Kyynärön lava Pälkäneellä täyttää 75 vuotta. Onnea! Kuva: Matti Mörttinen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Matti Mörttinen ihailee aktiivisia kyliä, odottaa innolla uutta ja taivastelee patsaiden nostattamia tunteita.
1
Reilut neljä vuosikymmentä sitten Joutsan Rutalahdessa hätkähdettiin. Kylän kauniissa rannassa hääri ”ihmehiippareita”. Niillä oli mukanaan muun muassa jo parhaat päivänsä (jotka nekään eivät kovin hyviä voineet olla) nähnyt farmari-Volga.
Myöhemmin vuoden 1982 aikana saattoi kyläläisillekin valjeta, mistä oli kesäisinä öinä ollut kysymys. Elokuvaahan ne hiipparit olivat tehneet.
Oli syntymässä Kaurismäen veljesten Arvottomat, josta sittemmin tuli vähintään yhden suomalaisen sukupolven kulttifilmi.
Rutalahti oli vain yksi seisake Arvottomien mutkikkaalla matkalla Suomessa, joka oli hiljalleen häviämässä etenkin 1980-luvun nuorten jalkojen alta. ”Tärkeintä on lähteminen”, onkin yksi perusviitta elokuvan ja sukupolven irrallisuuden filosofiassa.
Perjantaina 12. elokuuta Arvottomat palaa kauniiseen, kaukana kaikesta uinuvaan Rutalahteen. Asialleen omistautunut kyläyhdistys järjestää elokuvan erityisnäytöksen paikallisessa Letkaliiterissä. Elokuvaa ennen on tilaisuus osallistua opastettuihin tutustumiskävelyihin alueen kuvauspaikoille.
Baari on tietenkin myös auki. Epäilenpä, että siellä calvadoksen kanssa tulee päivän salaatti. Vaikka kytkykauppa onkin kiellettyä.
2
Päijänteen pitkässä poikkeamassa sijaitseva Rutalahti lienee ollut eniten esillä siitä, että formula ykkösten moninkertainen maailmanmestari, saksalainen Sebastian Vettel osti sieltä itselleen mökin reilulla miljoonalla eurolla. Sitä ennen paikan omisti nyt jo edesmennyt lääkärikuuluisuus Aki Hintsa.
Historiassaan kylä on kuulunut Korpilahteen, Leivonmäkeen ja Joutsaan. Olen vuosien saatossa havainnut, että monet maaseutumme elävät kylät ovat keskuksista etäällä olevia yhteisöjä, joissa ei identifioiduta kuntakeskuksiin eikä oikein maakuntiinkaan eikä etenkään niiden keskuskaupunkeihin. Eikä niissä ole ABC-liikenneasemaa. Pirkanmaalla tällaisia kyliä ovat vaikkapa Pälkäneen Rautajärvi entisen Luopioisten alueella tai Pinsiö, joka jakaantuu Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven kesken.
Vuoden kylinä palkittuja kumpikin, samoin kuin Rutalahti Keski-Suomessa. Kesää on vielä jäljellä. Elokuu on otollista aikaa poiketa kylässä.
3
Ei niin kaukana äsken mainitusta Rautajärvestä sijaitsee Kyynärön kylä. Siellä ei asu kuin satakunta ihmistä, joten kyläyhdistyksenkin se on perustanut yhdessä läheisten Ämmätsän ja Vahdermetsän kylien kanssa.
Kyynärössä on kuitenkin toimiva tanssilava, jollaisia Suomen maaseudulta on kadonnut sotien jälkeen enemmän kuin kukaan on ehtinyt laskea.
Lauantaina 13. elokuuta juhlitaan Kyynärön lavan 75-vuotista historiaa. Eikä ihan miten tahansa juhlitakaan. Lavalle nousee kahden kummeli-Heikin bändi eli Heikki Hela ja Heikki Silvennoinen yhtyeineen.
Tulinko jo sanoneeksi, että elokuu on otollista aikaa poiketa pikkukylässä?
4
Kun elokuu vähitellen väistyy, alkaa syyskuu, joka on teatteriensi-iltojen kultaista aikaa. Tämän vuoden syksy on erityisen mielenkiintoisesti pakkautunut, kun näyttämöille tulee sekä alkavaan kauteen suunniteltuja kappaleita että keväältä tai kauempaakin siirtyneitä produktioita.
Täysin uutta toimintatapaa edustavat näytelmät, joista on vedetty keväällä jo viisi tai kuusi ennakkoa, mutta ensi-ilta koittaa vasta nyt. Vanhaa tuttua on taas se, että kaupungin kummallakin isolla talolla on vetonaulana suurmusikaali.
Ja sitten erikoinen ilmiö, josta luulin jo päästyn eroon: leffateatteri. Viime vuosikymmenellä Työviksellä vedettiin useita elokuvista sovitettuja näytelmiä tai muuten filmimaailmaan liittyviä juttuja. Nyt Tampereen Teatteri vuorostaan kunnostautuu kolmella numerolla, joissa on kaikissa myös elokuva taustalla. Toki TTT:n ohjelmistostakin löytyy yksi esimerkki.
Teatterikauden tapauksiin voidaan jo nyt kirjata myös se, että ensi viikolla ilmestyy Matti Wacklinin kirjoittama Tampereen teatteritalosäätiön 75-vuotisjuhlakirja.
5
Maailman rauha lähti sitten Helsingin Hakaniemestä. Neuvostoliiton aikoinaan Suomeen lahjoittama veistos pääsi komeasti proomun kyytiin ja matkalle kohti tuntematonta varastointipaikkaa.
Periaatteellinen syy evakkoretkelle on se, että Hakaniemessä uudistetaan aluetta ja tehdään muun muassa uusia jalkakäytäviä. Samoin periaatteessa Maailman rauha palaa remontin jälkeen kaupunkiin jonnekin lähelle alkuperäistä sijaintiaan. Saas nähdä, miten käy käytännössä. Kansakunnan nykymentaliteetilla rumilus toivotettaisiin mieluiten kaatopaikalle.
Itse olen sitä mieltä, että historian erikoisuudet pitää säilyttää näytillä. Vain muistamalla voimme oppia jotain menneistä.
Yksi ratkaisu toki olisi tuoda pysti Tampereelle ja sijoittaa se johonkin osana Lenin-museota rinnatusten Näsinneulan aulassa aikoinaan turisteja pelotelleen Etyk-puureliefin kanssa. Monisatakiloinen Gerald Fordia, Urho Kekkosta ja Leonid Brežneviä esittävä kelokummitus on ollut viimeiset vuosikymmenet visusti varastoituna Tampereen museoiden tiloihin Ruskossa.
Matti Mörttinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.