Tuija Välipakka. Kuva: Emil Bobyrev
KIRJAT | Kirjailija Tuija Välipakka on kirjoittanut tietokirjan kirjailijoiden ruokatottumuksista. Kahden vuoden työn tuloksena syntynyt Kirjailijan keittiössä kertoo haastateltavien suhteesta ruokaan ja ruoan näkymisestä heidän kirjoissaan.
”Ihastuin Viggoa Wallensköldin kirjasarjaan, jossa on mukana paljon sieniä. Minun oli pakko saada tietää, mitä Viggo pitää sienistä.”
Päivi Vasara, teksti
Emil Bobyrev, kuvat
Kirjailija Tuija Välipakan keittiössä on ikkunan edessä vihreä yrttilava. Rintamamiestalon pieni keittiö remontoitiin viisitoista vuotta sitten pelkkään ruoanlaittoon, ja ruokapöytä on toisessa huoneessa.
Välipakka jakaa lukijoille oman reseptinsä aamiaiskulhosta, koska tapaamme aamupäivällä.
– En syönyt aamiaista lapsenakaan, koska ruoka ei maistunut minulle aamuisin. Syömättömyydellä on seurauksensa, päänsärkyä ja huonoa oloa. Kaksi vuotta sitten ryhdyin miettimään, mitä voisin ja haluaisin syödä aamuisin. Sen piti olla viileää ja raikasta, koska lämmin puuro ei maistu heti herättyä.
Tuija Välipakka vieraili kirjailijoiden keittiössä, ja siitä syntyi teos Kirjailijan keittiössä.
Salainen pähkinäpurkki
Aamiaiskulhoonsa Välipakka laittaa turkkilaista kiinteää ja vähärasvaista jogurttia ja Alpron greek style mango -kaurajogurttia. Lisäksi siihen tulee Pauluns paleo granolaa sekä annos salaisesta pähkinäpurkista.
Pähkinäpurkki on niin tärkeä, että se lähtee mukaan kesämökille. Me saimme maistaa aamiaiskulhon, jossa oli karhunvatukoita, vadelmia, mansikoita ja pensasmustikoita. Lisänä on Poikain parhaiden marjajauheita sekä psylliumjauhetta, jossa on paljon ravintokuitua.
Aamiaiskulhon aineksia voi vaihdella satokauden mukaan.
– Aineksia voi vaihdella satokauden ja mielen mukaan. Pähkinät ovat arvokkaita, joten kun ne ovat tarjouksessa esimerkiksi Lidlissä, käyn niitä metsästämässä.
– Pidän granaattiomenan siemenistä. Niitä on haastavaa irrottaa, joten sitä teen muiden keittiötoimien ohella. Siemenet säilyvät yllättävän hyvin jääkaapissa. Mango on yksi hyvä lisuke. Senkin kanssa askartelen paremmalla ajalla. Jogurtti on olennainen, koska käytän muuten vain vähän maitotuotteita.
Ruoan ulkonäkö on Tuija Välipakalle selvästi tärkeä asia. Aamiaiskulhon ainekset on aseteltu ajatuksella, eikä mössätty sekaisin.
Kirja jossa on lukemista
Välipakan tietokirja Kirjailijan keittiössä (Siltala, 2022) on juuri julkaistu. Teos on paksu lukukirja, joka kertoo muun muassa kirjailijoiden suhteesta ruokaan, ruoasta kirjallisuudessa sekä keittokirjojen historiasta.
Kirjan kannessa on multaporkkanoita, jotka Ville Hytönen on saanut virolaisessa kylässä naapuriltaan.
Kannessa on Ville Hytösen multaisia porkkanoita, jotka ovat kasvaneet virolaisessa kylässä lähellä Tallinnaa. Niitä Ville saa lahjaksi venäläiseltä naapuriltaan.
Multaiset porkkanat kuvaavat kirjan sisältöä, sillä kirjailija on eräänlainen alkutyöntekijä, uuden kasvun aikaansaaja.
Mitä kirjailija syö kirjoittaessaan
Keittiönsä oven kirjassa avaavat ja lempireseptinsä jakavat Ville Hytösen lisäksi Leena Parkkinen, Viggo Wallensköld, Sirpa Kähkönen, Marko Annala ja Inga Magga, Anneli Kanto, Johanna Sinisalo, Juha Siro, Outi Pakkanen, Sofi Oksanen sekä Katri Wanner-Salmi, joka muistelee Vexi Salmea.
– Kävimme keskusteluja siitä, mitä kirjailijat syövät kirjoittaessaan, mikä on kunkin suhtautuminen ruokaan, miten ruoka näkyy heidän tuotannossaan ja miten aikakaudet ovat muuttaneet ruokaa.
Kirjan tekeminen kesti kaksi vuotta. Välipakka teki reissuja kirjailijoiden keittiöihin akselilla Tampere-Helsinki-Porvoo-Viro.
Kaksi vuotta on pitkä matka. Sen aikana Välipakan eno Vexi Salmi kuoli ja kirjassa häntä muistelee siis puoliso Katri Wanner-Salmi.
Tuija Välipakka on intohimoinen ruoanlaittaja ja innostunut yrteistä.
Ei kahdesti samaa ruokaa
Tuija Välipakka on itse antaumuksellinen ruoanlaittaja. Siihen syynä on ollut seitsemän hengen uusperheen pitäminen kylläisinä. Hän ei koskaan tee toista kertaa aivan samaa ruokaa, vaikka perhe sitä pyytäisi.
– Luen keittokirjoja ja saan niistä inspiraatiota, mutta en tee ruokaa resepteistä. Ruokaan vaikuttaa olemassa olevien raaka-aineiden lisäksi moni muu seikka, vaikka lehdestä luettu ruokajuttu tai oma mieliala.
– Aika usein menen kauppaan ja valitsen pääaineksen ja sitten mietin, mitä muuta sen kanssa tarjoan. Tai sitten katson, mikä uhkaa jääkaapissa mennä hävikkiin ja hankin jotain sen ruokatarvikkeen kanssa.
Välipakka tuntee intohimoa ruoanvalmistukseen, koska siinä näkee lopputuloksen heti ja saa palkinnon vaivoistaan välittömästi. Kädentaito tuo vastapainoa kirjailijan työhön, jossa prosessit ovat pitkiä.
Anneli Kanto paneutui historiaan
Moni kirjailija tuntuu skippaavan lounaan ja elää kahvilla, vaikka se työtehoa laskeekin. Kirjassa Outi Pakkanen ja Sirpa Kähkönen kertovat syövänsä kevyen lounaan.
Marko Annala juo kahvia ja syö vasta kello 17. Annala on myös rockmuusikko, joten hänen aamunsa ei ole samaan aikaan kuin toimistotyöläisillä.
Sofi Oksanen kirjoittaa öisin, joten hänen ruoka-aikansa ovat poikkeavat.
Johanna Sinisalo on tunnetusti chilin käyttäjä. Hän antaa halloumi-mansikka-chili-salsan ohjeen. Chilinä on habanero, mikä ei ole miedoimmasta päästä. Salsa oli toki tulista, mutta mansikan hapokkuus taittaa terävimmän kärjen.
Historiallisten romaanien kirjoittaja Anneli Kanto teki keskiaikaista pannaria ja fenkolisoppaa. Hän on romaanejaan varten tutkinut keskiaikaisia ruokia, jotta tietää, millä ruualla hänen kirjansa sankarit pysyisivät hengissä.
Perheeseen kuuluu kuusi kissaa. Tuttavallisin oli meidän käydessämme tämä katti.
Tuoksut, värit ja maut
Juha Siroa Välipakka pyysi mukaan, koska tämä on tunnettu kalamies. Outi Pakkanen on dekkaristi ja hänen sankarihahmonsa graafikko Anna Laine on herkkusuu.
Leena Parkkisen koko tuotannossa kulkee ruoka mukana, kuten hänen uusimmassa teoksessaankin.
Suurimmaksi osaksi kirjassa ollaan vierailulla kirjailijan kotona. Poikkeuksen tekevät Sofi Oksanen, jonka osuus on tehty hänen työhuoneellaan, ja Viggo Wallensköld.
– Viggo Wallensköldin kohdalla kuvataide tuli ensin, ja sitten ihastuin hänen Anatoli D. Mbdrinovista kertovaan kirjasarjaansa, jossa on mukana paljon sieniä. Minun oli pakko saada tietää, mitä Viggo pitää sienistä. Hänen osuutensa kirjaan tehtiin Porvoon kesämökillä.
Kirjoittamiseen Tuija Välipakka halusi päästä nopeasti vierailujen jälkeen, jotta aistimukset eli tuoksut, värit ja maut säilyivät tuoreina. Kirja etenee vierailujen suhteen melko lailla kronologisesti ja mukana ovat eri vuodenajat.
– Kaikki kivat kokkaushetket onnistuivat. Sen takasi myös se, että varasin aikaa olla läsnä. Pisimmän valmistusajan vei Leena Parkkisen irakilainen pata, dolma, jonka valmistuminen kypsymisineen kesti kuusi tuntia.
Tässä on kaikki ainekset tällä kertaa valmistettuun aamiaiskulhoon. Pähkinäpurkki on Tuija Välipakan salaisuus ja niin tärkeä, että se otetaan mukaan kesämökillekin.
Takaisin kasvisruokaan
Tuija Välipakka eli pitkään kasviksilla, välillä mukana ruokavaliossa oli paljon kanaa, mutta nyttemmin hän on palannut kasvisvoittoiselle linjalle.
– En enää löytänyt perusteita sille, että kenenkään elämä päättyisi minun vuokseni.
Yrtit ovat Välipakalle tärkeitä. Hän odottaa kesää, että pääsee laittamaan lisää yrttejä kasvamaan. Suosikkiyrttejä ovat thaibasilika, korianteri ja erilaiset minttulajit.
Pihassa on kasvilavoja. Samassa talossa Välipakka on asunut 30 vuotta ja historiaan mahtuu porkkana- ja perunamaa, jopa maissi, joka tuotti kuumana kesänä vuonna 1993 viisi tähkää. Hellekesä jäi mieleen myös siitä, että silloin syntyi perheen keskimmäinen tytär.
Pihassa on raparperia ja hedelmäpuita, omenaa ja kirsikkaa. Jännittävää, että vain kolmen ja puolen kilometrin päässä Stockmannilta eletään näin maalaismaista elämää.
Kodin remontissa 15 vuotta sitten hän halusi aamiaiskaapin, koska keittiössä on vähän laskutilaa. Nythän aamiaiskaappi on villitys, joten Tuija oli edellä aikaansa.
Kaikesta voi huomata, että hän suhtautuu myös kahvinkeittoon intohimoisesti. Kahvi jauhetaan pavuista ja sitä on tehty niin hartaasti, että edellinen mylly väsyi. Kahviin hän vaahdottaa Alpron barista coconut -kasvismaitoa, joka antaa lempeän kookoksen vivahteen ja vahvan vaahdon.
Puute ruuasta
Kirjailijan keittiössä -kirjassa ruoka on läsnä monin tavoin, myös sen puutteena. Näin on Sirpa Kähkösen kohdalla, koska hän kirjoittaa sota-ajasta.
– Ruoka on jopa intensiivisemmin läsnä, kun siitä on puutetta.
Tietokirjan lopussa on kuuden sivun lista kirjasuosituksista, jos joku etsii ruokaa käsittelevää kirjallisuutta.
– Lempikirjojen listausta oli vaikea tehdä, koska ruokaa on mukana niin paljon kirjallisuudessa. Onko kukaan kirjoittanut kirjaa, jossa ruokaa ei mainita kertaakaan? Edes sen puutetta?
Mansikoita aamiaiskulhon tarpeiksi.
Muutokset ovat nopeita
Kaksi vuotta on pitkä aika tehdä kirjaa. Se näkyi esimerkiksi siinä, että juuri kun ehti kirjoittaa, että jokin ruokatarvike on uusinta uutta, tulikin jo jokin toinen uutuus.
– Kulttuurisesti ruoka on sekoittunutta. Voi esimerkiksi kysyä, mitä on suomalainen ruoka. Muuttuuko suomalaiseksi se mitä perheissä tarjotaan? Suomessa syödään arkenakin tex-mex-ruokaa, esimerkiksi meksikolaisia maissitortilloja. Toki niiden maku on toinen kuin alkuperäisten meksikolaisten. Pizzaan saatetaan laittaa ananasta, ideana sekään ei ole kotoisin alkuperämaasta. Eihän edes kansallisruokana pitämiemme karjalanpiirakoiden riisi ole suomalaista.
Vinkiksi Tuija Välipakka antaa, että Tullintorin kellarin East Asian Mart on hyvä paikka löytää etnisiä ruokatarvikkeita. Pirkkalan Citymarketissa on myös kattava valikoima, etenkin kastikkeiden osalta.
Ruokakuvia ei ole tuunattu
Kirjassa on annos keittokirjojen historiaa sekä ajatuksia ruoasta identiteetin rakentajana. Kirja onkin ruokareseptien lisäksi runsaasti tietoa sisältävä lukukirja, joka paneutuu ruokamuistojen ja aistielämysten lisäksi hävikin pienentämiseen.
Kirjan kuvia Välipakka sanoo arkikuviksi. Annoksia ei ole koristeltu tai tuunattu juhla-asuun, vaan ne ovat kunkin kirjailijan arjen kuvia.
Kirjailijan keittiössä ilmestyi huhtikuussa 2022 ja se on Siltalan kustantama.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
