Kuvat: Tampereen Teatteri
TEATTERI | Frankie & Johnny kuun valossa -näytelmän yhteen yöhön mahtuu hyvää seksiä, epäluuloa, väärinkäsityksiä ja väittelyä.
”Eeva Hakulinen ja Esa Latva-Äijö ovat valloittavia ja luontevia rooleissaan; kuunkajossa tai ramppivalojen loisteessa.”
ARVOSTELU
Frankie ja Johnny kuun valossa
- Käsikirjoitus: Terrence McNally
- Ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen
- Rooleissa: Eeva Hakulinen, Esa Latva-Äijö
- Ensi-ilta: Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 8.9.2022.
”Rakkaus ei ole mikään potaatti”, taidettiin sanoa jossakin vanhassa suomalaisnäytelmässä. Se tarkoitti sitä, että rakkaudessa on kyse hieman hienovaraisemmista asioista.
Näytelmässä Frankie ja Johnny perunavertaus saattaisi olla ihan osuvakin, koska Johnny on kokki ja Frankie tarjoilija. He työskentelevät samassa ravintolassa, jossa Johnny on uusi tulokas. Kiinnostus on jo herännyt molemmin puolin.
Amerikkalaisen näytelmäkirjailija Terrence McNallyn tarina Frankie ja Johnny kuun valossa on kirjoitettu 1980-luvun lopulla, ja se sijoittuu New Yorkiin, Frankien pieneen asuntoon. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle näytelmän on ohjannut Hilkka-Liisa Iivanainen. Kyseessä on kertomus yhden yön tapahtumista. Siihen on saatu mahtumaan sekä hyvää seksiä että epäluuloa, väärinkäsityksiä ja väittelyä. Sekä lähentymistä, vetäytymistä ja koko kierroksen yhä uudelleen aloittamista, kuin vuoroveden vaihtelussa ikään.
Frankie & Johnny kuun valossa -näytelmän lavastussuunnittelu on Juho Lindströmin. Kaikki tapahtuu yhdessä huoneessa, jossa on sänky, televisio ja keittiötila. Ikkunat ovat vinossa ja lattia kalteva, ehkä kuvastamassa henkilöiden epävakaita mielentiloja, tai sitten yksinkertaisesti siksi, että vuoteessa vietetään paljon aikaa, ja näkyvyys on parempi, kun sängynpääty on kohollaan.

Eeva Hakulinen on Frankie.
* *
Näytelmää on kuvailtu rakkauden etsimisenä, mutta minun tulkintani mukaan Frankie tarvitsee ensin luottamusta, jolle, sen kenties synnyttyä, voisi alkaa rakentaa jotakin syvempää. Johnny on suoraviivaisempi puheissaan ja toimissaan, minkä Frankie kokee ahdistavana painostuksena. Johnnylle asia on heti selvä: hän on kertakaikkisen ihastunut, Frankie on hänestä hengästyttävän kaunis, mennään siis naimisiin ja perustetaan perhe. Frankie ei pidä lainkaan tällaisesta spontaanista romanttisesta höpötyksestä, vaikka täysikuu paistaakin huoneeseen… Seksi on seksiä ja rakkaus jotakin ihan muuta.
Frankie ja Johnny kyllä tuntevat vetoa toisiinsa, mutta Johnnyn liika innostus ärsyttää Frankietä, koska se peittää alleen tärkeämmät asiat, kuten kunnolla toiseen tutustumisen. Frankieta suututtaa Johnnyn lapsellinen puhe siitä, miten heidän kohtaamisensa on uskomattomien yhteensattumien summa ja enteitä täynnä. Johnny haluaa tehdä vaikutuksen, mutta käyttää kuluneita keinoja. Frankie ei kaipaa mitään pilvilinnoja, vaan arkisen lämmintä ja turvallista elämää. Hänellä on kokemusta muunlaisesta, siksi hän on varuillaan.
Koko näytelmä on rakentunut soutamisesta ja huopaamisesta, asioiden jankkaamisesta. Juuri kun on kehkeytymässä seesteinen hetki, jompikumpi pilaa tunnelman. Frankielle tulee nälkä kesken Johnnyn lemmenluritusten, joten tämän on ryhdyttävä loihtimaan huikopalaa, kokki kun on. (Käsiohjelmassa on Western Sandwichin ohje, sopii kokeilla.)

Esa Latva-Äijö on Johnny.
* *
Näytelmän taustalla soi vieno klassinen musiikki, mutta edes Debussyn Clair de Lune ei tehoa. Kuutamoyö alkaa vaihtua aamuksi, mutta valmista ei vain tule! Loistoseksiäkin on kyllä koettu riitelyn lomassa, mutta se ei sentään riitä. Siksi onkin ihmeellistä, että auringon noustessa Frankie ja Johnny siirtyvät sulassa sovussa ikkunan ääreen ihailemaan sen ensi säteitä. Kuin he katsoisivat yöllisen kinastelunsa täysin unohtaneina – simsalabim! – kohti yhteistä, suloisenpunertavaa tulevaisuuttaan, uutta alkua. The End.
Näytelmän loppuhuipennus on kyllä lässähdys, mutta Frankie & Johnny, eli Eeva Hakulinen ja Esa Latva-Äijö, ovat valloittavia ja luontevia rooleissaan; kuunkajossa tai ramppivalojen loisteessa, ihan sama! Johnny yli-innokkaine mutta kömpelöine (ja tavallaan turhine, koska Frankie on jo kiinnostunut) hurmausyrityksineen, joiden alle piiloutuu epävarmuus omasta riittävyydestä. Ristiriitainen, kiukkuileva Frankie on oikeasti lämmin ja ymmärtäväinen, mutta uskallus ei riitä rentoutumaan kuin hetkittäin. Tämmöisiä me taidamme muutkin olla: sisältä pehmeitä, päältä piikikkäitä. Elämässä koetut asiat pakottavat suojautumaan.
* *
Miten mukavaa, että teattereilla on erilaisia näyttämöitä erityyppisille esityksille; näyttäville spektaakkeleille omansa ja intiimimmille näytelmille omansa. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämön Frankie ja Johnny kuun valossa -esitys on sille sopivassa ympäristössä ja sen ensi-iltakin osui oikeaan ajankohtaan, sillä teatterista poistuttaessa taivaalla mollotti oranssinen, melkein täysi kuu… Johnnyn mielestä se olisi varmaan oivallinen enne!
Ritva Alpola
Frankie ja Johnny kuun valossa
- Käsikirjoitus: Terrence McNally
- Suomennos: Ville Mäkelä
- Ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen
- Lavastussuunnittelu: Juho Lindström
- Pukusuunnittelu: Mari Pajula
- Rooleissa: Eeva Hakulinen, Esa Latva-Äijö
Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 8.9.2022. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Räjäyttäjien ytimekkään psykedeelinen sillisalaatti – arviossa The Psychedelic Grey Bag
LEVYT | Jytätrion seikkailu psykedelian, brittipopin, huiluprogen ja rockin keitoksessa toimii hämmentävän hyvin yhteen.
Lukiolaiset esittävät toukokuussa Teatterimontussa yli sata vuotta vanhan rankan näytelmän – Spring Awakening -musikaali rokkaa
TEATTERI | Vuonna 1891 kirjoitettu Spring Awakening on edelleen ajankohtainen, koska sen aiheet ovat ikiaikaisia.
Terapeuttinen teatterielämys – arviossa Tarina tytöstä joka halusi olla valas
TEATTERI | Valkeakosken kaupunginteatterin suojissa esitettävä Tarina tytöstä joka halusi olla valas on herkkä ja ajatuksia herättävä kokonaisuus.
Steven Soderberghin kevyt vakoiludraama Black Bag usuttaa ihmettelemään kuka petkuttaa ammattivalehtelijoita
ELOKUVA | Tällaisia kevyehköjä komediaan taipuvaisia huolettomuuden rikostrillereitä Steven Soderbergh osaisi tehdä unissaankin.