Idiootti pääsee vauhtiin, ja yleisö seuraa tapahtumia hiiskumatta. Tampereen Teatterin ja Tampereen Työväen Teatterin Liikkuvan Näyttämön esitys on kerännyt Tammenlehväkeskuksen salin lähes täyteen.
Marja Aaltio, teksti ja kuvat
Näyttelijä Riikka Papunen kiertää penkkirivien välissä rooliasussaan ja tervehtii paikalle jo ehtineitä katsojia. Kahden suuren tamperelaisteatterin yhteistyön tuloksena syntynyt Liikkuva Näyttämö on esittänyt Dostojevskin Idioottia toistakymmentä kertaa ensimmäisten esitysviikkojen aikana syykuussa.
Idiootin ensi-ilta oli Kellariteatterissa elokuun lopussa. Kiertueelle ryhmä lähti saman tien.
Ensi-illassa nähtiin hengästyttävä pikaversio Dostojevskin monisatasivuisesta järkäleestä. Pitkä tarina on loistavasti tiivistetty tuntiin. Juonen kuviot tulevat selväksi ja tunne välittyy katsomoon. Rooleissa ovat Riikka Papusen lisäksi Jari Leppänen ja Antti Tiensuu.
Liikkuvan teatterin taustalla ovat kahden suuren teatterin lisäksi Taiteen edistämiskeskus sekä Tampereen kaupunki. Näytelmän aihe valikoitui työpajoissa palvelutaloissa asuvien ihmisten kanssa.
Tammenlehväkeskuksen sali on tilava. Usein Liikkuva teatteri on saanut esiintyä hyvinkin pienessä, olohuonemaisessa tilassa. Kekseliäs lavastus istuu moneen tilaan ja vaihtelevat esityspaikat ovat kiertueteatterin suloisuutta.
Tälläkin kertaa näyttelijät luovat illuusion 1800-luvun Venäjästä. Ruhtinas Myškin tapaa Parfen Rongožinin ilmiselvästi junassa, vaikka näyttelijät istuvatkin pienellä pöydällä punaisen sermin edessä.
Raimo Lehtimäki piti Tammenlehväkeskuksen esityksestä vielä enemmän kuin aiemmin Pispan palvelutalossa näkemästään.
Takarivissä, aivan salin paljeovien tuntumassa istuu pyörätuolissaan Raimo Lehtimäki. Hän liikuttuu esityksen aikana monta kertaa. Vakavat kohdat tuovat kyyneleen silmäkulmaan, hauskat kohdat saavat hänet nauramaan.
Lehtimäki on katsomassa Idioottia jo toiseen kertaan. Hän asuu Pispan palvelutalossa, joka oli kiertueen ensimmäisiä etappeja, ja halusi nähdä esityksen uudestaan, koska se oli niin hyvä.
– Herkistyin, kosketti tunteita, vaikka tiesin mitä on tulossa. Tarina on ennestään tuttu, olen lukenut myös kirjan. Nyt oli jopa parempi kuin ensimmäisellä kerralla, analysoi Raimo Lehtimäki esityksen jälkeen.
Lehtimäki kertoo käyneensä teatterissa paljon, mutta sairauden vuoksi hän ei enää pääse. Hänen mielestään on todella hyvä, että teatteri tulee näin lähelle – vieläpä ilmaiseksi.
Heli Vartinen (vas.) houkutteli äitinsä Ritva Ruokosen katsomaan Dostojevskin Idioottia.
Ritva Ruokonen ja Heli Vartinen katsoivat esityksen yhdessä. Tytär houkutteli äitinsä teatteriin, kun kuuli, että esitys tulee Tammenlehväkotiin. Molemmat ovat sitä mieltä, että näyttelijät osasivat asiansa.
– Aika raskas oli välillä, analysoi Ritva Ruokonen.
Heli Vartinen muistuttaa, että Dostojevski on aika raskasta tavaraa. Hänen mielestään esityksestä oli saatu yleisölle ja tilanteeseen sopiva.
Tammenlehväkeskuksessa on tarjolla paljon erilaista toimintaa, mutta Ritva Ruokonen ei ole ollut kovin innostunut osallistuja.
– Ehkä tämä kokemus innostaa osallistumaan muihinkin tapahtumiin, pohtivat äiti ja tytär yhdessä.
Näyttelijät kiersivät esittäytymässä katsomossa ennen esitystä. Riikka Papunen jutteli Tammenlehväkeskuksen asukkaiden kanssa esityksestä ja vastaili kysymyksiin.
Kulttuuriosuuskunta Kajeen tuottaja Susanna Ihanus kertoo, että esitys on saanut suopean vastaanoton yleisöltään. Eräässä iltanäytöksessä sekä henkilökunta että asukkaat olivat pistäneet parasta ylleen ja sytyttäneet lyhdyt pihalle. Tunnelma oli kuin ensi-illassa ikään.
– Välillä me sitten tupsahdamme keskelle arkea ja päivä jatkuu esityksen jälkeen tavalliseen tapaan, Ihanus kertoo.
Liikkuvan Näyttämön väki tietää, että osa yleisöstä ei muista esityksestä hetken kuluttua juuri mitään. Esityksen herättämät tunteet saattavat kuitenkin nousta pintaan vielä monen päivän päästä.
Tunnin esityksen jälkeen juodaan kahvit. Kahvijonossa iloinen rouvashenkilö lupaa vastata kysymyksiin, mutta aika pian käy selväksi, ettei rouva taida muistaa esityksessä olleensakaan. Iloinen mieli hänellä kuitenkin oli.
