Kuva: Mikko Saari

1

Sri Lanka sai 1700-luvun lopussa briteiltä nimekseen Ceylon, väännöksenä paikallisesta nimestä Silam. Sri Lanka -nimi (”Ylevä maa”) otettiin virallisesti käyttöön uuden perustuslain myötä vuonna 1972. Virallisesti valtion nimi on Sri Lankan demokraattinen sosialistinen tasavalta. Teemaailmassa Sri Lanka käyttää kuitenkin yhä Ceylon-nimitystä: jos tee on Ceylonin teetä, se tulee Sri Lankalta ja täyttää Sri Lankan teelautakunnan määrittelemät ehdot.

Minun aamuni käynnistyvät ceylonilaisella teellä. Muuten en juo kovin paljon mustaa teetä, mutta aamu käynnistyy hyvin isolla kupillisella mustaa teetä, jonka juon ilman maitoa ja sokeria. Juon sen verran paljon teetä, että jossain vaiheessa katsoin terveydellisistä syistä tarpeelliseksi opetella juomaan teetä ilman makeutusta: makeuttamaton tee on hampaiden suhteen neutraali, jatkuva makeutetun teen juominen taas tärvelee ennen pitkää hampaat.

Mitään tiettyä teetä tämän aamuteen ei tarvitse olla; joitain suosikkejani ovat OP1 HG Pettiagalla Balangoda, Lumbini Whole Leaf ja OP HG Lovers Leap Nuwara Eliya.

2

Oolong on oma teelajinsa, joka asettuu johonkin mustan ja vihreän teen välimaastoon. Oolongeja on erilaisia ja niiden hapetusaste vaihtelee. Loivempi hapetus tuottaa teetä, joka muistuttaa vihreää teetä ja voimakkaampi hapetus enemmän mustan teen kaltaista teetä. Itse suosin näitä miedompia.

Oolongejakin on monia hyviä. Yksi suosikeistani on taiwanilainen Dong Ding (”Jäinen huippu”, joka on vuori, jolla tee kasvaa Taiwanissa); toinen hyvä on Everspring tai Si Ji Chun (”neljä kevättä”). Tämäkin on taiwanilainen tee; Taiwan onkin erinomainen kasvupaikka oolong-teelle, vaikka monet arvostetuimmista oolong-laaduista Kiinasta tulevatkin.

Oolong-teestä on hyvä huomata, että sitä sietää haudutella useampaan otteeseen. Hyvistä oolong-lehdistä hauduttaa vaikka kymmenen kupillista, ja maku vain kehittyy. Kannattaa myös kokeilla teenlehtien huuhtomista, eli tehdä ensin kymmenen sekunnin haudutus lehtien avaamiseksi, ja vasta sitten ensimmäinen kupillinen juotavaksi.

3

Genmaicha eli ”ruskeariisitee” on japanilainen tee, jota kutsutaan myös popcorn-teeksi. Siinä vihreään teehen on yhdistetty riisinjyviä. Nimi ”popcorn-tee” on ilmeinen, kun teen näkee: osa riisinjyvistä on popcornin tapaan poksahtanut auki valmistusprosessissa. Tämä on alkujaan edullista kansanteetä, koska riisillä jatkettiin kalliimpaa teetä, mutta varsinkin Suomessa myytävä genmaicha on enimmäkseen laadukkaasta vihreästä teestä tehty, eikä varsinaisesti halpaa.

Genmaichaa on myös sellaista, johon on lisätty matchaa eli jauhettua vihreää teetä; sekin on hyvää, mutta minun makuuni istuu paremmin matchaton. Hyvästä Fukamushi senchasta tehtyä viiden tähden Premium Genmaichaa on mukava juoda työnteon ohessa.

4

Kun nyt japanilaiseen teehen päästiin: oma suosikkini vihreästä teestä on juuri japanilainen sencha. Sen maku on herkullisen umaminen ja värimaailma ihanan vihreä. Monesti vielä lisähaudutukset samoista lehdistä tuovat teen vihreän värin parhaiten esille. Kiinalaiset vihreät teet ovat usein aika keltaisia ja tämä japanilaisen teen vihreys viehättää minua.

Senchaa on monenlaista. Teemaailmassa iloitaan kevään ensisadoista. Ensisadon darjeeling on Suomessakin odotettu ilmiö, mutta myös uuden sadon senchalle eli shinchalle on ottajansa. Itse pidän eniten höyrytetystä teestä. Myös varjossa kasvattaminen tekee teen maulle hyvää. Fukamushi-senchat ovat erinomaisia.

Monet senchat ovat vain hivenen hankalia hauduttaa. Pieni lehtisilppu muuttuu haudutettuna puuromaiseksi ja tukkii siivilät. Oma japanilainen pieni lasikannuni ei esimerkiksi sovi näiden teelaatujen hauduttamiseen ollenkaan: ensimmäinen haudutus onnistuu kyllä, mutta toisella kertaa teelehdet tukkivat siivilän, eikä vesi mene läpi. Käyttämäni teesiivilätkin ovat vähän pulassa näiden kanssa. Vinkkejä toimivista haudutustavoista otetaan vastaan!

Yksi hyväksi havaittu ratkaisu on ollut juoda Kakegawa-senchaa, jossa on suuremmat lehdet. Sekin on onneksi erinomaista.

5

Joskus on hauska kokeilla jotain yllättävää. Kävimme kesällä Kööpenhaminassa, jossa vierailin tietysti A. C. Perchin teehuoneella. Suosittelen lämpimästi: vuonna 1835 ovensa avanneen teehuoneen teevalikoima on erinomainen. Nappasin mukaan japanilaista oolongia – tämä yhdistelmä oli minulle uusi, mutta oikein hyvä.

Kenia on myös huomattava teentuottajamaa, mutta harva juo tietoisesti kenialaista teetä. Maan tuotanto käytetään pääasiassa edullisiin teesekoituksiin. Keniassa tuotetaan kuitenkin laadukkaampaakin teetä. Hauska tuttavuus oli kenialainen Pai Mu Tan. Tämä on klassinen kiinalainen valkoisen teen lajike; sen kenialainen toteutus oli oikein hyvä.

Myös Tansania on teentuottajamaana vähän tunnettu. Usambara-vuorilla Koillis-Tansaniassa kasvaa kuitenkin hyvää teetä ja Usambara Oolong on sekin kokeilemisen arvoista.

Mikko Saari

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua