Juuri maailmanensi-iltansa saanut Harvey Weinstein -dokumentti Untouchable ei ryve skandaalissa vaan maalaa henkilökuvaa lahjakkaasta, mutta hirviömäisestä elokuva-alan mahtimiehestä. Tämä elokuvamogulin karikatyyriksi luonnehdittu mies toimi häikäilemättömästi vallan ja rahan turvin yli kolmenkymmenen vuoden ajan.

Keskeistä on, että järjestelmä mahdollisti Weinsteinin toimet. Väärinkäytöksissä on välillisesti mukana iso joukko niin elokuva-alan kuin muidenkin alojen toimijoita. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta painetaan villaisella vaitiolosopimuksin. Weinsteinin toiminta on julkinen salaisuus. Uhrit pelkäävät ja pysyvät vaiti. 

* *

Harvey Weinsteinsta kerrotaan, että jo nuorena hän haluaisi kuuluisaksi, eikä hyväksynyt kieltäviä vastauksia. Häntä pidetään hurmaavana seuramiehenä, joskaan ei fyysisesti viehättävänä. Weinstein tiesi jo nuorena elokuva-alasta paljon ja oli sille omistautunut. Hän tähtäsi huipulle. 

Weinsteinista kasvaa nerokas markkinoija ja erittäin lahjakas ja kiitelty elokuva-alan ihmelapsi, joka veljensä kanssa hallitsee Hollywoodin elokuvabisnestä vanhempiensa perustaman Miramax-yhtiön (Miriam ja Max) kautta. 

Dokumentti kertoo myös Miramaxin menestystarinaa. Bisneksessäkin toimintaa leimasi häikäilemättömyys. Sitä kuvataan mafiamaiseksi; omaa perhettä suojellaan ja vastustajat raivataan tieltä keinoja kaihtamatta.

Otsikon sitaatti – ”I’m glad I’m the fucking sheriff of this shit ass fucking town” – tallentui nauhalle, kun Weinstein joutui sanaharkkaan nuoren toimittajan kanssa. Se kiteyttää Weinsteinin asenteen paremmin kuin hyvin.

* *

Weinsteiniä kuvataan hiljaiseksi, eristäytyneeksikin lapseksi, joka piti itseään rumana. Jo nuorena hän koki olevansa altavastaaja ja taisteli valtaapitäviä vastaan tavalla, joka pelotti ihmisiä. 

Harvey oli lihava poika Queensistä, joka sai yhtäkkiä valtaa ja pääsi tapaamaan tähtiä. Weinstein esittäytyy suorana puhujana, joka halusi todistaa omaa maailmanvaltiuttaan ja koki olevansa oikeutettu ihan kaikkeen. 

Weinsteinia kuvaillaan taitavaksi, kyvykkääksi, tavoitteelliseksi ja eteenpäin pyrkiväksi johtajaksi. Häntä myös kiitellään vuolaasti elokuvateollisuuden palkintogaaloissa. Hänen uransa sanotaan perustuneen vaikutusvallan haalimiseen. Hän mässäili kaikin tavoin ja halusi kaikkea aina vain lisää.

Parhaimmillaan Harvey oli viehättävä ja hauska sekä lahjakas työssään. Pahimmillaan häntä luonnehditaan hirviöksi, jota ei kannattanut suututtaa. Harveyn tiedettiin pettävän vaimoaan, mutta vasta myöhemmin selvisi hänen toimintansa systemaattisuus ja seksuaalinen väkivalta. Asiat painettiin villaisella, ja moni nainen sai korvauksia allekirjoittaessaan salassapitosopimuksen. 

* *

Palmuja ja sinistä taivasta, Hollywood ja rantabulevardi. Nainen kertoo vaikeuksistaan. Ei ollut suunnitelmia, ei agenttia, ei rahaa. Suuret unelmat, kun on lähtenyt pikkukaupungista Hollywoodiin. On laitettava kaikki peliin.

Naiset kertovat dokumentissa hyvin samankaltaisia tarinoita siitä kuinka he hurmioituvat vaikutusvaltaisen ja hurmaavan Weinsteinin tavatessaan ja toivovat saavansa tukea uralleen. Weinstein kutsuu heidät luokseen milloin milläkin verukkeella ja tilanne eskaloituu joka kerta hyvin nopeasti epämiellyttäväksi.

Jos Weinsteinille sanoo ei, hän vetoaa nimeensä ja asemaansa, uhkailee ja pelottelee. Naisten reagoivat kuka mitenkin, menevät shokkiin, jähmettyvät, pelkäävät, alistuvat.

Viesti on aina sama. Weinsteinilla on valta tuhota heidän uransa. Hän on kookas mies, joka myös hyödyntää fyysistä ylivoimaansa.

 

Naiset pelkäävät, eivätkä oikeastaan edes osaa selittää miten ajautuvat hyväksikäytettäviksi. Itse tilanteissa he toivovat kaiken vain olevan mahdollisimman pian ohi. He eivät halua menettää mainettaan, mutta ovat menettäneet jotain, pysyvästi.

Moni kokee, ettei kukaan olisi uskonut heitä, jos he olisivat asiasta kertoneet.

* *

Dokumentin anti on siinä, ettei se mässäile yksityiskohdilla tai lähde lynkkaamaan Weinsteinia. Elokuva esittelee tapahtumia hyväksikäytön uhrien, työtovereiden ja Weinsteinin tuntevien haastattelujen kautta. Tapahtumia hahmottaa myös Weinsteinista kirjoittaneiden tutkivien journalistien ja muiden median edustajien kertoma.

Syntyy kuva häikäilemättömän toiminnan mahdollistavasta kulttuurista ja hirviömäisestä seksuaalisesta saalistajasta. Olennaista on, että Weinsteinin toiminnan mahdollistivat lukuisat ihmiset. Hänen ympärillään pyöri mahdollistajien hovi ja hänen tekemisistään vaiettiin vuosikausia. 

Vaitiolosopimusten suuret summat kielivät jo varhain Harveyn syyllisyydestä. Todisteita raiskausyrityksistä ja raiskauksista ei yleensä jäänyt. Weinstein kiristi ihmiset hiljaisiksi. Yhtiöstä irtisanoutuva saattoi joutua allekirjoittamaan vaitiolosopimuksen, joka esti tapahtumista puhumisen myös terapeutin kanssa, ellei myös terapeutti allekirjoittanut vaitiolosopimusta. 

Niin uhrit kuin toiminnan mahdollistajat ja asioista tietoiset pitivät suunsa kiinni. Osa vaiennettiin salassapitosopimuksilla ja rahalla, moni myös peloteltiin hiljaiseksi. Weinsteinilla oli valtaa, ja ilmeistä on, ettei tapaus ole mitenkään ainutlaatuinen. Vastaavaa on tapahtunut kautta ihmiskunnan historian ja tulee tapahtumaan. Nyt on kuitenkin aika taistella hyväksikäyttöä vastaan. 

* *

Weinsteinista ei ollut turvallista kirjoittaa, toimittajat kertovat. Ajateltiin, että hän on ja pysyy. Weinstein oli tunnettu kiusaajana, mutta esiin alkoivat nousta myös seksuaaliset väärinkäytökset. 

Uhrit pelkäsivät, mutta vuonna 2016 moni ihminen oli valmis tulemaan esiin ja kertomaan kokemuksensa. Tällöin Weinstein valjasti avukseen kokonaisen joukon juristeja, toimittajia ja muita ammattilaisia. Hän käytti kovan luokan yksityisetsiviä ja laati listan ihmisistä, jotka voisivat levittää negatiivisia tietoja hänestä. 

Weinstein yritti kaikin keinoin pysäyttää naiset ja toimittajat, joille nämä kokemuksistaan kertoivat. Lopulta kuitenkin niin The New Yorker kuin The New York Times julkaisivat jutun Weinsteinin väärinkäytöksistä.

* *

Weinstein pyrki suojelemaan itseään esiintymällä vahvojen naisvaikuttajien seurassa. Näin hän pyrki tukahduttamaan juorut. 

Weinstein on koko ajan sanonut olevansa syytön. Myös haastatellut puhuvat siitä, että Weinstein ehkä uskoo itsekin syyttömyyteensä. Hän on ainoastaan ottanut haluamansa, niin hän on toiminut elämänsä muillakin osa-alueilla.

Vaikenemalla tulee myös osalliseksi. Agentit, studioiden johtajat, juristit, näyttelijät, työntekijät – kaikki, jotka tiesivät ja suostuivat menettelyihin. Asiasta tiedettiin kyllä. 

Haastateltavat kärsivät ”selviytyneen syyllisyydestä”. Työtoveri väittää, ettei koskaan nähnyt Weinsteinin käyttäytyvän epäasiallisesti näyttelijättäriä kohtaan. Se ei ehkä ole täysin mahdotonta. Naisten kertomuksissa toistuu kaava, jonka mukaan hirviömäinen käytös aktivoitui vasta, kun Weinstein oli uhrinsa kanssa kahden.

 

Vastakkainasetteluista ei ole apua, jos järjestelmä todistetusti mahdollistaa tällaisen toiminnan ja ihmisten kohtelun. Jokaisen on katsottava peiliin. Jokainen, joka ei puhu, mahdollistaa. Valta jakautuu epäsuhtaisesti, ja pelissä ovat ihmisten elämät, ansiot ja urat.

Weinsteinin härskistä ja hirviömäisestä toiminnasta tuli jopa julkinen makaaberi vitsi. Oli yleisessä tiedossa, että hänen juhliinsa ei kannattanut lähteä.

* *

Yhden Weinsteinin kiinni jääminen ei kuitenkaan ratkaise rakenteellista ongelmaa. Sen muodostavat ihmiset, yksilöt. Tapauksia tulee uusia, alaan katsomatta. Syytösten esittäjät tulevat varmasti kaltoin kohdelluiksi. Vähättely tulee jatkumaan. 

Aina on ihmisiä, joilla on valtaa ja joiden väärinkäytöksistä ei uskalleta kertoa totuutta. Hyväksikäytön uhrit ovat yhä saman haasteen edessä, joka päivä. Vääryyksiin on puututtava ja tehtävä jotain. Aina kun tällaiseen toimintaan viitataan, on syytä selvittää onko syytöksissä perää.

* *

Weinstein itse on kiistänyt kaiken ja todennut vain ”kasvaneensa eri sääntöjen parissa”. Hän myöntää ainoastaan loukanneensa ja pyytää anteeksi. Hän sanoo tarvitsevansa toisen mahdollisuuden.

Yksi haastateltavista vilauttaa myös ajatusta, jonka mukaan viha, impulsiivisuus ja vallan väärinkäyttö olisivat osa neroutta. – Mene ja tiedä. Ajatus on ainakin minulle vieras, ja jotenkin surumielinenkin. Ei systemaattista seksuaalista hyväksikäyttöä voi selittää tyyliin ”nerouspäissään tuli raiskanneeksi”. 

Toisaalta oli syynä sitten nerous, hulluus, vakava mielenhäiriö, silkka kusipäisyys tai vaikea lapsuus tai vaikka nämä kaikki yhtä aikaa, iso joukko ihmisiä on omalta osaltaan antanut toiminnan jatkua.

* *

Miten sitten pitäisi toimia? Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu räppäri Pyhimyksen eli Mikko Kuoppalan esiin tuomista raiskaustapauksista. Hän on kertonut tietävänsä musiikkipiireistä useammankin tapauksen: ”Halusin tuoda esiin, että myös meidän alalla on tällaisia tapauksia. Uskon, että asioista puhuminen auttaa. Toivon, että tekijät potevat ainakin huonoa omaatuntoa”,  hän kertoi MTV:n haastattelussa (9.10.2019). Asiasta kirjoitti myös Helsingin Sanomat (6.10.2019).

On hienoa, että asia nostetaan keskusteluun. Asiasta puhuminen yleisellä tasolla ei lopulta kuitenkaan auta ketään. Ketään ei myöskään auta se, jos joku potee ”ainakin huonoa omaatuntoa”. Pyhimyksen tarkoitus on varmasti hyvä, mutta se saattaa näyttäytyä myös oman sädekehän kiillotuksena, joka ei lopulta johda mihinkään. – Toisaalta se voi olla alku, mutta siihen tulee tarttua.

Tässä toisintuu juuri edellä kuvattu rakenteellisen mahdollistamisen kulttuuri. Kukaan ei voi vaatia, että luottamuksella saatuja nimiä lähdettäisiin jakamaan julkisuuteen, mutta näitäkin tapauksia on ihan oikeasti tutkittava siten, ettei asia jää muutamaksi otsikoksi. On löydettävä joku, joka on valmis kertomaan tarinansa, silloin joku toinenkin voi tehdä niin. 

Muussa tapauksessa viesti on, että näin voi tehdä, eikä siitä jää edes kiinni, koska ihmiset pelkäävät, eivätkä asian arkaluontoisuuden vuoksi halua tapahtuneesta puhua. Pelon ja hyssyttelyn kulttuuri on samalla hiljaisen hyväksynnän kulttuuria – sitä ei voi eikä tule hyväksyä.

* *

Rosanna Arquette: 

”This is a revolution so go fuck yourselves.”

Hanna Telakoski