Mäntän kuvataideviikkojen ensi kesän Puhallus-näyttelyn taiteilijoita, oikealla kuraattori Heli Ryhänen. Kuva: Marko Marin

Katri Kovasiipi, teksti

Kävelemme Mäntän kuvataideviikkojen uuden toiminnanjohtajan Sampsa Virkajärven kanssa kohti Pekilon toimistoa.

Ensimmäiset kuusi viikkoa tehtävänsä hoitamisesta Virkajärvi on omistanut pitkälti Pekilon suojaamiseen pakkasilta.

– Aloin lämpöeristää putkia heti kättelyssä, kun täällä on niin kylmä. Entuudestaan en tunne tätä kiinteistöä, ja oli hirvittävät pakkaset: kuljin huoneissa, mittasin lämpötiloja ja pelkäsin, että joku putki jäätyy, Virkajärvi kertoo.

– Ensi talvena meillä on toivon mukaan paremmat eristeet alakerrassa, ovissa ja ikkunoissa, jotta energiankulutus ei ole enää näin suurta. Tämä on iso taloudellinen satsaus, pitkän tähtäimen energiamuutos.

– On pakko kartoittaa, mikä olisi mahdollista ja järkevää. On selvitettävä, saadaanko tänne laitettua aurinkopaneelit tai maalämmöt. Aurinkopaneelien kannalta ilmansuunta on hyvä, mutta nähdäkseni se ei ratkaise sydäntalvea, Virkajärvi pohtii.

Kuvataideviikkojen uusi toiminnanjohtaja on kasvanut maalaistalossa, viljellytkin maata. Ilmankos hän ottaa heti hoitaakseen luonnonolojen ja Pekilon jättimäisen rakennuksen välisen haastavan suhteen.

Ammatilliselta taustaltaan Virkajärvi on myös taiteilija ja taideopettaja. Pitkä ura Oriveden Opistossa liikkuvan kuvan opettajana ja kuvataidelinjan koulutuspäällikkönä sekä myöhemmin Orivedeltä Tampereelle siirretyn kuvataiteen linjan koulutuspäällikkönä ovat varmasti osaltaan vahvistaneet hänen huolehtivaista suhtautumistaan.

Toiminnanjohtaja Sampsa Virkajärvi keskustelee kuvataiteilija Jussi Matilaisen kanssa. Kuva: Katri Kovasiipi

Myös työtään Kuvataideviikkojen toiminnanjohtajana hän kuvailee ennen kaikkea yhteistyöksi taiteilijoiden, kullekin vuodelle valittavan kuraattorin, Kuvataideviikoista vastaavan ja sitä järjestävän Kuvataiteen ystävät ry:n hallituksen, yhteistyökumppanien ja sponsorien sekä talkoolaisten kanssa.

Opettajuus on hänellä verissä, mutta uuden tehtävän äärellä hän ymmärtää myös oman tarpeensa oppia uutta.

– Olen ihan kuin koululainen, joka päivä tulee paljon opittavaa. Meillä on niin pieni henkilökunta, että jokainen joutuu tekemään monenkaltaista työtä, palloja on koko ajan ilmassa.

”Teen varasuunnitelmia”

Etenkin kulurakenteen ja realiteettien hahmottaminen kiinnostavat Virkajärveä. Budjetointi sinänsä on hänelle tuttua jo aiemmista työtehtävistä koulutuspäällikkönä.

– Minua kiinnostaa, miten näin pieni yhdistys kuin Kuvataiteen ystävät kykenee tuottamaan näin suuren näyttelyn, Virkajärvi sanoo.

– Avustukset yhteistyökumppaneilta, valtiolta ja kaupungilta, lipunmyynti ja taidemyynnin provisiot ovat ne kolme pääasiallista tulonlähdettä, joista tämä muodostuu. Avustukset kaikkinensa ovat se merkittävin mahdollistaja.

Taike-avustuksia vuodelle 2024 on jo päätetty pienentää, eikä yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri kulttuurin rahoituksen suhteen ole välttämättä kovin lupaava juuri nyt.

– Laadin varasuunnitelmia. Ajat ovat niin yllätykselliset, ettei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Tällaisen tapahtuman tuotannon kustannusrakennetta on tarkasteltava kriittisesti ja mietittävä, miten myös sitä luovuutta voi käyttää hyväksi.

Uusi toiminnanjohtaja ilmaisee haastattelussa myös ymmärrettävää huolta taiteilijoiden asemasta ja taiteen merkityksen ymmärtämisestä nykyisessä yhteiskunnassa. Sitäkin tärkeämpänä voi nähdä Kuvataideviikkojen merkityksen koko suomalaisen taidekentän näkyvyyden ja olemassaolon kannalta.

– Edelleen uskon meidän konseptiin. Se on siinä mielessä loistava, että se on pitänyt meidät hengissä: vaihtuvan kuraattorin valta on niin suuri.

Tapahtumana Kuvataideviikot mahdollistaa kirkkaan ajattelun

– Kuraattori pystyy heijastamaan omaa näkemystään taiteilijoiden kautta. Se voi kirkastaa näkemyksiä, jotka ovat mielenkiintoisia taiteellisen laadun kannalta. Kuvataideviikkoja ei tehdä yleisömäärä edellä eikä mikään kaupallinen myynti edellä, vaan kuraattorin päätäntävalta on erityisen suuri.

– Näin voidaan saada aikaiseksi todella hienoja näyttelyitä: taiteilijanakin voi olla mukana jossain hienossa, kirkastetussa, kirkkaassa ajattelussa ja hyvin mietityssä kokonaisuudessa. Osa kuraattoreista haluaa näkyvämmän ja osa hiljaisemman näyttelyn, ja siihen sitten kulloinkin sopeudutaan.

Kuraattori Heli Ryhänen kertoo Mäntän kuvataideviikkojen ensi kesän taiteilijavalinnoista ja näyttelystä. Kuva: Katri Kovasiipi

Taiteilijoille Kuvataideviikot maksaa rajallisista resursseistaan pienen palkkion sekä huolehtii teosten kuljetuksista. Taiteilijoiden työtä tukee myös kaikki näyttelyyn ja sen taiteilijoihin liittyvä Kuvataideviikkojen tiedottaminen.

Mitä hyötyä taiteilijan uralle näkyminen Kuvataideviikoilla muuten voi tuottaa?

– Nykyään Kuvataideviikoilla käy noin 15 000 kävijää, isot instituutiot käyvät näyttelyissä ja eri taideinstituutioiden kanssa tehdään yhteistyötä. Vieressä on Serlachiuksen taidesäätiö ja ruohonjuuritason toimintaa, ehkä samaan aikaan Kuvataideviikkojen kanssa täällä on myös kansainvälisiä residenssitaiteilijoita. Täällä taiteilija voi verkostoitua yllättävän laajasti, Virkajärvi summaa.

Virkajärven huolehtivainen ja taiteilijoita auttamaan pyrkivä asenne kuultaa jo tavassa, jolla hän puhuu tiistaina 13.2.2024 Pekiloon ensimmäistä kertaa kokoontuneille ensi kesän taiteilijoille. Vaikka tilaisuuteen on kutsuttu myös median edustajia, Virkajärvi suuntaa puheensa nimenomaan taiteilijoille. Hän puhuu suoraan ja vilpittömästi, mikä tuntuu myös sivustakatsovan toimittajan näkökulmasta juuri oikealta ja hyvältä. Hän jakaa sopimuspaperit ja tarjoilee ensitapaamisen alkumaljat taiteilijoille henkilökohtaisesti.

Sampsa Virkajärvi jakaa alkumaljat helmikuisena pakkaspäivänä Pekiloon saapuneille taiteilijoille. Kuva: Katri Kovasiipi

Samassa tilaisuudessa taiteilijat tutustuvat Pekiloon rakennuksena, allekirjoittavat sopimukset ensi kesän näyttelyyn osallistumisesta, saavat tilaisuuden kohdata toisiaan ja päästä paikan päällä tutkimaan näyttelyhallista itselleen varattua tilaa.

Tiedotustilaisuudeksi paikalla on ennätysmäärä taiteilijoita. Ensi kesän näyttelyyn on kutsuttu 36 taiteilijaa tai taiteilijaparia, pakkaspäivästä viileään Pekiloon heitä on kokoontunut peräti 30. Muutama taiteilija osallistuu tilaisuuteen verkkoyhteyden kautta.

Ensi kesän näyttelyn kuraattori, tamperelainen kuvanveistäjä Heli Ryhänen esittelee lyhyesti Puhallus-nimisen näyttelyn, joka rakentuu valon, ilmavuuden, perspektiivien sekä tilallisuuden teemojen ympärille. Mukaan valittuihin teoksiin sisältyy myös jotain jännittävyyttä ja yllättäviä elementtejä. Työskentelytavoiltaan taiteilijat edustavat monia eri tekniikoita, ovat taiteilijauran eri vaiheissa ja tulevat eri puolilta Suomea.

Muuntuvia teoksia, materiaalisia yllätyksiä

Pian puheenvuoro siirtyy itselleen taiteilijoille. Jo heidän lyhyistä esittelyistään saa käsityksen, että kuvanveistäjiä on ensi kesänä esillä erityisen runsaasti. Myös valokuvataiteilijoita on mukana ehkä tavallista enemmän. Luvassa on installaatioita, liikkuvaa kuvaa, maalausta ja grafiikkaa, tekstiiliteoksia, eri tekniikoita yhdistäviä teoksia, performanssia, origameja…

Osalla Puhallus-näyttelyn taiteilijoista ensi kesän näyttelyteos on jo valmiina, mutta vähintään yhtä monella se on vielä tekeillä ja valmistumassa juuri Pekilon näyttelyä ja tilaa ajatellen.

Taiteilijoiden yhteiskuvauksen yhteydessä saan napattua kuraattori Heli Ryhäsen pieneen juttutuokioon kanssani.

– Haluan tehdä hiukan eri tavalla kuin aikaisempina vuosina on tehty. Tietyt tilat ovat olleet yleensä vuodesta toiseen esimerkiksi varattuina videoteoksille, mutta nyt näin ei olekaan, vaan siellä voi olla jotain ihan muuta, Ryhänen kertoo.

– Olen etsinyt tähän kokonaisuuteen ilmavuutta ja valoa. Olemme avanneet esimerkiksi muutamia ikkunoita, jotka ovat aiemmin olleet piilossa. Näin saamme aikaiseksi yllätyksiä myös Kuvataideviikkojen vakiokävijöille, hän lupaa.

Kuraattori, kuvanveistäjä Heli Ryhänen iloitsee Pekilon tilojen muuntuvuudesta. Kuva: Katri Kovasiipi

Teosten tilallisuus voi ilmetä esimerkiksi siten, että niiden kokeminen muuttuu, kun katsoja siirtyy teoksen lähelle tai kauemmas teoksesta. Kiinnostavia ovat myös teokset, joihin katsoja pääsee sisälle.

Ryhästä on aina kiinnostanut muuntuvuus teoksissa, mikä heijastuu myös hänen ensi kesän näyttelyyn tekemiinsä teos- ja taiteilijavalintoihin. Materiaalisia yllätyksiä on siis luvassa.

Kuvataideviikkojen kuraattorina Ryhäsellä on jo nyt vahva kokonaiskäsitys ja suunnitelma, ketkä taiteilijat ja mitkä teokset tulevat millekin paikalle näyttelytilassa. Kuratoinnissaan Ryhänen on siis ottanut johtajuuden varsin reippaasti käsiinsä heti kättelyssä.

– Aika monen taiteilijan kohdalla mielessäni oli joku tietty teos, jota kysyin. Saattoi olla myös lähtökohta, josta aloimme keskustella, että jotain tämän suuntaista näyttelyyn voisi tulla. Kaikki teokset ovat aika tarkkaan jo tiedossa.

Vaikka näyttelyarkkitehtuuri on Ryhäsen hyppysissä hyvinkin tarkasti, taiteilijat tuovat kokonaisuuteen mukanaan isojakin linjoja tai kaaria, joita hän ei ollut etukäteen päättänyt.

– Elämän monimuotoisuus täällä on näkyvissä. Luontoaiheet ovat nousseet vahvasti esiin juuri taiteilijoiden kautta: se ei ollut mitenkään etukäteen päätetty teema, vaan se tulee taiteilijoiden töistä läpi. Silloinhan se on huomioitava, kun se kerran puhuttaa ja kiinnostaa taiteilijoita, Ryhänen toteaa.

Luontoteemasta puhuttaessa on vielä kysyttävä, hallitsevatko Kuvataideviikkoja maailmanlopun tunnelmat vai toiveikkuus.

– Ei ole maailmanlopun meininkiä, näyttely on enemmänkin toiveikas. Mutta kyllä se käsittelee myös hyvin vakavia aiheita. Lähestymistapoja on monia, ja riippuu katsojasta, mitä kokonaisuudesta saa irti. Eri tasoja on päällekkäin monta, Ryhänen summaa syntymässä olevan ensi kesän Kuvataideviikkojen luonnetta.

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut kirjoittajan työskentelyä. Mäntän kuvataideviikkojen ensi kesän näyttelyn taiteilijoiden lyhyet esittelyt löytyvät Kuvataideviikkojen verkkosivuilta. 

* *

XXVIII Mäntän kuvataideviikot

• Timo Ahjotuli
• Antti Arkoma
• Sara Bjarland
• Michal Czinege ja Maija Laurinen
• Erika Erre
• Reetta Gröhn-Soininen
• Timo Hannunen
• Alma Heikkilä
• Johannes Heikkilä
• Touko Hujanen
• Kaisa Huotari
• Anna Hyrkkänen
• Essi Immonen
• Inka-Maaria Jurvanen
• Riikka Keränen
• Ritva Kovalainen
• Juho Könkkölä
• Laura Lilja
• Hanna Marno
• Jussi Matilainen
• Anne Meskanen-Barman
• Haidi Motola
• Salla Myllylä ja Laura Vainikka
• Reima Nevalainen
• Petri Nuutinen
• Antti Oikarinen
• Katri Paunu
• Maria Pääkkönen ja Ingeborg Blom Andersskog
• Anni Rapinoja
• Anne Roininen
• Melissa Sammalvaara
• Nora Sederlöf
• Sanni Seppo
• Rosalia Silfer
• Maria Tani
• Hanna Vihriälä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua