Lasten kynttiläkulkue Kangasalan Kirkkoharjun koulussa. Kuva: Irmeli Heliö

1

Sydäntä sykähdytti perinteinen koulun joulujuhla. Viimeksi olen saanut kokea sellaisen noin 30 vuotta sitten. Kunnioitus opettajia kohtaan nousi entisestään – korkealla se on tähänkin asti ollut. Mutta mikä innokkuus ja tunnelma vallitsi Kangasalan Kirkkoharjun koulussa. Mummin etuoikeuksia on päästä koulun joulujuhlaa seuraamaan. Pahimpien koronavuosien jälkeen yksi vuoden parhaita tunneryöppyjä.

Kihelmöivä jännitys purkautui lapsilla ihanana hälinänä, opettajienkin posket hehkuivat jännityksestä. Juhlassa oli jotain niin koskettavaa, kun ekaluokkalaiset esittivät pupuperheen ja Tiina-tontun tarinan, vuorosanat oli opeteltu tarkasti. Ylempiluokkalaiset olivat tehneet jännittävän videotarinan ”Kuka kumma on laverrellut lahjojen saajien lahjat”.

Mukana oli perinteinen joulukuvaelma Maria ja Josefin tarina. Miten ihastuttavasti tehty ja muokattu sopivasti pikkulasten esitettäväksi, tarinaa mitenkään muuttamatta.

Yhteislaulua ei unohdettu ja illan kruunasi kynttiläkulkue ja saimme kaikki laulaa Enkeli taivaan. Taisi tulla pyyhittyä silmäkulmia viimeisen laulun aikana kynttiläkulkueen laulaessa Maailma tarvitsee rakkautta.

2

Lilibeth Cuenca Rasmussen. Kuva: David Sterjnholm

Helsingin taidemuseossa on parhaillaan Lilibeth Cuenca Rasmussenin mielenkiintoinen näyttely I Am Not What You See. Rasmussen käsittelee taiteessaan nomanisuuden, etnisyyden ja identiteetin kysymyksiä performanssin, veistosten, tekstin ja videoiden keinoin.

Näyttelyssä on neljä suurta veistosta, jotka viittaavat kevytrakenteisiin liikuteltaviin asumuksiin eri puolilla maailmaa. Mielenkiintoinen ajatus, kun koti on kannettava tai sen voi pystyttää minne vain. On helppo ylittää rajoja ja pysyä liikkeessä. Rasmussen pohtii teoksissaan nykyajan kiertolaisia – keitä he ovat.

Erityisen mielenkiintoinen on Cocktails-performanssi, jossa veistoksista paljastuu uusia puolia. Taiteilija käyttää niitä esiintyjineen roolipukuina ja lavasteina. Cocktails on nähtävinä tiettyinä aikoina ja niihin on erikseen ilmoittauduttava. Performanssi kestää 40 minuuttia.

Näyttely jatkuu 16.4.2023 asti.

3

Helsingin taidemuseon toinen näyttely käsittää useiden taiteilijoiden teoksia. Erityistä Pehmo-näyttelyssä on tekotavoissa yhdistyvät käsityöt ja pehmeät materiaalit. Näiden teosten tekeminen on tekniikaltaan aikaavievää. Tekeminen on hidasta ja intiimiä.

Jokainen teos on pysäyttävän hieno. Näyttelyn esittelynteksti ”Pehmeyden varjolla voidaan ilmentää vahvaa kantaaottavuutta ja aktivismia” kuvaa hyvin taitelijoiden näkemyksiä omista muistoistaan ja yhteiskunnasta.

Näyttely jatkuu 16.4.2023 asti.

4

Jani Tanskanen on toimittanut kiinnostavan podcastin Seinähulluista sisupusseihin, joka on kuunneltavissa Yle Areenassa. Riemastuttava radiodokkari koukutti heti ensimmäisellä jaksollaan.

Kuusiosainen sarja kertoo asiallisen humoristisesti kaikenlaisesta hulluudesta, tai minkä nyt katsotaan olevan hulluutta. Urheiluhullu, kirjahullu, suomalainen hulluuteen asti venyvä sisu, kylähulluus. Jani Tanskanen on nimennyt itsensä kirjahullujen kastiin. Toimittajan sanoin me suomalaiset ylpeilemme hulluudella – jos se ymmärretään epätavanomaisuudeksi ja erilaisuudeksi, ei niinkään mielenhäiriöksi.

Nykyään koen podcastit rentouttavammaksi kuin tv-sarjojen katselun. Niissä on usein panostettu hyvään tekniseen osaamiseen, ja tässä myös lukijoiden casting on onnistunut. Jani Tanskasen radioääni on miellyttävä ja sopivan vivahteikas.

5

Ragnar Jónasson. Kuva: Tammi

Ragnar Jónassonin Lumisokea (Tammi, 2022) on ensimmäinen osa hänen Ari Thor -sarjaansa. Sarja teki Jónassonista tähden; häntä on kuvattu Agatha Christien manttelinperijäksi. Ehkä niinkin voisi sanoa.

Lumisokea on rikostarina, joka tapahtuu Islannissa, pienessä kalastajakylässä, kaukana kaikkialta. Päähenkilö on Ari Thor, teologian opinnot kesken jättänyt nuori poliisi. Hänen ensimmäinen työpaikkansa on kaukana Reykjavikista ja myös tyttöystävästä. Ari Thor ei tunnu löytävän alkuun paikkaansa sisäänpäinlämpiävässä pikkukylässä eikä häntä oikein oteta tosissaan.

Kylässä toimii harrastajateatteri, joka valmistelee esitystään ensi-iltaa varten. Harjoitukset pysäyttää murha. Kuuluisa kirjailija löytyy kuolleena ja Arin esimies pitää kuolemaa tapaturmana. Ari Thorin epäilyt kuitenkin heräävät ja hän alkaa tehdä omia tutkimuksiaan. Hän etsii murhaajaa kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa, eikä kukaan luota kehenkään. Tutkimukset eivät helpota Thorin asemaa kylässä ja ongelmia tuo myös ihastuminen erääseen näyttelijäseurueen naiseen.

Jónasson kuvaa lumimyrskyn sulkemaa kylää karun vaikuttavasti. Kukaan ei pääse sieltä pois eikä kukaan sinne. Se luo ahdistavan tunnelman.

Henkilöitä on runsaasti, ja moni niistä jää ohuiksi. Jännitys ja epätietoisuus murhaajasta säilyy kuitenkin loppuun saakka.

Paljon kirjallisuutta ja etenkin dekkareita on sijoitettu viime aikoina lumoavan karuun Islantiin. Lumisokea on hyvä, mutta ei ohita minun lukukokemukseni perusteella Satu Rämön Hilduria.

Ari Thor -sarjan seuraava osa Tuhkayö ilmestyy vuonna 2023. Sarjasta on tekeillä myös tv-sarja. Hyvän suomennoksen Lumisokeasta on tehnyt Vilja-Tuulia Huotarinen.

Irmeli Heliö

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua