Parasta juuri nyt (3.1.2022): Heli Ryhänen, Muumimuseo, Miksi kirjoitan?, Tähtiviltti, ratikka

03.01.2022
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Heli Ryhänen ja installaatio Detour – Kiertotie (2018). Kuva: Katri Kovasiipi

Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista aiheista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anna Elina Isoaro on nauttinut ovensa auki pitävistä museoista, lastenrunoilijoista ja kirjailijoiden ajatuksista.

1

Koronarajoitukset kiristyivät kurjasti juuri joululomaksi, jolloin mieli olisi palanut päästä kulttuuririennoista nauttimaan. Onneksi museoihin sentään pääsee, vaikka hieman voi joutua vuoroaan jonottamaan kävijämäärärajoitusten vuoksi.

Tampereen Taidemuseon pohjakerroksessa on vielä tammikuun ajan nähtävillä Heli Ryhäsen yksityisnäyttely Kylmä maa. Hiljattain Pirkanmaan taidepalkinnon saaneen kuvanveistäjän näyttelyssä on mm. tekonahasta ja keramiikasta tehtyjä veistoksia. Teokset käsittelevät painavia teemoja, kuten pakolaisuutta ja ekokatastrofia, mutta yhtä lailla ne jättävät tilaa myös taiteenkokijan omille tulkinnoille.

Sotia ja ympäristötuhoja pakenevia ihmismassoja kuvastaa hauraankauniilla tavalla näyttelyn nimiteos, joka koostuu lukuisista rautalangasta ja pellavapaperista tehdyistä jalkateristä. Vastapainoa lattiatasoon sijoitetun teoksen surumielisyydelle tuo riippuva Domus Lux -veistos, jonka värikkäät lasilamput luovat näyttelytilaan suorastaan taianomaisen tunnelman. Koko näyttely on puhutteleva ja koskettava taidekokemus, eräänlaista veistostaiteen runoutta.

Lue Katri Kovasiiven arvio näyttelystä.

2

Lomailevien koululaisten kanssa museokohteeksi valikoitui aina toimiva Tampereen oma ja maailman ainoa Muumimuseo. Tuulikki Pietilän rakentamat kolmiulotteiset kuvaelmat muumikirjojen kohtauksista lumoavat kerta toisensa jälkeen, eikä valtavan suuren muumitalon lukuisia vinkeitä yksityiskohtia väsy koskaan ihastelemaan.

Vaihtuvien näyttelyiden Observatorio-tilassa on tällä hetkellä Camilla Mickwitzin kuvituksia esittelevä Iloinen arki -näyttely. Kasarilapsuuden eläneelle näyttely tarjoaa nostalgisen sukelluksen rempseistä kuvakirjoista tuttujen Mimosan, Jasonin ja Emilian maailmoihin. Nykymuksuillekin Mickwitzin kuvitusjälki on tuttua – onhan hän ikonisen Pikku Kakkosen tunnuskuvan ja alkuanimaation tekijä.

3

Kirjoittamisen ja kirjallisuuden ystävien joululomailoksi Yle julkaisi tapaninpäivänä viisiosaisen Miksi kirjoitan? -ohjelman. Toimittaja Miia Gustafsson haastattelee sarjassa Rosa Liksomia, Max Seeckiä, Hanna Brotherusta, Anni Kytömäkeä ja Jari Järvelää. Kirjailijat kertovat mukavan jutustelevalla otteella tiestään kirjoittamisen äärelle.

Virkistävästi sarja onnistuu myös ravistelemaan myyttiä, että kirjailijaksi tullaan vain ja ainoastaan lukemalla. Rosa Liksom kertoo kasvaneensa suullisen tarinankerrontaperinteen keskellä ja löytäneensä kirjat vasta myöhemmällä iällä. Hanna Brotherus on tanssija, jonka lapsuuden ja nuoruuden täytti liike niin, että lukemiselle ei ollut suurta sijaa. Molemmista tuli kuitenkin kirjailijoita, joiden viime vuonna julkaistut romaanit – Liksomin jo pitkän tuotannon jatkoksi ilmestynyt Väylä ja Brotheruksen esikoisteos Ainoa kotini – lukeutuivat kirjavuoden 2021 puhutuimpiin teoksiin.

Viehättävänä lisänä ohjelman jokaisessa jaksossa soi kirjailijoiden itsensä valitsema musiikki: kappalevalinnat linkittyvät muistojen ja merkkihetkien kautta kunkin haastatellun elämäntarinaan.

4

Juuri päättyneen vuoden aikana keskuudestamme lähti monta merkittävän jäljen suomalaiseen lastenrunouteen jättänyttä tekijää: Ilpo Tiihonen, Kirsi Kunnas ja Jukka Itkonen. Kaikkien näiden riimitaitureiden sanataidetta on koottuna uuteen lastenrunovalikoimaan Tähtiviltti. Suomen lasten runot (Otava, 2021). Tuhdissa, yli 400-sivuisessa teoksessa on mukana lastenlyriikkaa kaikkiaan yli sadalta kotimaiselta kirjailijalta. Runojen aikajänne yltää kansanrunoudesta Immi Hellénin ja Kaarina Helakisan kautta 2000-luvulla debytoineisiin tekijöihin.

Kirjan toimittanut Sanna Jaatinen on tehnyt ansiokkaan työn: teos esittelee niin lastenrunouden rakastetuimpia klassikoita kuin myös suurelle yleisölle tuntemattomampia helmiä. Teemoittain osastoidusta teoksesta on helppo etsiä runoja erilaisiin täsmätarkoituksiin vaikkapa päiväkoti- tai kouluryhmässä luettavaksi: syömis- ja pukemislorut, eri vuodenaikojen puuhat, ajopeleistä tai eläimistä kertovat runot löytyvät kaikki kätevästi omista osioistaan.

Johanna Lumpeen kuvitus on pirteä, ja hauskana bonuksena kirjan lopussa on myös sanaselitysosio, josta voi kurkata jo arkikielestä kadonneiden vanhojen sanojen tai nykyslangin ilmausten merkityksiä.

Mummit, kummit, papat, tädit ja sedät – painakaa mieleenne tämä kirja, kun mietitte ihanaa kirjalahjaa alkaneen vuoden synttärijuhliin ja muihin muistamisiin lähipiirin pilteille!

5

Uutuudenviehätys ei ole vielä suinkaan haihtunut – Tampereen ratikka jaksaa yhä ilahduttaa! Kyyti on nopeaa ja tasaista, ja pysäkkien kuulutukset tuovat hauskasti muistumia nuoruuden reppureissuista Itä-Euroopassa. Ratikan taideohjelma tuo riemastuttavasti taiteen osaksi kaupunkikuvaa ja arkea. Kaikkia taidepysäkkejä en ole vielä nähnyt, ja suunnitelmissani onkin lähteä tammikuussa varta vasten taideretkelle ratikalla.

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua