Nykyaikaista eläintarhanrakennusta – arviossa lautapeliuutuus Ark Nova

Eläintarha rakentuu hyvää vauhtia. Kuva: Mikko Saari

Kuka rakentaa päheimmän eläintarhan? Sitä kysyy uusi hittilautapeli Ark Nova (Feuerland Spiele / Capstone Games, 2021). Onneksi tässä ei olla tekemässä perinteistä eläinvankilaa, vaan nykyaikaista, tieteellisesti hoidettua eläintarhaa, jossa eläinten tarpeet huomioidaan ja menestys riippuu myös eläintarhan panostuksista luonnonsuojeluun. Yleisönsuosiotakin on ajateltava, sillä vaikka luonnonsuojelusta tulee enemmän arvovaltaa kuin lipunmyynnistä, vierailijoiden tuomalla rahalla hankitaan eläimiä ja niille tiloja.

Vuonna 2021 ilmestynyt peli on noussut raketin lailla BoardGameGeek-palvelun parhaiden pelien listalla ja löytyy tätä kirjoittaessani jo 20:n kärjestä. Se on näin tuoreelta peliltä huikea saavutus.

Ark Nova on selvästi osunut peliharrastajien mieltymyksiin todella hyvin. Menestystä on vieläpä hidastanut pelin heikko saatavuus: nopeimmat saivat pelin jo viime vuoden lopulla, nyt keväällä Suomen kauppoihin tullut erä katosi nopeasti. Harrastajalautapelien maailmaa kipeästi vaivanneet tuotanto- ja logistiikkaongelmat näkyvät tämänkin pelin kohdalla.

Kortteja ja toimintoja

Ark Nova rakentuu valikoimasta elementtejä, jossa on aika vähän mitään varsinaisesti uutta. Tutut ainekset on koottu kuitenkin kasaan taitavasti. Pelin perusta on viidessä toiminnossa, joista valitaan aina yksi, jonka suorittamisen jälkeen on seuraavan pelaajan vuoro. Tätä perusluuppia kierretään, kunnes joku pelaajista katkaisee pelin. Pelaajilla on kaksi pistenappulaa, jotka kulkevat pisteradalla vastakkaisiin suuntiin. Kun ne kohtaavat, peli loppuu: kaikki muut pelaajat saavat vielä yhden vuoron ja sitten peli on siinä.

Toiminnot ovat yksinkertaisia: aitausten rakentamista, korttien nostamista, eläinten hankkimista, sponsorikorttien pelaamista ja erilaisten yhteistyökuvioiden virittelyä yliopistojen ja eri maiden eläintarhojen kanssa. Toimintoja tehtäessä merkittävää on paitsi valittu toiminto, myös sen voimakkuus. Pelaajalla on edessään asteikko 1–5 ja jokainen toiminto on jossain kohdassa asteikkoa. Jos rakennustoiminto on kohdassa neljä, se tehdään nelosen voimakkuudella, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että pelaaja saa rakentaa korkeintaan neljän ruudun kokoisen aitauksen. Käytetty toiminto putoaa ykköspaikalle ja alempana olleet toiminnot nousevat asteikolla pykälän ylöspäin.

Kortit ovat tärkeitä. Pelissä on tukeva yli 200 kortin pakka, jossa on paljon eläinkortteja ja niiden lisäksi sponsorikortteja ja suojeluprojekteja. Jokainen kortti on ainutlaatuinen, eikä pakkaa pelata likimainkaan kokonaan läpi. Pelissä nähdään siis melko pieni siivu mahdollisista korteista, mikä on omiaan tuomaan peleihin vaihtelua. Koskaan ei voi laskea jonkun tietyn kortin saamisen varaan, vaan on sopeuduttava kortteihin, jotka onnistuu saamaan. Peli antaa kuitenkin jonkun verran mahdollisuuksia valita kortteja näkyvillä olevista korteista sokkona pakasta nostamisen sijasta, mikä antaa tilaa suunnitelmille ja strategioille.

Niilinkrokotiili on hyvä esimerkki vähän vaativammasta eläimestä. Sen hankkiminen vaatii vankkaa kokemusta matelijoiden hoitamisesta, eläintarhasta on löydyttävä kolme matelijasymbolia jo ennestään. Krokotiili vaatii myös ison viiden ruudun aitauksen, jonka on oltava veden äärellä. Kuva: Mikko Saari

Eläimet vaihtelevat pienistä maan matosista uljaisiin norsuihin ja tiikereihin. Mitä harvinaisempi ja näyttävämpi eläin, sitä enemmän sen hankkimiseen liittyy vaikeuksia – kallis hinta, iso aitaus, vaatimuksia kansainvälisestä yhteistyöstä, aikaisempaa kokemusta tietynlaisista eläimistä ja niin edelleen – mutta sitä suuremmat ovat palkinnot. Parhaat eläimet houkuttelevat runsaasti yleisöä ja tarjoavat muitakin etuja. Raha ei kuitenkaan riitä suureen määrään kalliita eläimiä, ja varsinkin pelin alussa on suosiolla keskityttävä kotieläimiin ja muihin yksinkertaisempiin hankintoihin.

Sponsorikortit tarjoavat erilaisia etuja. Sponsorit voivat esimerkiksi rahoittaa eläintarhaan erilaisia kohteita, kuten leikkipaikkoja, koulutuskeskuksia, erityisiä eläinaitauksia ja niin edelleen. Osa sponsorikorteista antaa etuja, vaikkapa bonuksia tietynlaisten tai tietyiltä seuduilta kotoisin olevien eläinten hankkimisesta ja joistain saa pisteitä pelin lopussa. Sponsorikortteihin liittyy yksi pelin räikeimmistä epärealistisuuksista: sponsorit eivät vaadi pelaajalta yhtään mitään, ikinä ei joudu tekemään minkäänlaisia kompromisseja omien tarpeidensa ja sponsorien halujen välillä. Ark Nova ottaa eläintarha-aiheensa vakavasti ja pyrkii realismiin, mutta ei silti ole mikään yksityiskohtainen simulaatio.

Peli täynnä herkullisia valintoja

Ark Novan ainekset ovat aika tutun oloisia. Kortit tuovat heti mieleen Terraforming Marsin, pisteratamekanismi on lainattu Rajas of the Gangesista, toiminnonvalinta on tuttu Civilization: New Dawnista… Lainatavaraa on kuitenkin yhdistelty hyvin ja omiakin mausteita on lisätty riittävästi. Ark Novassa onkin paljon mielenkiintoista pohdittavaa pelaajalle, joka kaipaa lautapeliltään mielekkäitä päätöksiä tehtäväksi.

Jo toimintomekanismi pistää pohtimaan. Milloin joku toiminto on tarpeen saada nostettua viitostasolle, milloin riittää vähempi? Miten varmistaa riittävä virta uusia kortteja? Mitkä eläimet ovat tärkeimpiä, mistä voi luopua? Mihin riittää raha? Nämä kysymykset ovat mielenkiintoisia ja tarjoavat joka vuoro uusia vaikeita valintoja tehtäväksi.

Pisteytyskin on syytä pitää mielessä. Ark Nova ei ole mikään koneistonrakennuspeli, jossa kehitellään mahdollisimman tuottoisa eläintarha ja sillä sitten saalistetaan pisteitä, vaan pisteiden hankkiminen on pidettävä jatkuvasti mielessä. Pelin katkaiseminen ensimmäisenä tuntuu ratkaisevan tärkeältä, sillä ainakin meidän kaksinpeleissämme voittaja on aina ollut katkaisija.

Suhtaudumme Ark Novaan kilpajuoksuna. Yleisön suosiota on sinänsä helppo hankkia: sen kun ostaa arvokkaita eläimiä. Luonnonsuojelupisteet ovat sitten tiukemmassa, mutta ne ovatkin vastineeksi arvokkaampia: alussa jokainen suojelupiste on kahden yleisönsuosiopisteen arvoinen, myöhemmin kolmen. Osa suojeluprojekteista vaatii tietynlaisten eläinten keräämistä, esimerkiksi tiettyä määrää afrikkalaisia eläimiä tai vaikkapa lintuja; osa taas vaatii uhrauksia eli eläinten vapauttamista luontoon, jolloin tietysti menettää yleisönsuosion ja lipputulot, mutta vastineeksi voi saada runsaasti suojelupisteitä.

Näitä viittä toimintokorttia pyörittämällä peli etenee alusta loppuun. Tässä vaiheessa ollaan jo melko pitkällä pelissä, kun viidestä toiminnosta kolme on päivitetty paremmalle punaiselle puolelle. Kuva: Mikko Saari

Ihan kaikille Ark Novaa ei voi suositella. Se on toki lautapeliharrastajien valtavirran mieleen, kuten huikeasta menestyksestä näkyy. Toisaalta se on aika raskas peli, jonka sääntökirja ei juurikaan helpota pelin oppimista. BoardGameGeekin sääntökysymysfoorumit tulvivat kysymyksiä, joiden vastaukset löytäisi oikeastaan aika helposti sääntökirjasta; jostain ongelmasta tämä sääntökysymysten paljous kuitenkin kertoo.

Sääntökirja onkin aika raskasta luettavaa, peli on suoraviivaisempi kuin kirja antaa ymmärtää. Eläintarhateema saattaa myös houkutella Ark Novan pariin pelaajia, jotka odottavat jotain huippusuositun Wingspan-pelin kaltaista. Ark Nova on kuitenkin selvästi Wingspania raskaampi peli, ja selvästi pidempikin se on.

Monet ovatkin valitelleet pelin olevan pitkänpuoleinen; jonkinlaisena perusarviona pelin pituudelle voi pitää tuntia pelaajaa kohden. No, peliä kuin peliä voi tietysti pelata hitaammin tai nopeammin ja meille Ark Nova on kaksinpelinä helposti napakka alle tunnin peli, mutta olemme kyllä yleisestikin nopeita pelaajia. Jos muutenkin laatikon kestoarvioiden yläraja pitää omalla kohdalla yleensä paikkansa, Ark Novalle on syytä varata runsaasti aikaa. Nopeiden pelaajien ei toisaalta tarvitse pelin kestosta huolestua. Jos pelaajat ovat keskittyneitä edistämään peliä ja pelaavat pisteiden kerääminen mielessään, loppuun päästään ripeästi. Itsekin pelannen Ark Novaa pääasiassa kaksinpelinä.

Lisäpelaajat eivät tuo peliin erityisemmin lisäarvoa, Ark Nova on luonteeltaan melko omaehtoista puurtamista ja siksi sellainen peli, joka loistaa kaksinpelinä. Yksinpelimahdollisuuskin löytyy ja siitä monet pitävät, mutta minulle pelin suola on nimenomaan kilpajuoksussa toista pelaajaa vastaan.

Harkitsin Ark Novan ostamista pitkään, mutta onneksi tein niin. Ark Nova on osoittautunut melkoiseksi nappiosumaksi omaan pelimakuuni nähden. Pelikertoja on kertynyt paljon, eikä peli näytä millään lailla tyhjenevän pelatessa. Paksu pinkka kortteja tarkoittaa, että peliään ei voi suunnitella etukäteen: varmin tie tappioon on päättää heti alussa pelaavansa jollain tietyllä strategialla (”minä kerään nyt lintuja”) ja sitten jääräpäisesti noudattaa sitä, tarjosi pakka sopivia kortteja tai ei. Ark Novassa pitää sopeutua siihen mitä saa ja olla valmis nopeisiin suunnanmuutoksiin. Tällainen taktisuus yhdistettynä napakkaan kilpajuoksuun viehättää kovasti.

Ark Nova on suunnittelija Mathias Wiggen esikoisteos ja jälki on erinomaista. Toki julkaisija Feuerland Spiele on monien mestarillisten pelien – kuten upean A Feast for Odinin – takana ja peliä kehittämässä on sitä kautta ollut kokeneita ammattilaisia. Ark Novalle on helppo ennustaa paikkaa BoardGameGeekin listan kymmenen kärjestä vielä tämän vuoden aikana, ja kun Lautapelioppaan vuosiäänestys pidetään syksyllä, veikkaan Ark Novan olevan sen parhaiten menestyvä uutuuspeli.

Heikon saatavuudenkin pitäisi julkaisijan mukaan parantua kesän mittaan, kun Eurooppaan saadaan uusi, isompi erä englanninkielisiä kappaleita.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua