Sirpa Ihanuksen teoksia Galleria Rongassa.
KUVATAIDE | Katri Kovasiipi kirjoittaa Tampereen gallerioista: Meri Westlinin maalauksia ja Sanni Saaren valokuvateoksia Mältinrannassa sekä Sirpa Ihanuksen paperiteoksia ja pronssiveistoksia Rongassa.
Kukissa koko kesä
Meri Westlinin maalaustyyliä hallitsevat ilo, konstailemattomuus sekä kaikenlaisen sievistelyn ja pipertelyn välttäminen. Maalarin kädenjälki on voimakasta, värikästä ja rohkeaa.
Aiemmin hän on maalannut esimerkiksi sarjan ilveksiä, kuin kunnianosoituksena Reidar Särestöniemelle. Ilveksissään Westlin on ollut leikkisä, käyttänyt ennakkoluulottomasti värejä ja rajauksia sekä pistänyt ne myös yllättäviin tilanteisiin.
Nyt hänen aiheenaan ovat kesän kukat, mutta ote on ilvesmaalauksista tuttu. Kun Westlinin sivellin lähtee kulkemaan kankaalla, se etenee sumeilematta ja virheitä pelkäämättä. Työtapa on ekspressiivinen, ja on ainakin helppo kuvitella, että maalauksen liike on ollut nopeaa.
Meri Westlinin maalaus Heartbrake Hotel, akryyli ja öljyväri paperille (2022)
Maailmantilanteessa, jossa olisi paljonkin aihetta synkistelyyn, Westlin kääntää katseensa kauneuteen ja ammentaa siitä voimaa. Maalaustensa kautta hän haluaa jakaa tuota voimaa myös teosten katsojille.
”Näinä epävarmuuden aikoina minulle ei jää muuta mahdollisuutta, kuin maalata hiljaisen pellon pakahduttava kauneus”, taiteilija toteaa näyttelytiedotteessaan.
Meri Westlin: Monimutkaisen kesäpäivän yhtälö, akryyli ja öljyväri (2022).
Vaikka maalauksia hallitsevat valoisat värit, mukana on toki myös murrettuja sävyjä ja toisaalta jopa urbaaneja neonsävyjä.
Westlin tutkii kukkien lukemattomia mahdollisia muotoja ja elämänkaaren eri sävyjä todistaen, ettei kukka suinkaan ole monotoninen eikä väheksynnän arvoinen aihe. Omalla persoonallisella käsialallaan Westlin pitää huolen siitä, etteivät hänen kukkansa ole banaaleja tai imeliä, vaan niissä on voimaa ja jopa karskiutta, josta tihkuu sisäistä energiaa katsojallekin jaettavaksi.
Kasvisto-sarjansa synnystä kertovalla videolla Westlin myös paljastaa, että maalausten taustalla on ajatuksia jo sukupuuttoon kuolleista lajeista tai ilmastonmuutoksen aiheuttamien mutaatioiden vaikutuksista.
Meri Westlin: Kesäpäivän pienoiskuva. Studio Mältinranta, Kuninkaankatu 2, Tampere, 26.7. saakka ma–to 12–18, pe–su 12–16. Taiteilijatapaaminen su 24.7. klo 14.00. Westlinin teoksia on esillä myös Finlayson Art Area -tapahtumassa.
* *
Maailmankaikkeus pölyhiukkasessa
Sanni Saari on toteuttanut kokonaisen näyttelyn pölyhiukkasen käynnistämän filosofoinnin pohjalta.
”Lokakuussa 2020 huomioni varasti pieni pölyhiukkanen. Kuvasin valokuvastudiossa sinertävässä valossa tyhjää pöytää kun tuo loistava pieni piste veti viekoitellen puoleensa”, kertoo Saari pienessä kirjasessa, joka on mukana yhtenä näyttelyn teoksena. Vieraat voivat vapaasti selailla ja lueskella tuota kirjateosta Ajatuksia pölystä ja valokuvasta.
Pölyhiukkanen havahdutti Saaren ajattelemaan aineen loputonta kiertokulkua, jonka maailmankaikkeuden alkuhetket ovat sysänneet liikkeelle. Hän on pohtinut, mitä kaikkia jo väistyneiden elämänmuotojen jälkiä pöly voi sisältää.
Kiertokulun miettiminen saa tiedostamaan oman kuolevaisuutensa. Paradoksaalisesti elämämme on vain väliaikaista, mutta kaikki aine, josta itse koostumme, jatkaa kiertokulkuaan maailmassa myös meidän jälkeemme. Ajatukset pölystä kasvavat Saaren käsittelyssä metafyysisiin ulottuvuuksiin.
Valokuvaajana Saari pohtii myös pölyn ja valokuvan suhdetta. Hän näkee rinnasteisuutta pölyn ja valokuvien kätkemiseen ja esille jättämiseen liittyvässä kontrollin tarpeessa. Valokuvauksessa välttämättömän valon ja kaikkialla pyörivän pölyn välillä hän myös näkee analogian:
”Kameran kennolle langennut valo on kuin pölypeite, joka jättää yksilöllisen merkin ajasta.”
Sanni Saaren teokset Tähdet näyttävät erilaiselta tänään ja Hengityksen peloton tahti.
Yhden pölyhiukkasen valokuvaaminen onnistuneesti ei liene itsestäänselvän helppo temppu. Saaren teoksia hallitsee syvän sininen väri, ne lähestyvät Kleinin sinistä. Pöly näyttäytyy kuvissa erisuuruisina valopisteinä ja -laikkuina.
Kaiken kaikkiaan kuvissa on avaruudellinen tunnelma: Saari kasvattaa mahdollisimman pienen havaittavissa olevan kohteen kuvaamisen suurimpiin mahdollisiin ihmismielellä käsitettäviin mittakaavoihin.
Videoinstallaatiota Elämisen hiljainen merkki katsoessani mietin, mahtaako se olla Mältinrannassa vähän liian valoisassa tilassa, vai onko ilmaisun hienovaraisuus mennyt tässä teoksessa jo niin pitkälle, etten katsojana pysty tavoittamaan sitä, mitä taiteilija tahtoo välittää.
Sanni Saari: The Blue Hour of Dust. Galleria Mältinranta, Kuninkaankatu 2, Tampere, 26.7. saakka ma–to 12–18, pe–su 12–16. Taiteilijatapaaminen su 24.7. klo 14.00.
* *
Paperin mehevä kolmiulotteisuus
Sirpa Ihanuksen taito luoda paperiin reliefimäistä kolmiulotteisuutta on vankkumaton. Ihanus on kuvanveistäjä, ja Galleria Rongan näyttelyssä hän osoittaa, että hän suhtautuu veistäjän otteella myös paperiin.
Teosten kuva-aiheet sulauttavat luontevasti yhteen abstraktin ja esittävän. Esimerkiksi teos Winter (2022) on mahdollista nähdä vain abstraktien muotojen rytminä, mutta merkityksiä hakeva ihmiskatse näkee siinä herkästi myös talven varalle kasatun halkopinon päädyn. Tässä teoksessa myös harmaiden ja ruskehtavien värisävyjen lempeä sointi ja tarkka rytmitys ansaitsevat erityismaininnan.
Sirpa Ihanus: Winter.
Ihanus on tehnyt useita teossarjoja, joissa abstraktin ja esittävän suhde kukoistaa. Teosten aiheet tulevat arkisesta, meitä ympäröivästä maailmasta, kuten katukuvista ja katujen pintamaalauksista innoittuneessa sarjassa Street Stories sekä puunrunkojen olemuksesta ammentavassa sarjassa Wilderness.
Monesti hyvän taiteen tunnistaa kehossaan ja sormenpäissään haluna kosketella ja tunnustella teosten tekstuuria. Ihanuksen paperiteokset synnyttävät tällaisen halun, ja vaikkei paperien herkullista kolmiulotteisuutta voikaan koskea, niitä hyväilee silmillään.
Näyttelyssä on mukana myös muutamia Ihanuksen pronssiveistoksia. Nekin todistavat taiteilijan sykähdyttävästä muototajusta. Melkein voi kuulla, kuinka harmonikka soi Tango-nimisissä veistoksissa. Arkkitehtuurivaikutteet puolestaan värähtelevät veistoksissa Samurai ja Torni.
Valokuvat eivät tee oikeutta Ihanuksen paperiteosten mehevälle kolmiulotteisuudelle. Ne onkin syytä mennä katsomaan paikan päälle Galleria Rongaan.
Sirpa Ihanus: Pronssia ja paperia. Galleria Ronga, Rongankatu 1 C 9, Tampere, 28.7. saakka ti–pe 12–18, la–su 12–16.
Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat
Taiteen edistämiskeskus (Taike) on tukenut kirjoittajan työskentelyä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.
Aino Kannisto sai tilaisuuden uppoutua Berliinin kulttuurihotellin tunnelmaan – näyttely Ruovedellä
KUVATAIDE | Aino Kanniston Hotel Bogota -näyttely vahvistaa Vinhan galleriaa kulttuuritilana. Kuvat kertovat toimintaansa lopetelleesta hotellivanhuksesta.
Galleriakatsaus: Taide käsittelee perheen surua, luontokatosurua ja sodan kollektiivista surua
KUVATAIDE | Tiina Nyrhinen kirjoittaa Jyri Pitkäsen, Pauliina Heinäsen, Dominik Fleischmannin, Henri Airon, Paula Puoskarin, Anni-Sofia Knuuttilan ja Henna Nuutisen näyttelyistä Tampereella.
