Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Tero Alanko odottaa Olli Jalosen kirjaa ja Michael Kiwanukan albumia.
1
Pidän odottamisen tunteesta. Siitä pienestä – tai vähän isommastakin – kihelmöinnistä, kun tiedän kirjan, levyn tai jonkun muun asian ilmestyvän pian, mutta en ole vielä saanut sitä haltuuni.
Syksy on parasta aikaa odottamiseen. Perinteisesti joulumarkkinat ovat olleet tärkeitä kaikenlaisille kulttuurijulkaisuille eivätkä uudet jakelumuodot ole ainakaan vielä täysin tuhonneet sesonkia. Tänäkin syksynä on paljon odotettavaa.
Olen hyvä odottaja, koska vietin nuoruuteni Harjavallassa. Jos haluamani levy ei ollut saapunut Porin levykauppoihin ajallaan, ei sille voinut tehdä muuta kuin palata asiaan parin viikon päästä. Ei Porissa nyt sentään jatkuvasti rampattu, vaikka se aika lähellä olikin.
Tietysti levyjä pystyi tilaamaan myös postimyynnistä. Mutta, uskokaa tai älkää, ei Posti tuolloinkaan virheetön ollut. Etenkin ulkomailta tilattujen levypakettien saapuminen venähti välillä kummallisesti.
Syy toki saattoi olla myös lähettäjässä.
2
Tämän syksyn kirjoista odotan eniten Olli Jalosen Merenpeittoa.
Pidän valtavasti monista Jalosen vanhemmista kirjoista, esimerkiksi Johan ja Johan-, Isäksi ja tyttäreksi– sekä Elämä, ja elämä -kirjojen muodostamasta trilogiasta, Poikakirja– ja Miehiä ja ihmisiä -muistelmateoksista ja viime vuonna Finlandia-palkinnon saaneesta Taivaanpallosta, jota pidän aikuisten seikkailukirjana.
Lapsena ja varhaisteininä olin ns. poikakirjojen suurkuluttaja. Vaikkapa Edgar Rice Burroughsin, Jack Londonin, Robert Louis Stevensonin, Mark Twainin ja Jules Vernen kirjat olivat kovaa kamaa.
Aivan spesiaalisuosikkini oli Daniel Defoen Robinson Crusoe, jonka olen lukenut pari kertaa aikuisenakin. Juhani Lindholmin käännös vuosituhannen vaihteesta on fantastinen.
Minusta Jalosen Taivaanpallossa on samaa henkeä kuin Robinson Crusoessa. Taivaanpallon päähenkilö on Angus-poika, joka kirjan alkupuolella asuu Afrikan tähti -pelistä tutulla Saint Helenan saarella, tarkkailee öisin tähtiä ja päiväsaikaan lintuja. (Kirjalle antaa pikantin lisän se, että Jalonen on käynyt Saint Helenalla 1980-luvun lopulla ja suunnitellut Taivaanpalloa siitä asti.)
Ison osan Taivaanpallosta vie Anguksen merimatka Lontooseen. Siellä hän tapaa oppi-isänsä, tähtitieteilijä Edmund Halleyn, juuri sen Halleyn komeetasta tutun.
Taivaanpallon alussa Angus on seitsenvuotias, lopussa viidentoista. Merenpeitto jatkaa hänen tarinaansa.
En tiedä Merenpeitosta juuri mitään, enkä haluakaan. Sen verran kuitenkin olen ottanut selvää, että nyt seikkaillaan veden alla.
3
Tämän syksyn levyistä odotan eniten Michael Kiwanukan KIWANUKA-albumia.
Nuorukaisena lontoolainen Kiwanuka työskenteli sessiokitaristina. Hänen ensimmäinen albuminsa (Home Again, 2012) oli vähän pliisu, mutta Love & Hate -levyllä (2016) kaikki asettui kutakuinkin kohdalleen.
Michael Kiwanukan suurimpiin vaikuttajiin kuuluvat Jimi Hendrix, Joni Mitchell, Otis Redding ja Bill Withers. Love & Hate -albumilla hänen musiikissaan kuului kutakuinkin yhtä paljon folkia ja soulia. Laulujen aiheet olivat suuria – sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla.
Samalla tavalla kuin folk ja soul, Kiwanukan musiikissa yhdistyy myös uusi ja vanha. Hän on mitä perinteisin lauluntekijä, mutta antautui edellisellä levyllään 2000-luvun soundiin paljon vaikuttaneen Danger Mousen tuottamaksi.
Ensimmäinen KIWANUKA-levyltä poimittu single ilmestyi pari viikkoa sitten. Rytmikkäästi hakkaava You Ain’t The Problem kuulostaa todella raikkaalta ja ihastuttavan erilaiselta.
On jännittävä kuulla, mihin suuntaan Kiwanuka on vienyt musiikkiaan. Hän vaikuttaa taiteilijalta, joka ei kykene pysymään paikoillaan.
4
Olen taas innostunut pelaamaan puhelimella Scrabblea, sanapelien kuningasta.
Minua riipii vietävästi se, että pelin nimessä on kahdeksan kirjainta, kun pelaajilla on käytössään vain seitsemän kirjainta. Symmetria on pilalla.
Silti olen uppoamassa Scrabbleen alati syvemmälle. Tiedän sen esimerkiksi siitä, että olen ruvennut opettelemaan ulkoa kahden kirjaimen englanninkielisiä sanoja. J-kirjain on sanoissa ja sekä jo. Z-kirjain on sanoissa za, ze sekä zo. Q on pelkästään qi-sanassa. Ja niin edelleen.
Plaraan toisinaan myös Collins-kustantamon Official Scrabble Dictionary -kirjaa oppiakseni sanoja, joissa esiintyy q, x tai z.
Huolestuttavaa, mutta ihanan addiktoivaa.
5
Olen nähnyt rockin tulevaisuuden. Sen nimi on 16. sämpylä.
16. sämpylään kuuluu viisi keski-ikäistä naista, jotka soittavat ihanan huteraa punkrockia tismalleen oikeasta syystä – koska se on niin valtavan kivaa.
16. sämpylä esiintyy perjantaina 30.8.2019 Tampereen Klubilla.
Tero Alanko
