman soolotyössään kehittelemä, huomion tehokkaasti herättävä, outo ja rohkea Lamppu-hahmo! Hänelle aulatilaan rakennetun pienen, pyöreän esityslavan edessä on nimikyltti. Vain pieni osa Pataman haastavasta performanssista tosin tapahtuu lavalla. Häntä näkee siellä täällä.

Jossain soittelee pelimanni Mandoliini-Mauno. Ja miksi tuo tyyppi tuolla jongleeraa pelkkään esiliinaan sonnustautuneena? Mistä nuo akrobaatit nyt ilmestyivät? Yläkerrassa skannataan yleisön kasvoja mahdollisesti taidenäyttelyssä käytettäväksi ja Jaap Klevering rakentelee äänimaisemiaan. Ja niin edelleen. Taiteen tulva pursuu yli äyräiden, mutta yleistunnelma pysyy rauhallisena. ”Se oli hypnoottista”, joku luonnehtii heti esityksen jälkeen.

Ennen Joensuun lyseon lukion käyttämä historiallinen rakennus on muuttunut Joenzoo-nimiseksi ihmiseläintarhaksi. Löyhässä kehystarinassa tutkijan ja miljardöörin muodostama parivaljakko on perustanut ihmistutkimuksen keskuksen, johon joukko huippututkijoita (yleisö) on kutsuttu töihin. Nimenomaan puhutaan huippututkijoista, kuten tämän ajan konsulttikielisessä yliopistojargonissa on tapana. Yliopistokaupungissa, jossa autokauppiaiden vallankäytöstä yliopistolla on keskusteltu valtavasti, tihkuu tarina riemastuttavaa ironiaa.

* *

Joenzoon konsepti on rakennettu taitavasti. Yleisölle luodaan vahva tuntu siitä, että kun verhojen läpi siirrytään eläintarhaan, on tosiaan siirrytty toiseen, omalakiseen maailmaansa, jossa tämä kaikki on ihan asiaankuuluvaa. Samalla toki miettii, että ihan tavallisessa arjessakin voisi olla vähän enemmän tämmöistä. Immersiota rakennetaan ottamalla yleisö heti introssa mukaan ”huippututkijoina” ja puetuttamalla päälle valkoiset haalarit ennen sisäänpääsyä, jotta ”vältetään kontaminaatio”. Intro on toiminut myös opastuksena esitykseen ja se kieltämättä on tarpeen.

Se, että yleisökin puetaan rooliin, muuttaa tunnelmaa heti. Ei tässä nyt ihan larpata, mutta roolipelimaailman elementeistä ammentamalla tunnelma tihenee. Tärkeä rooli haalareilla on siinäkin, että kun sen on pukenut, on puhelinta niin hankala kaivella sen alta taskusta, että sitä ei tule kaiveltua. Yleisö saatellaan sekä sisään että ulos laulaen.

Eri puolilla historiallista rakennusta tapahtuu niin paljon, että kaikkea ei millään ehdi kokemaan. Toisaalta se on tiedossa ja tilassa voi vaellella rentoutuneesti ja sattumanvaraisesti ilman suorittamista. Yleisö vaeltelee vapaasti ympäri taloa huoneisiin kurkistellen ja joko jää seuraamaan milloin mitäkin esitystä tai ei. Mukana vaeltelemassa on myös Sampsa Pääkkösen esittämä ihmishahmo, joka alussa pääsee vapaaksi häkistään ja esityksen mittaan tutkii ympäristöään, oppii ja kerää ylleen sivistyksen elementtejä.

* *

Vahvan ja kiehtovan perusrungon Joenzoolle muodostavat tanssinopiskelijat Outokummusta, vaikka paljon muutakin on. Sen lisäksi, että siellä nähdään useita sooloesityksiä, liikehtii tanssijoita tilassa. Tanssijoiden esityksistä Pataman kiehtovan hahmon lisäksi esimerkiksi tanskalaisen Siri Dybdahlin kulttuuriperinteestä kaivava esitys saa hämmentävällä tavalla rakennettua pieneen luokkahuoneeseen lähes yhtä vahvan ja intensiivisen tunnelman kuin tanskalais-saksalais-norjalaisen folk-kokoonpano Heilungin massiivinen keikka Ilosaarirockin YleX-lavalla kesällä. Dybdahlin tapa ottaa yleisö mukaan rituaalinomaiseen esitykseensä on myös hienovaraisen tyylikäs ja silti vaikuttava.

Myös Iida Kukkosen soolo Nækœ hæiriœ on intensiivisyydessään ravisteleva, vaikka satuin paikalle kesken esityksen. Mielenterveyden rajamailla esimerkiksi kotiaskareita suorittava naisoletettu hahmo rakentaa pienillä elementeillä vahvan kuvan. Sara Nurminen puolestaan kilkuttelee 100% eläinrakas -esityksessään eläinsuhteemme murtumia taiteen taltalla entistäkin suuremmiksi. Hän piirtää eläinsuhteemme ristiriitaisuuksia auki häiritsevän ja tehokkaan hilpeästi.

Suvi Rinkinevan soolo Vihan laskokset on yksi harvoista teoksista, joka konkreettisesti hyödyntää sitä, että tapahtuma on koulurakennuksessa. Koulumaailmaan sijoittuvassa soolossa nähdään kiehtovalla tavalla, kuinka laitosmaailmassa tukahdutettu ihmisyys murtautuu esiin. Yleisö otetaan armollisesti mukaan vasta siinä vaiheessa kun enin viha on jo laantunut.

* *

Joenzoon osana nähtävistä esityksistä osa on niin intensiivisiä ja vaativia, että kokonaisuudesta uhkaa muodostua raskas, mutta esimerkiksi eräässä luokassa sarjatulella heiteltävät iskävitsit keventävät tunnelmaa ja Harha-kollektiivi tarjoa runsaan kattauksen kuvataidetta. Muitakin rauhoittumisen ja hengittelyn tiloja on. Vaikka kokonaisuus on kaikkinensa vaativa – noin kolmen tunnin aikana tuntee kokeneensa kuukauden tarpeiksi, jää silti miettimään, että oikeastaan Joenzoo olisi koettava kaksi tai kolme kertaa, koska se on joka kerralla niin erilainen.

Rakennus on aivan omiaan tällaiseen esitykseen. Sokkeloinen, portaikkoinen ja kieltämättä kaikkea muuta kuin esteetön rakennus tuottaa tehokkaasti vaikutelman, että kulmia ja ovia, joiden takana tapahtuu jotain on loputtomasti. Tila on myös niin iso, että suurikin joukko mahtuu sinne harhailemaan eikä ahdasta tule.

Joenzoon viimeinen esitys on lauantaina 12.10.2024 eikä sitä tällaisenaan tehdä uudestaan. Jonkinlaisen päänavauksen ja tienraivaamisen tuntua on kuitenkin ilmassa. Nyt saa syyttää tämän teoksen pääarkkitehti Rauli Katajavuorta taas yhdestä maakuntaa elävöittävästä, merkittävästä kulttuuriteosta. Ja vahvasti mukana oleva outokumpulainen kulttuurialan koulutusyhteisö osoittaa taas arvonsa, jota koulutuskuntayhtymä Riverian johdossa ei aina osata ymmärtää.

Toivoa sopii, että arvorakennus Joensuussa saa jatkossakin toimia osana yhtä kiehtovia suurteoksia.

Pasi Huttunen

Viimeinen esitys 12.10.2024. Lisätietoa täältä.

Joenzoon Toteuttajat

• Sirkus Supiainen ry / NÄYTTÄMÖ-teatteri
• Pohjois-Karjalan elokuvayhdistys
• Työttömien Teatteri ry
• Maarianvaaran teatteri
• OV/ Nintenoise
• OT/ 0+Q (zeroplusqueen)
• JT/ DJ Gelassenheit
• Riveria – nykytanssin, lavasterakentamisen, tekstiili- ja muotialan sekä media-alan perustutkinnot sekä näyttelijäntyön ja teatteriohjaajan koulutukset
• Taideyhdistys Harha
• Alitajuinen Sotku
• Liisa Haapanen & Janne Ojajärvi Jukka Moskuvaaran kanssa
• Teatteri Fiasko
• Siri Dybdahl
• Alma Häyhtiö
• Iida Kukkonen
• Sara Nurminen
• Anna Karoliina Patama
• Suvi Rinkineva
• Pauliina Saraste
• Merimari Seppänen
• Ella Valkola
• Noora Arola
• Dinh Dinh Dam-Lindqvist
• Jenna Haapalehto
• Satu Laajanaho
• Mona Linnilä
• Iina Löppönen
• Emmi-Maria Piirainen
• Aliisa Rinne
• Ulla Päivikkö
• Rauli Katajavuori
• Jesse Ojajärvi
• Janne Ojajärvi
• Liisa Haapanen
• Kaj-Mikael Schütt
• Henry Räsänen
• Kari Ketonen
• Timo Kettunen
• Maarit Koskinen
• Roope Kärkkäinen
• Sepeteus Nousiainen
• Sampsa Pääkkönen
• Tuire Huotari
• Julius Leppänen
• Severi Niskanen
• Jouni Voutilainen
• Ulla Piipponen
• Anne Nuojua

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua