Emmi Itäranta. Kuva: Anitta Vuorisola 

Päivi Vasara, teksti
Anitta Vuorisola, kuvat 

Tapaamme kirjailija Emmi Itärannan Tampereen katolla eli Finlaysonin Kattokahvilassa. On kylmä marraskuinen päivä.  

Olin aivan innoissani, kun huomasin jostain äskettäin, että Emmi Itäranta on palannut asumaan Tampereelle. Pian paljastui, että se oli kylläkin vuoden vanha uutinen, mutta en antanut sen pilata intoani.  

Kattokahvilassa ollaan, koska sieltä näkyy kaupungin koko silhuetti. 

Emmi Itäranta puhuu kirjailijan työstä jäsennellysti ja hyvin mietitysti. Luovaa työtä hän tekee kurinalaisesti. 

Mutta mennään ensin asumisasioihin. Emmi Itäranta muutti Britanniaan opiskelemaan vähän yli 30-vuotiaana vuonna 2007 ja jäi sille tielle. Entuudestaan hän oli ollut Kentin kreivikunnan Canterburyssä vaihto-opiskelijana. 

Britannia käänsi selkänsä EU-kansalaisille 

Suomeen muuttoon ei ollut yhtä syytä. 

– Brexit muutti Englantia. Puolisoni ei ole britti, vaan espanjalainen. Me molemmat olimme EU-kansalaisia. Vuoden 2016 kansanäänestys EU:sta eroamisesta oli meille järkytys. 

Sitten tuli korona. Se paljasti kuinka pieni piiri tukiverkkoja heillä oli Englannissa. 

– Englannissa oli paljon tiukemmat koronarajoitukset kuin koskaan Suomessa. Meillä kummallakaan ei ollut muuta perhettä tai sukua Englannissa, toki ystäviä oli. Olimme todella eristyksissä. Minun sosiaalinen verkostoni on Suomen päässä. Meidän kummankaan työ ei ole paikkasidonnaista, vaan onnistuu kaikkialla, missä on nettiyhteys. Meillä ei ole lapsia. 

Emmi Itäranta pitää vanhoista taloista. Tampereelta löytyi kodiksi satavuotias puutaloasunto Pyynikiltä, jossa ovat tutut kulmat lähellä. Kuva on otettu Finlaysonin tehdasalueella. Kuva: Anitta Vuorisola

Asuinpaikkapuntarissa olivat Tampere ja Helsinki. Tampere voitti, koska Emmi Itärannalla on täällä perhettä ja ystäviä, joten Tampereelle on helpompi rakentaa sellainen elämä kuin haluaa. 

Iso ja kansainvälinen Tampere 

Tamperelaiset janoavat kuulla, mitä muuttaja ja tässä tapauksessa paluumuuttaja meistä ajattelee. 

–Tampere tuntuu isommalta ja kansainvälisemmältä paikalta kuin 15 vuotta sitten. Liikenneyhteydet ovat hyvät ja palvelut samoin. Luontoa on keskustassa. Tampereella on paljon hyvän elämän aineksia. Hintataso on asumisessa matalampi kuin Helsingissä. 

Kentissä Emmillä ja hänen puolisollaan oli unelmien talo. Sen nimitys on cottage house. Suoraa käännöstä suomeksi ei ole. Voitte kuvitella vanhan talon, jossa puuparrut ovat näkyvissä sisäkatoissa. Brittiläisistä televisiosarjoista saa apua mielikuvan luomiseen. Talossa oli puutarha. 

Unelmatalo oli monta sataa vuotta vanha. Ainakin se oli 1700-luvulta, mutta osa voi olla 1600-luvultakin. Seiniä remontoinut mies löysi niistä laivoista otettua puuta, ja tämä tapa oli tyypillinen 1600-luvulle. Talossa oli talvella kylmä. Suomessa asunto on viileimmilläänkin lämpimämpi kuin siellä. 

– Sellaisia taloja ei ole Suomessa. Talo on juuri sellainen millaisista luki lapsena kirjoista; voi kuvitella salakäytäviä talon alle, Itäranta kertoo.

– Paljon oli kuitenkin asioita, joihin ei ollut varautunut. Talomme oli myynnissä pitkään. Talo laitettiin myyntiin vuoden 2020 lopulla ja ostajat löytyivät vasta huhtikuussa 2021. Ensin kuukausiin ei kukaan tullut katsomaankaan. 

Itärannan mielestä Tampere on muuttunut neljäntoista vuoden aikana kansainväliseksi ja isoksi kaupungiksi, jossa on rento ilmapiiri. Kuva: Anitta Vuorisola

Pyynikillä tutuilla kulmilla ja metsä lähellä 

Nyt asuinpaikka on Pyynikillä. Koska Emmi Itäranta pitää vanhoista taloista, koti on sata vuotta vanhassa puutaloyhtiössä. 

– Meillä kävi tuuri. Ihastuin asuntoon ensikäynnillä. Jonkin verran jouduimme teettämään remonttia. 

Luonto on Emmi Itärannalle tärkeä asia, joten Pyynikin metsän läheisyys on mieluisaa. Lähellä on tuttuja kulmakuntia, sillä Emmi kävi Pispan koulussa ala-astetta, Pyynikin yläastetta ja TYK:ssä lukion. Hän epäilee, että kaikki suomalaiset eivät aina ymmärrä, kuinka etuoikeutettuja me olemme monessa suhteessa. 

–Tampereen kansainvälistyminen näkyy esimerkiksi siinä, miten puolisoni saa hoidettua täällä asioitaan, miten häneen suhtaudutaan muualta tulevana. 

Villasukat yhdessä juhlamekon kanssa 

Itäranta pitää Tampereen rennosta meiningistä. Täällä ei turhaa pönötetä. 

– Tänne oli helppo palata, kun pukukoodi on suht koht rento. Britannian olin ongelmissa muodollisten pukeutumissääntöjen kanssa. Oli vaikea tietää, mitä laittaa ylleen vaikka työtilaisuuksiin.

– Suomessa on tämä stressi pois, eikä tarvitse sillä päätään vaivata. Olin kirjajulkkareissa, joissa oli pukeuduttu juhlamekkoon ja villasukkiin. Ihanaa. Britanniassa tämä olisi ollut ennen kuulumatonta. Siellä ei kuulu ottaa kenkiä pois sisälle tultaessa. 

Emmi Itäranta tekee luovaa työtä kurinalaisesti. Aamupäivisin kun ajatus kulkee hän kirjoittaa raakatekstiä tietyn sanamäärän täyteen. Iltapäivällä hän lukee taustakirjallisuutta ja hoitaa muita asioita. Kuva: Anitta Vuorisola

Rinnakkain suomeksi ja englanniksi 

Itäranta kirjoittaa kirjansa sekä suomeksi että englanniksi. Sitä ei voi kutsua kääntämiseksi, sillä kumpikin on hänelle työkieli ja hän käyttää niitä rinnakkain. 

– Tämä kaksikielisyys vaikuttaa muotoon. Sitä en osaa sanoa, miten se vaikuttaa, mutta se vaikuttaa. Kirjoittaessani minulla on suodatin. Suodatan kieltä uudestaan ja uudestaan, kunnes löydän muodon, jonka haluan löytää. Pohdin ihan yksittäisiä sanojakin sen mukaan, toimivatko ne toisella kielellä. En päästä mitään seulasta läpi ajattelematta tätä puolta. 

Sisällössä Itäranta välttää kulttuurisidonnaisia ilmaisuja, koska niitä on vaikea selittää kulttuurikontekstin ulkopuolelta oleville. 

Aamupäivällä sanamäärä täyteen 

Parasta kirjoittamisaikaa on aika aamiaisesta lounaaseen, jolloin ajatus kulkee. Aamupäivän tunteina Emmi kirjoittaa raakatekstiä kaksi tai kolme tuntia kunnes tietty sanamäärä on täynnä. Lounaan jälkeen hän lukee taustakirjallisuutta, hoitaa asioita, veroja, kirjailijan hallintoa ja valmistelee kirjailijaesiintymisiä. 

– Nuorempana tein liikaa töitä. Toista kirjaa kirjoittaessani minulle tuli uupumus. Olen sen vuoksi järkeistänyt työtapojani, jotta työ ja muu elämä ovat tasapainossa. En tee töitä illalla kello 18 jälkeen, enkä viikonloppuisin. Jos viikonlopulle tulee esiintyminen, pidän viikolla vapaapäivän. 

Noria (Saga Sarkola) koettaa auttaa ystävänsä Sanjan (Mimosa Willamo) tytärtä menehtymästä Veden vartija -elokuvassa. Kuva: Kjell Lagerroos / Bufo

Emmi Itärannan esikoiskirjaan Teemestarin kirja perustuvaa Veden vartija -elokuvaa kirjailija ei pystynyt ensimmäisellä kerralla katsomaan objektiivisesti, eikä ottamaan siihen etäisyyttä. 

– Elokuva poikkeaa kirjasta aika paljonkin. Minun suhtautumiseni elokuvaan on tunnepitoinen, en voi olla kriitikko sen kohdalla. Minusta se on suhteellisen onnistunut. Ylipäätään elokuva on suuri voitto, sillä Suomessa on tehty vähän tieteislajityypin elokuvia. On hienoa, että niitä on yksi lisää. 

Elokuvan teilaava kritiikki hämmästyttää 

Elokuva on oma tulkintansa Teemestarin kirjasta, eikä Emmi Itärantaa haitannut se, että se ei ole yksi yhteen sen kanssa, mitä hän omassa päässään ajatteli kirjoittaessaan. 

–Veden vartija ansaitsee kansainvälisen levityksen, se on sen tason elokuva. Elokuvan saamista kritiikeistä olen hämmentynyt. Joukossa on sellaisia teilauksia, että ne ovat kohtuuttomia. 

Teemestarin kirjaa ei ole sijoitettu tiettyyn ajanjaksoon. Tämän vuoden uutiset, Ukrainan sota ja energiakriisi, ovat tehneet kymmenen vuotta vanhasta teoksesta mitä ajankohtaisimman. 

– Suomalaisena pidin vettä itsestään selvyytenä. Heräsin siihen, kuinka vähän olen asiaa ajatellut. Koska olen Suomesta, minun ei ole tarvinnut miettiä vettä. Kehittyvissä maissa naisten ja tyttöjen ajasta suuri osa menee siihen, että he kantavat vettä pitkien matkojen takaa. Meidän suomalaisten huoli siitä, kuinka kauan me seisomme suihkussa, on sen rinnalla aika pieni kompromissi. 

Tämän vuoden uutiset Ukrainan sodasta ja energiakriisistä ovat tehneet Emmi Itärannan esikoiskirjan Teemestarin kirja ajankohtaiseksi. Kuva: Anitta Vuorisola

Vesikanisterit kuuluvat kotivaraan 

Itärannalla on kotivara. Siihen kuuluu vesikanistereita ja ruokaa sen verran, että pärjää muutaman päivän sekaannuksen verran, eikä oma elämä ajaudu heti katastrofiksi ja kaadu. Mitään kolmen kuukauden ruokavarastoja tai bunkkeria kellarissa hänellä ei ole. 

Teemestarin kirjasta on tehty myös teatterisovituksia: teatteriryhmä Kaje Tampereella, Kajaanin kaupunginteatteri ja Ahaa-teatteri Tampereella. 

– Olen pitänyt kaikista teatteriversioista. Painotukset ovat olleet erilaisia, mutta kukin on ollut toimiva omalla tavallaan. 

Teemestari on käännetty yli 20 kielelle. Ennen koronaa Emmi Itäranta matkusteli paljon messuilla ja kirjallisuusfestivaaleilla. Korona siirsi nämä etäesiintymisiksi. 

– Ennen koronaa vuonna 2019 olin kamalassa flunssassa Intiassa esiintymässä. Ketään se ei huolettanut. Äänikin meni ja joku ihminen yleisön joukosta luki tekstinäytteen. 

Etäesiintymiset ja hybridijärjestelyt ovat uutta koronanjälkeistä aikaa. Ne eivät korvaa läsnäoloa, mutta voivat olla toimivia vaihtoehtoja jo ympäristöäkin ajatellen. Lisäksi virtuaalinen vaihtoehto avaa pääsyn tapahtumaan sellaisille, joilla ei ole mahdollisuutta matkustaa kohteeseen. 

Teemana ihmisen vastuu ympäristöstään 

Emmi Itäranta pohtii kirjoissaan ihmisen paikkaa osana luontoa ja ihmisen vastuuta ympäristöstään. 

– Kuunpäivän kirjeissä yhtenä teemana on ihmisen suhde muihin eliölajeihin. Ymmärrämmekö eläinten älykkyyden ja tunne-elämän. Suhde muunlajisiin on erilainen vallan ja vastuun kysymys, joka liittyy näihin kaikkiin. 

Itärannan kolme tähän mennessä ilmestynyttä romaania sijoittuvan paikkoihin, joita ei ole olemassa. Ne ovat spekulatiivista fiktiota eli lajityyppiä, jonka alle mahtuvat kaikki realismista poikkeavat lajityypit eli tieteiskirjallisuuden lisäksi muun muassa kauhu, fantasia, maaginen realismi ja uuskumma. Pohjana ovat kuitenkin todellisuudesta tutut seudut, koska se helpottaa kirjoitustyötä. 

Tilaustöinä Itäranta on kirjoittanut lyhyitä tekstejä, novelleja, suoraan suomeksi esimerkiksi Sitran teokseen Tarinoita demokratian tulevaisuudesta (Teos). 

Väitetään, että kirjojen elinkaari on käynyt lyhyeksi. Ainakaan Teemestarin kirjan kohdalla se ei pidä paikkaansa. Sitä nimittäin luetaan nyt kouluissa, ja opettajat pyytävät Emmi Itärantaa puhumaan kirjastaan oppilaille. 

Tämän jutun kirjoittaja on saanut tukea journalistiseen työskentelyyn Pirkanmaan Kulttuurirahastolta. 

* *

Emmi Itäranta 

• Syntynyt 1976 Tampereella. Asuu Tampereella. Sitä ennen asui 14 vuotta Britanniassa. 
• Opiskeli teatterin ja draaman tutkimusta Tampereen yliopistossa ja työskenteli valmistuttuaan muun muassa dramaturgina Yle TV2:lla. Opiskellut luovaa kirjoittamista Kentin yliopistossa.  
• Esikoisromaani Teemestarin kirja ilmestyi vuonna 2012. Itäranta kirjoitti teoksen rinnakkain suomeksi ja englanniksi. Sen englanninkielinen nimi on Memory of Water. Kirja oli osa Kentin kirjoittamisen maisteriohjelmaa. Vuonna 2011 voitti suomenkielisellä versiolla Teoksen järjestämän scifi- ja fantasiaromaanikilpailun ja sai kustannussopimuksen. Teemestarin kirja palkittiin Kalevi Jäntin palkinnolla vuonna 2012. Vuonna 2013 teos voitti Nuori Aleksis -palkinnon. 
• Keväällä 2014 Memory of Water julkaistiin yhdysvaltalaiskustantaja HarperCollinsin kautta Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Australiassa. Se on käännetty myös arabiaksi, espanjaksi, georgiaksi, italiaksi, kiinaksi, japaniksi, norjaksi, portugaliksi, ranskaksi, saksaksi, tanskaksi, tšekiksi, turkiksi, unkariksi, viroksi ja norjaksi. Lisäksi käännökset ovat ilmestyneet muun muassa Bulgariassa, Koreassa, Latviassa, Liettuassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Tulossa ovat kroatian- ja serbiankieliset käännöset.  
• Teokseen pohjautuva Saara Saarelan ohjaama elokuvasovitus Veden vartija sai ensi-iltansa syyskuussa 2022. 
• Itärannan toinen romaani Kudottujen kujien kaupunki ilmestyi suomeksi lokakuussa 2015. Englanniksi se ilmestyi nimellä City of Woven Streets keväällä 2016, Yhdysvalloissa taas nimellä The Weaver marraskuussa 2016. Sen käännösoikeudet on myyty Brasiliaan, Georgiaan, Italiaan, Japaniin, Portugaliin, Ranskaan ja Unkariin. Teos oli ehdolla Tähtivaeltaja-palkinnon saajaksi. 
• Kolmannella romaanillaan Kuunpäivän kirjeet Itäranta voitti vuoden 2021 parhaalle suomalaiselle tieteiskirjalle myönnetyn Tähtivaeltaja-palkinnon.  
• Itärannalle myönnettiin 2021 valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua