Mimi ja Kuku. Kuva: Minna Annola

1

Työn kautta pääsee tutustumaan monenlaiseen pirkanmaalaiseen osaamiseen. Uudenvuodenaattona olin lastenmusiikkiteatteri Mimin ja Kukun keikalla. Majka Nurminen (Mimi) ja Voima Kulmala (Kuku) ovat viihdyttäneet lapsia ympäri Suomen jo 20 vuotta. He tekevät vuosittain noin 150 keikkaa ja musiikkiseikkailulevyjäkin on puolenkymmentä. Pariskunta asuu Akaan Viialassa.

Mimi ja Kuku ovat hahmoissaan mukaansatempaavia, mutta ehkä eniten tällaista isoäiti-ikäistä lämmittävät laulujen sanat. Majka Nurmisen teksteissä rohkaistaan ja tsempataan lapsia hienolla tavalla. Kaksikon sydäntä lähellä ovat etenkin syrjään jääneet lapset ja nuoret, joita kannustetaan unelmoimaan ja uskomaan tulevaan.

Majka Nurminen on parhaillaan työstämässä uutta levyä, jonka laulujen sanoituksissa on kerroksia myös nuorille aikuisille. Sellaisille, jotka ovat joutuneet lapsina ja teineinä elämään vaikeita elämänvaiheita. Pisteet pitkäjänteisestä työstä lastenkulttuurin parissa Mimille ja Kukulle.

2

Avatar: The Way of Water. Nyt se on katsottu istumalihasten puutumisen uhallakin, eihän se kestänyt kuin 3 tuntia ja 12 minuuttia. James Cameronin elokuva julkaistiin 13 vuotta ykkösosan jälkeen ja kyllä siinä ajassa ehti miettiä, onko kakkososalla mitään käyttöä.

Siellä lähes tyhjässä elokuvateatterissa istuessa, muutaman varhaisteinin ympäröimänä, tuli toki miettineeksi, että kovin nopeasti se menestyselokuvan lumo haihtuu. Muutama viikko, ja hittituote on näköjään loppuunkaluttu.

Mutta oli se visuaalisesti aikamoinen pläjäys, digitaalisen elokuvatekniikan ihmenäyte. Ja elokuvaakin ihanampi on ohjaaja itse, joka on sellainen hyvä, vanhanajan jääräpää. Tekee kaiken itse leikkaamista myöten eikä missään nimessä palkkaa avukseen esimerkiksi taitavaa käsikirjoittajaa.

Maailmassa on aivan liian vähän lahjakkaita jääräpäitä ja aivan liian paljon keskinkertaisia joukkuepelaajia. Pisteet Jamesille!

3

Elokuvallisesta lahjakkuudesta puhuttaessa mielessä pyörii näyttelijä Robin Williams. Joulun aikaan televisiossa esitettiin useaan kertaan yksi Williamsin viimeisiä elokuvia, indiekomedia A Merry Christmas Miracle.

Elokuva julkaistiin marraskuussa 2014. Williams teki itsemurhan saman vuoden elokuussa. Muistisairaus nimeltä Lewyn kappale -tauti teki tuhojaan hänen aivoissaan ja toimintakyvyssään. Näyttelijän oli mahdotonta jatkaa ammatissaan.

Elokuva ei saanut hääppöisiä arvosteluja, vaikka se on käypänen mustan huumorin jouluelokuva. Jopa viimeisillä voimillaan Williams esitti vanhaa alkoholisti-isää sellaisella ärinämäisellä herkkyydellä, että hakekaa joku muu tekemään sama. Ei onnistu.

Vieläkin verkkokalvoilla pyörii kohtaus, jossa Williamsin esittämä roolihenkilö kaivaa moottorisahan esiin paloitellakseen auton alle jääneen humalaisen joulupukin. Repliikit lausuttiin sellaisella luontevuudella, että katsojakin pohti, että minkä teet. Näinhän tämä homma on pakko hoitaa. Pisteen Robinille koko upeasta pitkästä urasta.

4

Näyttelijä Bruce Willisin ura ei muistuta edesmenneen Robin Williamsin uraa, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Willis joutui lopettamaan työnsä melko hiljattain afasian ja muistisairauden takia tehtailtuaan sitä ennen käsittämättömän määrän b-luokan toimintaelokuvia.

Olen viime päivinä kahlannut niistä muutamaa lukuun ottamatta kaikki. Elokuvat ovat enimmäkseen kiusallista katsottavaa, koska – no, koska ne ovat kaikin puolin b-leffoja. Katsojalle on myös selvää, että Bruce Willisiä on niitä tehtäessä vaivannut jo jonkin aikaa muistisairaus. Hänelle on käsikirjoitettu vain muutaman sanan repliikkejä ja tosi vähän näkyvyyttä.

Tämä ei ole mukava tapa jättää hyvästejä. Noin 40-vuotinen työura päättyy surullisella tavalla. Myötätunto on raudanlujan työmiehen puolella, joka keräsi eläkerahastoa itselleen ja perheelleen.

5

Elämä olisi huomattavasti kehnompaa ilman loistavia brittisarjoja. Britit vain yksinkertaisesti osaavat dialogin ja sen inhimillisyyden. Grantchester on yksi esimerkki brittiläisestä rikosdraamasarjasta, jota voisi katsella päivän syömättä ja juomatta.

Sarja sijoittuu 1950-luvulle pieneen Grantchesterin kylään Cambrideshiren kreivikuntaan. Ihmeen paljonhan siellä tapahtuu pieneksi kyläksi, mutta kyllä komisario ja pappi käsittelevät niin omia kuin muiden kipukohtia sen verran henkevästi, ettei minkäännäköinen pieni epäloogisuus haittaa.

Britit tekevät varmaan paljon huonojakin sarjoja, mutta kiitos, Yle, kun et osta niitä meille tänne nähtäväksi, vaan pelkästään näitä hyviä vain. Pisteet siis myös Ylelle!

Grantchester Yle Areenassa.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua