Millainen ihminen on Ritva Auvinen, monien roolien ja estradien oopperadiiva? Satu Strömbergin elämäkertateos kertoo

Kuvat: satustromberg.com / Avain Kustannus

Takavuosien laulaja Veikko Lavi oli sitä mieltä, että ”jokainen ihminen on laulun arvoinen”. Ajatusta laventaen: olisimmeko me myös kirjan arvoisia? Ehkäpä, mutta kaikki kirjat eivät varmaankaan olisi yhtä kiinnostavia. Omalta kohdaltaan asiaa epäili oopperalaulaja Ritva Auvinen, kun Satu Strömberg ehdotti kirjan kirjoittamista hänen monipuolisesta ja pitkästä urastaan.

Satu Strömberg on Suomen Kansallisoopperan ja Kansallisbaletin lauluosaston päällikkö, koulutukseltaan ekonomi sekä laulupedagogi ja äänialaltaan sopraano. kuten ihailemansa Ritva Auvinen. Strömbergiä ihmetytti, miksei Auvisesta ole jo kirjoitettu kirjaa. Auvinen itse ei aluksi innostunut koko ideasta vaan vaati Strömbergiltä jopa kirjoitusnäytettä ennen suostumustaan hankkeeseen. Siitä se kirjan kehkeytyminen sitten lähti!

Satu Strömberg pohti tarkkaan tulevan teoksen rakennetta. Ritva Auvisesta voisi toki kirjoittaa perinteisen, kronologisesti hänen elämäänsä ja urakehitystään seurailevan kirjan, mutta näin edeten siitä saattaisi tulla liian mekaaninen ja puiseva. Niinpä Strömberg valitsi toisen tavan: hän halusi, että kirja heijastaa Ritva Auvisen valoisaa luonnetta ja positiivista asennetta kaikkeen, mitä elämä on eteen tuonut. Siinä kudelmassa on runsaasti sävyjä, tummiakin.

* *

Ujo diiva – Oopperalaulajatar Ritva Auvinen (Avain, 2022) kertoo tarinoita monien vuosikymmenten varrelta, ja niihin kietoutuu muistoja niin uran kuin yksityiselämänkin varrelta. Kertojina ovat sekä Ritva Auvinen itse että hänen läheiset ystävänsä ja kollegansa.

Kirja on paitsi kunnianosoitus huiman uran tehneelle laulajalle, myös ansaittu esiinnosto. Lokakuussa 2022 Ritva Auvinen täyttää 90 vuotta. Hän on ollut vuosikymmeniä parrasvaloissa, mutta hänen aktiivisimmat lauluaikansa ovat jo takana. Myös hänen oman ikäpolvensa ihmiset, sekä musiikkialan kollegat että aktiivinen yleisö, ovat hiljalleen väistyneet. Iällä sinänsä ei ole Ritva Auviselle merkitystä, ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluu runsaasti myös nuorempaa sukupolvea.

Ritva Auvisen notkeana ja ilmeikkäänä halki vuosien säilynyttä ja kauniisti kypsynyttä ääntä on ihailtu ja ihmetelty. Mitään salaisuutta ei kuitenkaan ole; Auvinen on kohdellut synnyinlahjana saamaansa ääntä mahdollisimman hyvin eli pyrkinyt luonnolliseen laulamiseen sekä kurinalaisuuteen työssä, mutta elämäniloa ja naurua unohtamatta. Ritva Auvinen tiedetäänkin hauskaksi ihmiseksi, joka kohtelee muita ystävällisesti eikä hyväksy kyynärpäätaktiikkaa lainkaan. Esiintyvien taiteilijoiden maailmassa riittää kilpailua ja kateutta, mutta pahansuopuutta Auvinen ei siedä. Omana huonona puolenaan Auvinen pitää kärsimättömyyttä, kaiken pitäisi tapahtua heti.

Ritva Auvisen lyyristä sopraanoa on kuultu muun muassa Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan Oopperajuhlilla, Lahden Oopperassa, Ilmajoen Musiikkijuhlilla ja Tampereen Oopperassa. Oopperaroolien lisäksi hän on kiertänyt konsertoimassa sekä opettamassa monilla kesäkursseilla.

Ritva Auvinen ei ole ollut koko uransa aikana kiinnitettynä yhteenkään oopperataloon, vaan on ollut vapaa valitsemaan mielenkiintoisimmat tarjoukset. Varjopuolena on ollut se, että vaatimattomana ihmisenä hän ei ole osannut tai halunnut tehdä itsestään numeroa muualla kuin lavalla, kulloisenkin roolinsa edellyttämällä tavalla. Näin joitakin ovia ulkomaille on saattanut jäädä avautumatta.

Suomessa työsarkaa on sen sijaan riittänyt, ja kylliksi myös oopperavierailuja maailmalla, kruununa kenties New Yorkin Metropolitan. Sinne Suomen Kansallisoopperan tie vei vuonna 1983 tuomisinaan Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset, jonka Riitan rooli on sävelletty nimenomaan Ritva Auviselle. Oopperan ensi-ilta oli kotimaassa jo vuonna 1975, ja sitä on esitetty paljon niin Suomessa kuin ulkomailla. Onnistuminen juuri tässä roolissa nosti Ritva Auvisen arvostusta ja johti uran huimaan nousuun.

* *

Satu Strömbergin kirjoittamassa ja koostamassa kirjassa esitellään tarkoin Auvisen tehtäviä ja menestymisiä laulu-, opetus- ja oopperamaailmassa. Kerronta poukkoilee pitkin matkaa aiheesta toiseen ja taas takaisin. Samat asiat saattavat toistua eri kertojien muistelemina, jolloin tapahtumia lähestytään hiukan eri kulmista. Lukijan kannalta tämä seikka on pelkästään hyväksi ja tervetullutta, sillä Ritva Auvisen elämään ja uraan laulajana ja laulupedagogina mahtuu niin paljon ohjelmistoa, esiintymisiä ja ihmisiä, hauskoja sattumuksia ja yllättäviä käänteitä, että kertaus on tarpeen kokonaisuuden hahmottamiseksi.

Kirjan alkusanoissa Satu Strömberg mainitsee, että teosta varten hänen oli sukellettava laatikollisiin arkistomateriaalia ja lehtileikkeitä sekä luettava oopperatalojen vuosikertomuksia ja muita julkaisuja täydentääkseen kuvaa Ritva Auvisen työ- ja elämänkaaresta Kirjaan on koottu paljon tietoa ja runsaasti valokuvia elävöittämään tarinointia. Yksityisasioita avataan niukalti. Silti se mistä olet vaikuttaa siihen minkälaiseksi tulet! Viisainta lieneekin aloittaa alusta.

* *

Ritva Auvinen syntyi vuonna 1932 rajan taakse jäävään Karjalaan yhdeksänlapsisen perheen kuopukseksi. Isä oli kyläkoulun johtajaopettaja. Molemmat vanhemmat olivat musikaalisia ja he toimivat paikallisen kuoron johtajina.

Talvisodan sytyttyä turvallinen elämänmeno järkkyi. Auvisen perheen oli lähdettävä evakkoon kahdesti, ensin talvisodan jaloista ja uudemman kerran jatkosodan päätteeksi. Ne ajat olivat suurperheelle raskaita niin niukkuuden, asumisolojen kuin lasten koulunkäynninkin kannalta. Muuttoja paikkakunnalta toiselle oli riittämiin.

Rauhan tultua perhe päätyi Lopelle isän saatua sieltä kansakoulunopettajanviran. Oppikoulua käyvien lasten matkat Riihimäelle olivat rasittavia aikaisine herätyksineen ja väliinjäävine hyppytunteineen, kun suuret oppilasmäärät oli jaettava koulussa eri vuoroihin. Ritvan koulunkäynti sujui silti kutakuinkin kelvollisesti, vaikka matematiikkaa hän inhosi. Sen sijaan ainekirjoitus, piirustus, urheilu ja voimistelu kiinnostivat, ja aivan erityisesti hän piti musiikkitunneista ja laulamisesta.

Eläväinen Ritva myös tanhusi ja kävi hieman vartuttuaan innokkaasti lavatansseissakin. Koulutoverukset perustivat jopa tyttötertsetin, jolla riitti esiintymisiä konventeissa ja erilaisissa pienissä juhlissa. Tytöt lauloivat saksalaisia schlagereita sekä muita ajan muotisävelmiä. Ehdottomasti jännittävin vierailupaikka tertsetille oli Riihimäen vankila!

Ritva Auvinen kertoo olleensa nuorena piinallisen ujo. Hän kykeni rentoutumaan vain laulaessaan ja urheillessaan. Liikuntaa harrastavan Auvisen ensimmäiseksi ammatiksi valikoituikin voimistelunopettajuus, jonka suoma hyvä fyysinen kunto ja pedagoginen ammattitaito osoittautuivat tärkeiksi avuiksi myös laulajan uralla.

Voimistelunopettajankin elämään musiikki hiipi mukaan hauskalla tavalla: jumppatunneilla käytettiin tuohon aikaan säestystä, ja Ritvahan osasi soittaa pianoa! Kotona oli ollut piano, jolla Ritva oli soitellut ja säestänyt omia laulamisiaan. Opettaminen oli Ritvasta hyvin antoisaa, mutta viikkotunteja oli aluksi tarjolla niin niukalti, että lisäansiot olivat tarpeen. Onnenpotkuna Ritvalle avautui monivuotinen työ jumppasäestäjänä muun muassa useilla urheiluopistoilla. Toiseksi rahanansaitsemiskeinoksi löytyi uimaopettajan pesti, mutta kaikuisassa ja kloorinhajuisessa hallissa metelin keskellä työskentely ei ollut aina kovin miellyttävää.

Kipinästä tuli syttyvi

Koko Ritva Auvisen perhe oli musisoivaa lajia, mutta kimmoke nimenomaan klassisen musiikin laulamiseen tuli Raimo-veljeltä, joka itsekin lauloi, samoin kuin Raakel-sisko, jonka oma tytär, Sinikka Sokka, on tullut tunnetuksi aivan toisentyyppisten laulujen laulajana…

Valmistuttuaan voimistelunopettajaksi vuonna 1956 Ritva Auvinen sai opettajanpaikan Lahdesta. Samaan aikaan palo laulamiseen vahvistui. Ujoksi ihmiseksi melkoisen rohkeasti Auvinen marssi Lahden musiikkiopistoon ja kertoi haluavansa lauluoppiin, ja niin opinnot saivatkin alkunsa. Samassa opinahjossa olivat myös muun muassa Martti Talvela ja Jaakko Ryhänen, joiden kanssa Auvinen on laulanut myöhemmin lukuisissa oopperatuotannoissa.

1960-luvun alussa Ritva Auvinen muutti Helsinkiin ja jatkoi opintojaan Kansankonservatorion oopperaluokalla. Vaihe vaiheelta Auvisen lauluopinnot etenivät Savonlinnan kesäkursseilta Sibelius-Akatemiaan – hiukan takaoven kautta, kuten Auvinen itse asian ilmaisee. Akatemiaan pyrkiminen oli ollut jo keväällä, mutta pianisti Pentti Koskimies oli valmis ottamaan Auvisen omaan Lied-studioonsa ja pyysi Auvista kysymään asiasta suoraan rehtori Taneli Kuusistolta. Auvinen kysyi ja sai luvan sekä opettajakseen itsensä Mirjam Helinin, jonka nimeä kantaa myös kansainvälinen laulukilpailu.

Laulamiseen Ritva Auvisella oli suuri palo, samoin opintokokonaisuuteen liittyviin näyttelemiseen, lausumiseen, liikuntaan ja italian kieleen, mutta teoriaopinnot takkusivat. Kokopäiväisenä voimistelunopettajana myös aika alkoi olla tiukalla. Lopulta kävi niin, että Ritva Auviselta jäi Sibelius-Akatemian lauludiplomi suorittamatta. Sen sijaan hän piti ensikonserttinsa vuonna 1965 säestäjänään Pentti Koskimies. Lauluopinnot Mirjam Helinin yksityistunneilla jatkuivat vielä useita vuosia.

Onnistumisten ja uran etenemisen taustalla Ritva Auvisen elämässä on ollut myös suruja ja salailua. Lahdessa, ennen Helsinkiin muuttoaan katse kohti Sibelius-Akatemiaa, Ritva Auvinen oli tullut raskaaksi. Hän sai aviottoman lapsen, eikä sellainen tilanne ollut helppo 1960-luvun alussa. Pipa-tytär on äidilleen kovin rakas, mutta tapahtuma vaati aikanaan häneltä vaikeita päätöksiä.

Ritva Auvisen myöhemmin solmima avioliitto päättyi äkisti puolison uskottomuuden vuoksi. Hänen toista avioliittoaan puolestaan varjostivat miehen alkoholinkäyttö ja loppuajan vaikea sairaus. Elämänkolhuistaan Ritva Auvinen on todennut, että silloin kun on ollut raskainta, työ on sujunut parhaiten. ”Kaikki on lopulta mennyt niin kuin on ollut hyvä minulle”, hän sanoo.

Ritva Auvisen ohje aloitteleville oopperalaulajille on, ettei uran saa antaa nousta päähän. Puolensa on pidettävä eikä ylitseen saa antaa kävellä, mutta myös kanssaihmiset on otettava huomioon. Joustavuus ja sosiaalisuus ovat tarpeellisia ominaisuuksia taiteilijalle, toteaa Auvinen, joka on solminut uransa aikana monia läpi elämän kestäneitä ystävyyssuhteita. Hänestä itsestään on sanottu, että hän on ”hyvällä tavalla” diiva, semmoinen ujo diiva.

Ritva Alpola

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua