Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Tomi Nordlund juhlii ja kunnioittaa musiikkiin liittyviä synttäreitä ja merkkipaaluja. Miten R.E.M.-yhtyeen Monster-levystä voikin olla jo 25 vuotta aikaa?
1
R.E.M-yhtyeen säröisä kitararockalbumi Monster (1994) täyttää ensi perjantaina 25 vuotta. Miten se voi olla jo neljännesvuosisadan vanha? Vastahan pitelin käsissäni Porin Musiikki-Belisasta ostettua uunituoretta Monster-cd:tä. Muistan elävästi kansien uusiopaperisen tuoksun. Kannet olivat minusta muutenkin tajuttoman siistit. Lisäksi halusin samanlaisen tähtipaidan kuin Michael Stipella oli What’s the Frequency, Kenneth? -sinkun musavideossa. Sekosin bändiin.
Olin faniutunut voimallisesti jo Automatic for the Peoplen (1992) jälkimainingeissa, mutta Monster oli ensimmäinen R.E.M.-albumi, jonka pääsin ostamaan tuoreeltaan. Tunne oli huumaava, ja itse albumiinkin sytyin suht nopeasti, vaikka se olikin täyskäännös Automaticin surumielisistä akustisista tunnelmista kohti seksikkään rohkeaa ja äänekästä rock-ilmaisua. Muistan, että Bang And Blame -kappale kolahti ensikuuntelulla, mutta Tongueta opin rakastamaan vasta paljon myöhemmin.
Monsterista on nyt tulossa viiden cd:n 25-vuotisjuhlapainos, jossa on mukana muun muassa remiksattu versio levystä, liveversioita, demoja, konserttielokuva ja musiikkivideoita. Järki sanoo, että älä nyt ihmeessä sitä osta, mutta tuskin minä itselleni mitään voin. Ja tokihan muutaman vuoden takainen Automatic-juhlaboksi löytyy jo hyllystä!
Jonkin asian fanittaminen teini-iässä voi olla pitkällä tähtäimellä kallista puuhaa. R.E.M.-keräilyharrastus ei taida loppua osaltani koskaan. Cheers, R.E.M.!
2
Turkulainen Vesa Lautamäki pyörittää mainion asiantuntevaa musiikkisivusto One Chord To Anotheria. Itse asiassa hän on pyörittänyt sitä jo kunnioitettavat 18 vuotta. Kuten saitin yläpalkissa lukee, Lautamäki keskittyy musiikkinostoissaan etenkin countryyn, americanaan, folkiin sekä power ja indie poppiin.
Täysi-ikäistä sivustoa on viime päivinä juhlistettu kerrassaan mahtavalla idealla eli laajamittaisella online-festivaalilla. Sivustolla vuosien saatossa noteeratut artistit saivat osallistua juhlallisuuksiin videoimalla livetaltioinnin yhdestä kappaleestaan.
Mukaan blogibileisiin on liittynyt koko joukko kiintoisia artisteja Yhdysvaltojen ja Kanadan kautta Isoon-Britanniaan sekä tietysti Suomeen. Festari jatkuu tähän iltaan asti, ja sitä varten tehdyt esitykset pysyvät varmasti nähtävissä pitkään. Kippis, One Chord to Another!
3
Arvon Bruce Springsteen täyttää maanantaina 70 vuotta. Arvostetun rocksankarin ura kattaa nopeasti listattuna 19 studioalbumia, valtavan läjän hittejä ja tukun pakahduttavan kovia maailmankiertueita kera luottoyhtye E Street Bandin. Tässä välissä pitää mainita vuoden 2012 ennätyksellisen pitkä Helsingin-konsertti, jossa Springsteen esiintyi peräti 4 tunnin ja 37 minuutin verran. Settiin mahtui 38 biisiä.
Radio Suomi kunnioittaa amerikkalaisen rockin suuruuksiin kuuluvaa “Pomoa” kolmituntisella teemaillalla. Kanava on jo kysellyt kuulijoiden omakohtaisia Bruce-kokemuksia, kuten konsertti- tai biisimuistoja.
Täysannos Springsteeniä luvassa Radio Suomessa sunnuntaina 22.9.2019 klo 17.15 alkaen.
Bruce Springsteenistä sattui itse asiassa tulemaan vahva osa minunkin elämänhistoriaani, sillä päädyin vuonna 2004 perustamaan veljeni kanssa miehen musiikkia esittävän tribuuttiyhtyeen. Tämä johtui siitä, että olin vähän aiemmin tutustunut ”Suomen Springsteeniin”, tamperelaiseen Saku Virtaseen. Hänelle oli yksinkertaisesti pakko saada bändi.
Yhtyeemme The Ghost OF Bruce Springsteen & The E Street Band täytti juuri 15 vuotta, ja viime viikot olemme riehuneet pitkin Suomea juhlakiertueen merkeissä. Tampereen-keikka meni jo, mutta tänään lauantaina 21.9. soitamme Turussa ja ensi perjantaina 27.9. Helsingissä. Takana on hienoja vuosia hienon musiikin ja hienojen ystävien parissa. Skål, Bruce & Ghostarit!
4
Helsinkiläinen Stupido Records & Booking täyttää komeat 30 vuotta. Kotimainen vaihtoehtorockin kulttuuri olisi järisyttävän paljon köyhempää ilman Stupidon hienoa pitkän linjan panosta.
Samalla on syytä kohottaa malja kaikille kotimaisille pienlevy-yhtiöille, jotka tekevät erittäin arvokasta kulttuurityötä. Olisi aika kammottavaa, jos kaikki meidänkin leveysasteillamme julkaistu musiikki olisi peräisin vain isoilta major-yhtiöiltä. Pienet toimijat ovat vähemmän näkyvä mutta sitäkin tärkeämpi osa musiikkialaa.
Stupido viettää 30-vuotisvarjobileitään Tampereen Maanalaisessa Musiikki & Media -tapahtuman aikaan. Kahtena iltana (pe 4. ja la 5.10.) kellarin lavalla nähdään levy-yhtiön ja keikkamyyntipuolen edustajia hienoja edustajia Pennilessistä Salaliittoon Pyhiin Nukkeihin ja Sky Dee & The Demonsiin. Salud, Stupido!
5
Liam Gallagherilla on tänä viikonloppuna syytä juhlaan. Eilen perjantaina 20.9. ilmestyi miehen toinen sooloalbumi Why Me? Why Not. Tänään lauantaina 21.9. entinen Oasis-solisti puolestaan täyttää 47 vuotta.
Rääväsuun synttäreiden kunniaksi kuuntelen ensin läpi Oasisin kaksi ensimmäistä albumia, nerokkaat Definitely Mayben (1994) ja (What’s the Story) Morning Gloryn? (1995). Sen jälkeen laitan soimaan Liamin uuden levyn. Tuskin se ihan huono on, ainakin Shockwave-sinkussa oli ytyä. Terviseks, Liam!
Tomi Nordlund