Ei-katolisten hautausmaa. Kuva: Marita Wahlroos

Parhaasta en tiedä, mutta aivan erinomainen vaihtoehto juuri nyt on päätyä Roomaan. Et tikahdu kuumuuteen, ja onnistut tapaamaan turistien ohessa myös romanoja ja muita italialaisia. Toinen kikka saada hajurakoa japanilaisiin, teksasilaisiin ja suomalaisiin on toimia toisin. Mitään radikaalia ei tarvita, vain pientä säätöä tavanomaisimpiin asumis- ja ohjelmaratkaisuihin.

1

Hanki perhe- tai joku muu majoitus, jossa tutustuu paikallisiin ja heidän elämäänsä. Oma ratkaisuni viime reissullani oli Giulio ja hänen sukunsa isohko talo ja sen puutarha, jotka mahdollistivat (tekivät väistämättömäksi) törmätä vähän väliä isännän itsensä lisäksi hänen vain italiaa puhuviin äitiinsä, siskoonsa, setäänsä e così via. Bonuksena Giulio asuu Aciliassa, pienehkössä asutustaajamassa Rooman keskusta-alueen ja satamakaupunki Ostian välillä, joten ehtaa lähiöitaliaakin taas koin ja sitä kaikille suosittelen.

Giulio. Kuva: Marita Wahlroos

2

Menneisyys. Sitähän ei Italiassa karkuun pääse. On siis parasta antautua, ehkä jopa ihastua. Toisaalta, muutakin on tarjolla kuin Colosseum, Forum ja Pietarinkirkko hikisine jonoineen. Acilian läheltä esimerkiksi löytyy Ostia Antica, siis eräänlainen nykyisen Ostian esiversio parin vuosituhannen takaa. Lisämausteena Anticalla on kytky Tampereelle, sillä Vapriikissa oli pari vuotta sitten esillä erinomainen Ostia, portti Roomaan -näyttely, jonka taustalta löytyy suomalaisten arkeologien tuntuva ja pitkäaikainen rooli Ostia Antican tutkimisessa. Lisäksi Rooma-harrastajia hemmoteltiin ja hemmotellaan edelleen varsin perinpohjaisella ja huolellisesti toimitetulla näyttelyn nimeä kantavalla oheisteoksella, johon paneutumisesta hyötyy niin paikan päälle lähtevä kuin kuka hyvänsä Rooman ja Euroopan historiasta kiinnostunut. Teos löytyy kirjastojenkin kokoelmista.

Ostia Anticaa. Kuva: Marita Wahlroos

3

Roomasta (ja Aciliasta) Ostia Anticaan pääsee nyky-Ostiaan kulkevilla lähijunilla, jotka lähtevät Porta San Paolon asemalta. Kyseinen asema sijaitsee Portan lisäksi toisenkin alueen maamerkin, Gaius Cestius Epulonin pyramidin läheisyydessä. Aseman suunnasta lähestyttäessä pyramidin takaa alkaa puolestaan Rooman ei-katolisten hautausmaa (Cimitero acattolico), jota varsinkin aiemmin myös kaupungin protestanttiseksi hautausmaaksi kutsuttiin.

Yksi käytetyimmistä hautausmaan poluista vie John Keatsin (1795–1821) haudalle. Vieressä lepää hänen hyvä ystävänsä taidemaalari Joseph Severn (1793–1879), ja samasta lehdosta löytyy myös esimerkiksi toisen tunnetun englantilaisrunoilijan, Percy Bysshe Shelleyn (1792–1822), hauta. Shelley tietysti tunsi Keatsin, ja kyllä, Shelley puolestaan oli kuuluisan, Frankenstein-romaanistaan tunnetun Mary Shelleyn (os. Godwin, 1797–1851) aviomies.

Hautausmaa on puistomainen, rauhallinen, viehättävä ja vähän museaalinen (sinne ei enää haudata) paikka, jonne on päättynyt myös joidenkin suomalaisten maallinen matka. Käytäviä kolutessaan voi bongata vaikkapa kuvanveistäjä Johannes Takasen (1849–1885) tai toisen kuvanveistäjän, Walter Runebergin (1838–1920), nuorena Roomassa kuolleiden lasten hautapaikat.

”It might make one in love with death, to think that one should be buried in so sweet a place”, kirjoitti Shelley tuosta muunuskoisten kalmiosta ennakoivasti vähän ennen omaa kuolemaansa. Ja toden totta, on Testaccion laidalla rehottavaa hautuumaata nimitetty jopa maailman kauneimmaksi omassa sarjassaan. Mene ja tiedä, minua se on kyllä vetänyt puoleensa kerta toisensa jälkeen.

4

Entisestä teurastamoalue Testacciosta vielä sen verran, että se on tehokasta vastapainoa, kun joka suunnalta päälle tunkeva menneisyys alkaa ahdistaa. Historiansa Testacciollakin, naturalmente, mutta se on myös hyvin moderni, kahviloiden ja baarien kirjavoittama elämäntäyteinen alue, kaiketi myös varsin hip edelleen.

Taidekin on Testacciossa uutta, ja sitä löytää graffitien lisäksi ainakin muodonmuutoksen kokeneesta teurastamosali Mattatoiosta, Piazza Orazio Giustinianin laidalta. Tällä hetkellä pääsymaksuttomalla puolella on esillä Andrea Sampaolon Urlo–Vibrazioni urbane -näyttely. Mattatoio kuuluu nykytaidetta esittelevään Macro-museoon, jonka toinen toimipaikka löytyy tunnetun Villa Borghesen suunnalta. Sinne hurauttaa Testacciosta helposti vaikkapa metrolla.

Andrea Sampaolo, Family Cat, 2014. Kuva: Marita Wahlroos

Vielä hieman ylempänä Tiberin varrella on Maxxi, joka esttelee sekin uudempaa taidetta ja arkkitehtuuria. Ja pienenä muistutuksena taas: kulttuuriin vuoksi Roomaan tulevat etsiytyvät vanhojen muistomerkkien ja taideteosten ääreen, eli modernia nykytaidetta esittelevissä paikoissa on tilaa ja – italialaisia!

5

Ne jotka saavat nykytaiteesta, hautausmaista ja teurastamoista tarpeekseen jo Testacciossa, voivat oikaista lähimmän Tiberin/Teveren sillan yli Trasteveren puolelle (tras tevere = tois pual jokke). Entinen työläiskaupunginosa Trastevere on tietysti sekin paikoin pullollaan turisteja, mutta älä liity heti Santa Maria in Trastevere -aukion tungokseen, vaikka haluaisitkin nähdä samaa nimeä kantavan kuuluisan ikivanhan kirkon ja sen mosaiikit. Jää ensin hengailemaan heti sillan jälkeen avautuville kujille ja istu haukkaamaan välipalaa tai syömään kunnon lounas paikallisten joukkoon esimerkiksi Via San Francesco di Ripa -kadulla sijaitsevaan Roma Risto Pubiin. Sitten, hyvin varustautuneena ja ravittuna voit vähitellen lähestyä Trasteveren hot spot -aluetta ja sen taustalla kohoavaa Gianicolo-kukkulaa.

* *

Ravioli ricotta e spinaci. Kuva: Marita Wahlroos

Todellisuudessa Rooma on tietysti aivan loputon elämyslähde. Kaikkea on. Parilla viime reissulla olen paikallisen perhe-elämän lisäksi tutustunut esimerkiksi maailman suurimpaan katoliseen yliopistoon ja sieltä väitelleeseen suomalaiseen, luostarien majoitustarjontaan, kirjakauppojen antiin, gluteenottomiin pasta-annoksiin, Rooman aamuun ja iltaan ja ties mihin.

Joka tapauksessa, kuten Goethe aikoinaan totesi, vain Roomassa on mahdollista ymmärtää Roomaa.

Kari Heino

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua